Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Yle tutki kaikki Suomen 3 030 asuinaluetta – tähtiluokitus kertoo, millainen naapurustosi on muihin verrattuna

Onko kaupunkisi tasa-arvoinen? Eriytyvätkö rikkaat ja köyhät omille alueilleen? Vertaile omaa asuinaluettasi Ylen Postinumero­­puntarissa. Kaikki eriytyminen ei ole kielteistä.

Mikä yhdistää Helsingin Jätkäsaaren kaupunginosaa ja Åvan kylää Ahvenanmaan Brändössä?

Niiden tähtiluokitus parani Ylen Postinumero­puntarissa maan asuinalueista nopeimmin vuosina 2013–2015.

Jätkäsaari ja Brändön Åva käyvät esimerkeiksi siitä, miten herkkä asia alueen elinvoima on – ja miten päättäjät voivat siihen vaikuttaa.

Helsinki on aktiivisesti kaavoittanut uutta Jätkäsaarta, johon nousee kerrostaloja silmissä. Vajaan 500 asukkaan Brändö taas muodostuu 1 200 saaresta: ei tarvita kuin muutama uusi korkeasti koulutettu, työssäkäyvä ja hyvätuloinen uusi åvalainen, ja kylän tulevaisuus näyttää vertailussa paljon paremmalta.

Ostovoima, ikäjakauma ja koulutus määrittävät elinvoimaa

Yle analysoi Suomen postinumeroalueet Tilastokeskuksen tuoreimpien tietojen perusteella. Alueet saavat 1–5 tähteä väestöpohjansa ja elinvoimansa mukaan. Kaikista Suomen 3 030 postinumeroalueesta vain hyvin harvaan asutut alueet jäivät analyysin ulkopuolelle.

1–2 tähden alueilla on keskimääräistä vähemmän työtätekeviä ja keskimääräistä enemmän yhteiskunnan tukien varassa eläviä. Työttömyys voi olla yleistä tai alueella asua suhteellisen paljon eläkeläisiä; huoltosuhde on heikko. Monella asukkaalla on vain peruskoulutus, ja heidän tulonsa jäävät suomalaisten mediaanituloa pienemmiksi.

Viiden tähden alueeksi pääsee, kun asujaimistolla on enemmän ostovoimaa, työssäkäyvien osuus on suurempi ja nuoria ja korkeasti koulutettuja on enemmän kuin keskivertoalueella.

Runsaalla kymmenellä prosentilla Suomen postinumeroalueista menee erittäin hyvin. Heikoimmat luokitukset Ylen luokittelun ja käytetyn datan perusteella löytyvät yleisimmin maaseudulta ja muuttotappioalueilta; pohjoisesta ja idästä.

Postinumero­puntari | Missä itse asut?

Väestöpohja kertoo alueen tilanteen nyt

Alue saa tähtiluokituksen väestöstään sen mukaan, paljonko siellä asuu työikäisiä eli 25–64-vuotiaita, paljonko on alimpaan ja ylimpään tuloluokkaan kuuluvia ja mikä on asukkaiden koulutusaste.

Helsingin Jätkäsaari on parantanut tähtiluokitustaan kaikista Suomen kaupunginosista selvimmin kolmen vuoden ajanjaksolla. Jätkäsaaresta tulee yhä viriilimpi, koska Helsingin keskustan tuntumassa olevaa aluetta rakennetaan nopeasti, ja sinne muuttaa uutta väkeä.

Suomen eri alueiden asukkaiden koulutusaste tai ikä vaikuttavat koko maahan: mahdollisuus työllistyä tai päästä hoitoon ovat myös kansantaloudellinen kysymys.

Elinvoima kertoo tulevaisuudesta

Elinvoima kertoo postinumeroalueen mahdollisuuksista kehittyä ja asukkaiden elintasosta lähivuosina. Alue saa 1–5 tähteä sen mukaan, millainen taloudellinen huoltosuhde siellä on, kuinka suuret tulot asukkailla on, kuinka paljon heillä on ostovoimaa ja miten alueen työpaikkojen ja lapsiperheiden määrät ovat kehittyneet.

