Maissipuuroa ja pikkukaloja, kerrossänkyjä kylki kyljessä – tällaista on orpolasten elämä, kun aids tappaa vanhemmat

Köyhä Sambia ei tulisi toimeen ilman yksityisiä orpokoteja. Pelkästään aids-orpoja on satoja tuhansia.

orvot
Orpokodin lapsia istuu sisäpihalla.
Minna Rinta-Tassi / Yle

LUSAKA, SAMBIA Valkoiseksi maalattua taloa ympäröi korkea aita. Portti on lukittu. Sen takana on pienen pieni sisäpiha, jossa kasvaa puu.

Puun varjoon on levitetty muovisia pesuvateja. Yhdessä kelluu vaahdon keskellä vaaleanpunainen koulureppu. Sylvia Mambde pesee pyykit käsin. Hän työskentelee pääkaupungissa Lusakassa sijaitsevassa orpokodissa.

Niitä on kaupungissa viitisenkymmentä. Yksikään ei ole kaupungin tai valtion ylläpitämä.

– Olemme täysin yksityisten orpokotien varassa ja niitäkin on aivan liian vähän, sosiaalityöntekijä Brenda Mafuta Aswo sanoo, kohottelee olkapäitään ja levittelee käsiään.

Lusakassa on arviolta 2-3 miljoonaa asukasta. Aswon mukaan sosiaalityöntekijöitä on vain kymmenen ja heistäkin vain kolme hoitaa lasten asioita.

Nainen pesee pyykkiä.
Sylvia Mambde pesee ja silittää orpokodin pyykit.Minna Rinta-Tassi / Yle

Huone täynnä sänkyjä

Inonge Nawa työskenteli koulussa opettajana. Hän oli kirjoittamassa liitutaululle, kun " kuuli Jumalan kehotuksen ryhtyä auttamaan muita". Sitten hän perusti orpokodin, jota on johtanut yli kaksikymmentä vuotta.

Nawa ei muista, että olisi saanut taloudellista apua valtiolta. Kodin toiminta pyörii yksityishenkilöiden sekä järjestöjen lahjoitusten turvin.

Välillä on todella vaikeaa, kun rahaa ei vain ole.

Inonge Nawa

– Välillä on todella vaikeaa, kun rahaa ei vain ole, hän sanoo.

Osa lapsista on tuotu orpokotiin vain muutaman kuukauden ikäisinä.

Apua tarvitsevia riittää, mutta enempää lapsia taloon ei mahdu. Sisätilat ovat tuskin suuremmat kuin 70 neliömetriä. Neljä pientä makuuhuonetta täyttyvät kerrossängyistä, eikä tyhjää lattiatilaa juurikaan jää.

Huoneet ovat askeettisia. Missään ei näy leluja tai lasten henkilökohtaisia tavaroita. Sisällä on hämärää ja ahdasta, mutta siistiä ja puhdasta.

Sambialaisen orpokodin pihassa sosiaalityöntekijä ja orpokodin johtaja.
Sosiaalityöntekijä Brenda Mafuta Aswo on tullut tapaamaan orpokodin johtaja Inonge Nawaa.Minna Rinta-Tassi / Yle

Vanhemmat hylkäävät lapsensa

Sambiassa on arviolta 1,2 miljoonaa orpoa (siirryt toiseen palveluun). Pelkästään aids-orpoja on 450 000. (siirryt toiseen palveluun)

– Aids on edelleen yleisin syy, miksi lapset päätyvät orpokoteihin. Yhä useammin myös äitien alkoholinkäyttö tai mielenterveysongelmat, sosiaalityöntekijä Brenda Mafuta Aswo kertoo.

Tai vanhemmat vain hylkäävät lapsensa.

Sambia kuuluu maailman vähiten kehittyneisiin maihin. Yli puolet väestöstä elää köyhyydessä. Perheissä on keskimäärin 5,7 lasta.

Lusakassa lapset päätyvät päiväksi kadulle kerjäämään tai töihin, koska heidän vanhemmillaan ei ole varaa ruokaan.

Katulapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Heillä on suuri vaara joutua alttiiksi väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Suomalainen Taksvärkki (siirryt toiseen palveluun) auttaa Sambian katulapsia ja -nuoria yhdessä paikallisen sosiaalisen yrityksen, Barefeet Theatren (siirryt toiseen palveluun) kanssa.

Katulasten määrä on lisääntynyt. Sambian valtiolla on ollut hyvin vähän kiinnostusta hoitaa heidän asioitaan.

