Aleksis Salusjärven kolumni: Taidealan häirintätapauksista tuli monelle miehelle karu herätys

Kulttuurin kenttä ei ole sattumalta #metoon keskiössä. Taidealan ilmapiiri on pitkään ollut sellainen, että siellä moni mies istuu tälläkin hetkellä löysät housuissa odottaen tulevaa, arvelee Aleksis Salusjärvi.

#metoo
Aleksis Salusjärvi
Aleksis SalusjärviJyrki Lyytikkä / Yle

Seksuaalisen häirinnän päänäyttämönä halki #metoo-ilmiön on Suomessa toiminut kulttuuriala. Naisten kokemia ahdistelutapauksia tuntuu löytyvän kaikista taiteen lajeista.

Auktoriteettiaseman väärinkäyttämisen ilmiö on niin yleinen, että sitä voi täydellä painolla kutsua maan tavaksi. Häirintä on ollut niin systemaattista, että näyttää kuin me miehet olisimme eläneet eri maailmassa viime vuosikymmenet.

Ystäväni kertoi, että hänen hiljattain käymänsä keskustelut naispuolisten opiskelukavereidensa kanssa Taideteollisessa korkeakoulussa synnyttivät kuvan kuin he olisivat opiskelleet eri paikoissa. Tämä vastaa myös omaa käsitystäni opiskeluajoilta.

Lähentely on ollut arkipäiväistä, mutta me miehet emme ole tienneet siitä paljoakaan ennen viime kuukausia. Ikäluokastani on myös jo ehtinyt kuoriutua uusi lähentelijöiden sukupolvi jatkamaan eläköityneiden professorien ja lehtoreiden touhuja.

Voi melkoisella varmuudella sanoa, että taidealoilla työskentelevistä miehistä moni istuu tälläkin hetkellä löysät housuissa.

Eri taidekouluja käyneenä ja niissä opettaneena oloni on kuin Uuno Turhapurolla, jonka muisti alkaa palailla pätkittäin. Suomukset ovat pikkuhiljaa tippuneet muidenkin silmiltä.

Käytännössä jokaisessa taidekoulussa, josta olen puhunut eri miesten kanssa, on muistunut mieleen häirinnältä vaikuttaneita tapauksia. Ne näyttäytyvät nykyään aivan eri valossa kuin tuolloin.

Sellaisiakin tapauksia, joissa oli mukana alaikäisiä tyttöjä, sivuutettiin aikanaan olankohautuksella. 14-vuotiaan tytön ja aikuisen opettajan suhde tai parikymppisen naisopiskelijan suhde viisikymppiseen professoriinsa ei synnyttänyt skandaalia. Vaikeaa tällaisiin asioihin ulkopuolisten on puuttua. Toisten ihmisten asioista juoruilu tuntui jo itsessään asiattomalta.

Tavanmukaisesti esimerkkejä muistui mieleen opiskelijabileistä. Monet häirintätapauksiin syyllistyneet miehet ovat olleet niitä rentoja tyyppejä, jotka jäävät istumaan oppilaidensa kanssa tuopille. Miespuolisina opiskelijoina totuimme lähinnä kilpailemaan tyttöjen huomiosta näiden opettajien kanssa.

Sänkyyn saadut naiset, äidit ja tyttäret, muodostavat kokonaisen poetiikkansa taidealan miesten tarinoissa.

Häirintäilmiön jälkimainingit synnyttivät mieleeni sanat ”Heräämisen valkea myrsky”. Erkka Filanderin runoteos kertoo havahtumisesta uuteen todellisuuteen, kesäaamuun. Tosin tässä uudessa merkityksessä myrsky paljastaa hyisen ja kolkon, riisutun todellisuuden.

Voi melkoisella varmuudella sanoa, että taidealoilla työskentelevistä miehistä moni istuu tälläkin hetkellä löysät housuissa. Seksuaalisen häirinnän epävirallinen nimilista on niin paljon pidempi kuin julkisuuteen tullut, että epäsuhta tuntuu järisyttävältä.

Julkisuuteen tulleissa tapauksissa on huomionarvoista, että anteeksipyynnöt ovat olleet harvassa. Häirinnästä syytetyt miehet kokevat olevansa ajojahdin uhreja vailla syyllisyydentuntoja. Selvästi heidän oma käsityksensä poikkeaa melkoisesti siitä, miten ahdistelun uhrit ovat asian kokeneet. Tältä osin huomiot siitä, että kyseessä on rakenteellinen ongelma, joka koskettaa kaikkia miehiä, pitää varmasti paikkansa.

Menneiden aikojen ilmapiiristä saa hyvän käsityksen taiteilijaelämäkertoja ja -tarinoita lukemalla.

Vaikkapa Henrik Tikkasen, Jouko Turkan, Panu Rajalan, Kauko Röyhkän tai Jussi Parviaisen teksteistä vyöryvä retostelu maatuilla naisilla on kiinnostava aikakapseli. Se paljastaa asennemaailmaa myös häirinnän taustalla: sänkyyn saadut naiset, äidit ja tyttäret, muodostavat kokonaisen poetiikkansa taidealan miesten tarinoissa.

Seksin suorituskeskeisyys rakentuu egon ympärille, jossa yksittäinen penetroitu nainen on pelkkä päänahka rallikilpailussa naisenkaadon mestaruudesta. Yliajettu nainen katoaa horisonttiin nopeammin kuin hänen nimensä oppii.

Monet miehet ovat ihmetelleet, onko nyt sitten flirtti kielletty, kun häirintäkampanja on näin iso. Nämä kommentit kuvaavat hyvin sitä verhoa, jonka takana olemme kulkeneet.

Häirinnästä syytetyt miehet ovat kertoneet olevansa välittömiä ja ottavansa mielellään kontaktia toisiin ihmisiin. Heidän käsityksensä mukaan he ovat tulleet väärinymmärretyiksi, jos tällainen käytös on tulkittu ahdisteluksi.

Mielikuva itsestä maskuliinisena panomiehenä on kuitenkin lähes automaattisessa ristiriidassa kunnioittavan käytöksen kanssa. Se paljastuu esimerkiksi poliitikkojen julkisuuteen vuotaneissa seksiviesteissä. Tässä on helposti mukana myös aimo annos vilpitöntä tyhmyyttä, sillä miehen voi kiihkossaan olla vaikea käsittää, miltä hänen käytöksensä vastapuolesta tuntuu.

Taidealan oppilaitokset ovat erityisen alttiitta hyväksikäyttötapauksille, koska oppilaiden suhde opettajiin on intensiivinen. Taiteellinen työ edellyttää rajojen rikkomista, ja tilaisuus on aivan liian usein johtanut ahdisteluun. Taiteilijan työn epämääräisyys ja valtahegemonia lisäävät riskiä entisestään. Tilanteen kieroutta kuvaa ahdistelutapausten mittakaava.

Monet miehet ovat ihmetelleet, onko nyt sitten flirtti kielletty, kun häirintäkampanja on näin iso. Nämä kommentit kuvaavat hyvin sitä verhoa, jonka takana olemme kulkeneet. Ilmiön mittaluokan käsittäminen on selvästi ollut vaikeaa, ja siitä tokeneminen ottaa aikansa.

Kuten sanonta kuuluu, suuret laivat kääntyvät hitaasti. Onneksi uusi suunta on jo näköpiirissä.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on helsinkiläinen päätoimittaja sekä kriitikko. Hän on runouden suurkuluttaja ja opettaa taiteesta kirjoittamista korkeakouluissa ja kursseilla.

Keskustelu on nyt suljettu. Kiitos kaikille osallistuneille!