Huoltosuhde tarkoittaa työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa työtä tekevien määrään.

Eniten tähtiä menettäneiden listalla on Itä- ja Pohjois-Suomen alueita. Alueen väestöpohja voi muuttua nopeastikin. Jos muutamakin työikäinen muuttaa pois harvaan asutulta alueelta, se saattaa keikauttaa paitsi alueen ostovoiman myös ikärakenteen heikoksi.

Erot voivat olla suuria kuntien ja kaupunkien sisällä

Kaupunkeja, joissa asuinalueiden väliltä löytyy jyrkempiä eroja kuin kunnista keskimäärin, ovat esimerkiksi Rovaniemi, Kotka, Pori, Mikkeli, Hämeenlinna, Kuopio. Niistä löytyy kaupunginosia, jotka saavat Postinumero­puntarissa vain yhden tähden, ja toisaalta lähiöitä, jotka saavat viisi tähteä.

Selitys asuinalueiden jyrkkiin eroihin voi löytyä kaavoituksesta, kuntaliitoksista tai pitkästä historiallisesta kehityksestä.

Hämeenlinnassa lähiöiden erot tunnetaan

Otetaan esimerkiksi Hämeenlinna, jossa kaupunginosien erot ovat keskimääräistä jyrkempiä.

Keskustasta kaakkoon löytyy Katuma, joka saa Postinumero­puntarin kolmen vuoden vertailuajanjaksolla yhtä ja kahta tähteä.

Katuma on yksi niistä sadoista lähiöistä, jotka syntyivät Suomen 1960- ja 1970-luvun massamuutoissa. Alueella on paljon kaupungin vuokrataloja. Pelkän peruskoulutuksen saaneita on selvästi enemmän kuin alueilla keskimäärin ja taloudellinen huoltosuhde on heikko.

M-kauppa lopetti Katumalla pari vuotta sitten. Nyt Katuman palveluja ovat Katumixer-grillin lisäksi päiväkoti ja lähiökeskus.

Katuma sijaitsee melko eristyksissä muusta kaupungista järven rannalla. Keskustaan pääsee bussilla.

Katumalaiset kehuvat alueensa yhteisöllisyyttä. Luonto ja järvi ovat liki takapihalla.

Miksi Katuma sitten saa huonot pisteet, kun viereiset Ruununmyllyn ja Käikälän alueet saavat Ylen vertailussa täydet viisi tähteä?

Katumajärven kalastusyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Varjonen asuu järven toisella rannalla, mutta hän seurannut Katuman kehitystä vuosikaudet.

– Tämä tehtiin aikoinaan työttömien ja laitapuolen kulkijoiden asuinalueeksi. Sitten perustettiin kapakka siihen keskelle, mikä oli suuri virhe, välillä kapakan portsarinakin toiminut Varjonen kertoo.

– Nyt kun ei ole enää kapakkaa, tämä on ihan ykköspaikka.

Sirkka Haapala ja Tarja Friman ovat asuneet Katumalla kymmeniä vuosia. He tapaavat ainakin tiistaisin ja torstaisin lähiökeskuksessa Setlementin kolmen euron lounaalla. Katuma on heidän mukaansa rauhoittunut viime aikoina.
Katuma on tyypillinen suomalainen 1960–1970-luvun lähiö. Alueella asuu paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Lähiökeskuksen työntekijät kertovat, että asukkaat osallistuvat mielellään lähiön kehittämiseen.

"Idällä on oma identiteetti"

Muutaman kilometrin päässä Katumasta luoteeseen sijaitsee Sairio. Se saa Ylen luokituksessa 4–5 tähteä sekä elinvoimastaan että väestöpohjastaan.