Senja Väätäinen-Chimpuku

– Eriarvoisuus ja katulasten määrä on lisääntynyt. Sambian valtiolla on ollut hyvin vähän kiinnostusta hoitaa heidän asioitaan, sanoo Taksvärkin ohjelmasuunnittelija Senja Väätäinen-Chimpuku.

Järjestö käyttää ulkoministeriöltä (siirryt toiseen palveluun) tänä vuonna saamastaan ohjelmatuesta 45 000 euroa Sambian hankkeeseen.

– Sambiassa perinteisen, yhteisökeskeisen kulttuurin rapautumisesta kertoo se, että enää sukulaiset eivät huolehdi myös muiden lapsista kuten ennen. Kukin hoitaa vain omat asiansa, Väätäinen-Chimpuku jatkaa.

Sen tietää myös sosiaalityöntekijä.

Jos lapsi jää orvoksi, otetaan ensin yhteyttä sukulaisiin. Yleensä lapsesta ryhtyy huolehtimaan isoäiti, jolla saattaa olla vastuullaan jo ennestään liuta lapsenlapsia.

– Jos isoäitiä ei ole, tilanne on vaikeampi. Sukulaisilla ei välttämättä ole varaa ruokkia omiakaan lapsia, Brenda Mafuta Aswo toteaa.

Nainen istuu maassa olkimatolla.
Lufwanyamassa asuva isoäiti Catherine Kakutula hoitaa neljää lastenlastaan, joiden vanhemmat ovat kuolleet.Minna Rinta-Tassi / Yle

Lapset jäävät kitukasvuisiksi

Mwamba Mbuta istuu orpokodin pihassa kyykyssä ja hämmentää kahta kattilaa. Pyykkäävän Sylvian kanssa hän on toinen orpokodin työntekijöistä – äideistä, kuten lapset heitä kutsuvat.

Avotulella kiehuu kattilallinen perinteistä Nshima-maissipuuroa sekä Kapenta-kalaruokaa. Pian ruoka jaetaan orpokodissa asuvan seitsemäntoista tyttölapsen kesken.

– Sambiassa on iso ongelma, kun lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa tai se on ravintoköyhää. 40 prosenttia alle 5-vuotiaista on kitukasvuisia. He eivät kasva, eivätkä heidän aivonsa kehity, Krista Kruft toteaa.

Hän on kansainvälisen Pelastakaa Lapset (siirryt toiseen palveluun) -järjestön Sambian maatoimiston kehittämisjohtaja.

Sambiassa lapset saavat lapsia. Monet jo 13-vuotiaina.

Krista Kruft

– Sambiassa lapset saavat lapsia. Monet jo 13-vuotiaina. Lapset eivät voi tietää, kuinka lapsia pitäisi hoitaa.

Mukana lastensuojelutyössä on myös Suomen Pelastakaa Lapset. (siirryt toiseen palveluun) Järjestö saa tänä vuonna ulkoministeriöltä tukea yhteensä 4 miljoonaa 70 tuhatta euroa.

– Tärkeintä täällä on suojella lapsia sekä opettaa heidän vanhempiaan huolehtimaan heistä, Krista Kruft sanoo.

Nainen keittää maissipuuroa.
Mwamba Mbuta valmistaa ruoan avotulella orpokodin 17 lapselle.Minna Rinta-Tassi / Yle

Puhtaat vaatteet ja lakanat

Oleskelutilan kaksi sohvaa täyttävät valtaosan huoneesta. Tytöt tulevat tervehtimään vierasta. He kunnioittavat vanhempaa polvistumalla ja kättelemällä. Itse he istuvat lattialle.

Vaikka tyttöjen elämä on niukkaa ja vaatimatonta, heidän asiansa ovat moneen muuhun sambialaislapseen verrattuna hyvin.

Jokaisella on päällään ehjät ja puhtaat vaatteet. He saavat ruokaa ja yösijan sekä pääsevät kouluun. Isona lapsista tulee lääkäreitä ja opettajia, he kertovat.

– Vuosien aikana olen auttanut lapsia monin tavoin, mutta tärkeintä, mitä koskaan voin heille antaa, on rakkaus, johtajatar Inonge Nawa sanoo.

Värikkäät lakanat kuivuvat pihassa puisen pöydän päälle viritetyillä naruilla.

Lue myös:

Sambialaisslummissa naiset tekevät koruja suomalaisten tuella – Ensimmäinen hankinta on älypuhelin

Pielaveteläisestä sairaanhoitajasta tuli menestyvä kahviyrittäjä Afrikassa: "En tiennyt aluksi kahvista mitään, en edes juonut sitä"

Toimittaja oli Sambiassa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla maaliskuussa.