Miksi haluamme nähdä pahantekijän kasvot? Psykologi: "Hallitsemme pelkoa tiedolla"

Rikoksista syytettyjen kasvot kiinnostavat yleisöä. Psykologin mukaan kyseessä on alkukantainen keino hallita pelkoa ja uhkatilanteiden herättämiä väkivallan tunteita.

Kuva: Veli-Pekka Hämäläinen / Yle

Oikeuskäytännön mukaan syytetty saa salissa peittää kasvonsa median kuvatessa, mutta ei enää oikeudenkäynnin alettua. Suomessa esimerkiksi niin sanottu sarjahukuttaja suojasi kasvonsa oikeudenkäynneissä karvalakilla tai aurinkolaseilla, Turun puukottaja taas esiintyi ensimmäisessä oikeudenkäynnissään kasvojaan peittämättä.

Moni ajattelee, että kasvojen näyttäminen kuuluu syytetyn velvollisuuksiin.

– Hupun alle piiloutuminen ei ole ainakaan merkki katumisesta, sanoo Eeva Rinnemäki Porista.

Jokainen tulkitsee näkemäänsä sen perusteella, mitä on elämässään nähnyt ja kokenut. Siksi ihmisten tulkinnat esimerkiksi kasvojen peittämisestä eroavat toisistaan.

– Jos syytetty paljastaa kasvonsa, ehkä hän silloin ylpeilee teollaan, pohtii puolestaan porilainen Sirpa Lymy.

Psykiatrian johtava psykologi Sirkku Tyni Satakunnan sairaanhoitopiiristä ei halua arvailla kasvojen peittämisen tai näyttämisen syitä.

– Pystyisin sanomaan 15 eri syytä, miksi joku peittää kasvonsa ja toinen ei. Siihen ei ole mitään yksittäistä tekijää.

Sarjahukuttaja Pekka Seppänen peitti kasvonsa paksulla takilla ja karvalakilla. Myöhemmissä oikeudenkäynneissä hän esiintyi ilman suojaa kasvojen edessä. Kuva: Marja-Liisa Kämppi / Yle

Miksi yleisö haluaa nähdä syytetyn kasvot?

Yleisön halun nähdä pahantekijöiden kasvot Sirkku Tyni ymmärtää. Ihmisillä on tarve hallita pelottavia ja uhkaavia tilanteita tiedolla.

– Yksi tällainen tieto on väkivallan tekijän kasvot – tunnistaisinko tämän ihmisen tai vastaavanlaisen aggressivisen ihmisen? Uhkatilanteiden ja uhkaavien henkilöiden tunnistaminen on ollut ihmiselle elintärkeää selviytymisen kannalta, selittää psykiatrian johtava psykologi Sirkku Tyni Satakunnan sairaanhoitopiiristä.

Ihmisille on siis luontaista tietää, mikä on uhkaava tilanne ja kuka on uhkaava henkilö. Pienessä kyläyhteisössä on ollut tarpeen tietää, kuka kanssakyläläisistä on ollut sellainen, jonka takia siirrytään toiselle puolelle katua.

Uhkatilanteiden ja uhkaavien henkilöiden tunnistaminen on ollut ihmiselle elintärkeää selviytymisen kannalta.

Sirkku Tyni

Vaikka nykypäivänä rikoksesta syytetyn kasvojen näkeminen ei olekaan selviytymisen kannalta olennaista, sama tarve selviytyä vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen tänäkin päivänä.

– Haluamme varmistua siitä, että oikea ihminen kärsii teostaan. Se ei kokonaan selity järkisyillä, vaan tunteet vaikuttavat myös, etenkin pelko.

Sitä, onko pelkoon tarvetta, on vaikea itse analysoida.

– Nykyään meille tulee paljon epäolennaista tietoa rikoksesta syytetyistä, mutta reagoimme yhä samalla tavalla, Tyni selittää.

"Meissä kaikissa on vihantunteita"

Tarve nähdä väkivallantekijän kasvot on Sirkku Tynin mukaan myös tapa hallita omia aggressiivisia tunteita.

– Meissä kaikissa on vihantunteita, joita täytyy oppia suitsimaan. Jos itsellä on paljon hyväksymättömiä vihantunteita, väkivaltauutisoinnin seuraaminen voi tarjota kanavan purkaa sitä vihaa.

Jos itsellä on paljon hyväksymättömiä vihantunteita, väkivaltauutisoinnin seuraaminen voi tarjota kanavan purkaa sitä vihaa.

Sirkku Tyni

Tekijän kautta kokeminen ja tunteminen on elokuvista tuttu ilmiö.

– Väkivaltaisissa elokuvissa herkutellaan aggressiolla. Ikään kuin samaistutaan hyökkääjään mutkan takaa ilman, että tarvitsee ajatella itse myötäelävänsä aggressiota. Se on vaaraton tapa – ainakin parempi kuin aggression siirtäminen toimintaan, Tyni selventää.

Onko meidän sitten tarpeellista nähdä pahantekijän kasvot? Psykologin mielestä ei.

– Vihan tunteminen on luonnollinen vasta-aggression muoto. Haluamme, että tekijä kärsii ja tuntee häpeävänsä. Sen näkeminen helpottaa. Jos tulkitsemme, että tekijä ylpeilee teollaan esimerkiksi virnuilemalla, meissä herää yhä suurempi viha.