Täällä asuu kulttuurialan ihmisiä, kaupungin virkailijoita, opettajia; hyvin tienaavia, nuoria, työssäkäyviä perheitä. Asukkaat keskustelevat someryhmissä ja asunnot ovat väljiä. Aulangon ulkoilu- ja harrastusalueet löytyvät vierestä.

Hämeenlinnalaiset ovat tietoisia kaupungin jakautumisesta erilaisiin alueisiin. Eroja löytyy sekä itä–länsi- että etelä–pohjoissuunnassa. Kaupunkilaiset myös tietävät tarkalleen, missä he haluavat asua.

Matti Numminen asuu poikiensa Aatos ja Toivo Arnkilin kanssa Sairion vanhalla omakotitaloalueella, pyöräily- ja kävelymatkan päässä Hämeenlinnan keskustasta. Vaikka länteen on keskitetty enemmän palveluja Nummisen mukaan, hän asuu kuitenkin mieluummin itäisessä Hämeenlinnassa.

– Itse en haluaisi asua toisella puolella kaupunkia (lännessä). Tämä idän identiteetti on aika vahva, Matti Numminen sanoo.

Hänen mielestään idässä Sairiossa tuntee kuuluvansa yhteisöön. Itä on kylämäistä, länsi kaupunkimaisempaa. Lähistöllä asuu useita perheitä, joiden kanssa Nummisen perhe on tiiviisti tekemisissä.

– Sillä oli iso merkitys etenkin silloin, kun lapset olivat pieniä, Numminen sanoo.

Sairio sijaitee aivan Aulangon ulkoilu- ja retkeilyalueen vieressä. Sairio on tyypillinen sodanjälkeisen jälleen­rakennuskauden asuinalue, joka on säilynyt harmonisena puutaloriveineen.
Toivo ja Aatos Arnkil eivät haluaisi asua lähellä moottoriteitä vaan juuri Sairiossa, jossa on rauhallista, ja lähellä on metsiä. He leikkivät usein legoilla ja pelaavat lautapelejä isänsä Matti Nummisen kanssa.

Naantalin ja Raision alueella tasaista hyvinvointia

Naantalin ja Raision seutu käy esimerkiksi tasaisen elinvoimaisesta alueesta, josta käydään töissä lähistön keskuskaupungissa eli Turussa. Siellä asuu myös viisihenkinen Heleniuksen perhe. Heidän kotinsa on pikkuisessa Merimaskussa, joka liitettiin osaksi Naantalia vuonna 2009.

Kulkuyhteydet sekä Naantalin keskustaan että Turkuun ovat hyvät.

– Täällä uskaltaa päästää lapset ulos ja kulkemaan yksinkin. On sellainen tunne, että kaikki pitävät toistensa lapsista huolta, Johanna Helenius kertoo.

Markus Helenius vietti itsekin lapsuutensa Merimaskussa. Hän on asunut lähes koko ikänsä jossain päin Naantalia. Kun pariskunta sai toisen lapsensa ja tuli talon hankkimisen aika, he alkoivat etsiä sitä Merimaskusta.

Markus ja Johanna Helenius asuvat lastensa Ellan, 2, Annin, 10, ja Oonan, 7, kanssa Merimaskussa Naantalissa, joka on tasaisen hyvinvoivaa aluetta Ylen luokituksessa.

– Täällä on ihmisen hyvä olla. Asuin vuoden verran Lohjalla, ja koko ajan halusin tänne takaisin, Markus Helenius kertoo.

Johanna Helenius puolestaan on kotoisin Uudestakaupungista. Työ on perheen molemmilla aikuisilla Turussa, mutta sydän Merimaskussa. Kumpikaan ei voi kuvitella asuvansa jossain muualla kuin Merimaskussa – ehkä korkeintaan lähempänä Naantalin keskustaa sitten, kun lapset kasvavat.

Merimaskun kirkko on Suomen kuudenneksi vanhin jatkuvassa käytössä oleva puukirkko. Kylä saa Ylen vertailussa täydet viisi tähteä niin elinvoimasta kuin väestöpohjastakin. Asukkaat kehuvat erityisesti meren läheisyyttä, saaristotunnelmaa, asukkaiden yhteisöllisyyttä, luontoa ja alueen rauhaa.
"On mukavaa, että on vähän kotimatkaa. Sen aikana voi miettiä työasioita ja unohtaa ne ennen kuin tulee kotiin. Yleensä pyyhin Särkänsalmen sillan kohdalla työajatukset pois mielestäni, ja kun astun ovesta sisään, olen vain lasten kanssa", Merimaskusta Turussa töissä käyvä Johanna Helenius kertoo. Oona Helenius harjoittelee pianonsoittoa.

Ihminen haluaa asua itsensä kaltaisten lähellä

Vaikka suomalaiset alueet poikkeavat kansainvälisesti ottaen toisistaan vähän, sosiaalinen sekoittuminen ei ole meilläkään täydellistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL totesi selvityksessään maaliskuussa, että etninen eriytyminen lisääntyy. Suurimmat vaikutukset tällä "segregaatiolla" on lapsiin.

Ihmiset hakeutuvat tutkijoiden mukaan yleensä asumaan samankaltaisten, samassa elämäntilanteessa olevien lähelle. Esimerkiksi Helsingin ominaispiirre on, että etenkin suurituloiset keskittyvät omille asuinalueilleen.

Tarja Friman tuntee suurimman osan Hämeenlinnan Katuman lähiökeskuksen asiakkaista jo vuosien takaa.

Kun jollekin alueelle tulee maahanmuuttajia, osa alkuperäisistä suomalaisista asukkaista haluaa lähteä pois.

Alueen hyvä tai huono maine voi kummuta pitkältä historiasta. Monen suomalaisen lähiön kohtalo lyötiin lukkoon jo niitä perustettaessa.

– Kaupunki muuttuu aika hitaasti. Ensimmäiset vaiheet, jotka ovat johtaneet aluerakenteen muodostumiseen, voivat olla hyvinkin kaukana historiassa, THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen huomauttaa.

1960- ja 1970-luvuilla rakennettiin kiivaasti betonilähiöitä, jotka nyt rappeutuvat. Moni näistä kaupunginosista saa luokittelussa vain 1–2 tähteä.

Katumajärven rannalla sijaitsee monta lähiötä, jotka poikkeavat toisistaan selvästi asukkaiden taustojen mukaan.
Suomalaisia lähiöitä on vaikea erottaa toisistaan ulkoisesti, mutta ne eroavat toisistaan esimerkiksi asukaspohjaltaan. Muuttotappioalueilla 1970-luvulla rakennetuissa lähiöissä voi asua pelkkiä eläkeläisiä, kasvukeskuksissa lapsiperheitä.

Onko eriytyminen hyvä vai huono asia?

Alueiden eriytyminen toisistaan voi olla yksi osatekijä sosiaalisten kuplien syntymisessä.

– Jos ei omassa arjessa törmää tasavertaisesti toisenlaisiin ihmisiin, voi olla vaikea ymmärtää näitä eri todellisuudessa eläviä, Kauppinen sanoo.

Eriytyminen on hyvä asia silloin, kun ihminen voi itse vaikuttaa siihen missä asuu. Yksi haluaa asua tiiviisti kaupungissa, toinen haluaa väljyyttä ja maaseutumaisuutta.

Alueiden eriytyminen voi johtaa siihen, että kansalaiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Sosiaaliset kuplat vahvistuvat, jos arjessa kohtaa vain itsensä kaltaisia ihmisiä.

– Mutta suunnittelussa on tärkeää ymmärtää, että jos kaupunki rakentaa vaikkapa liikuntapalveluja vain tietyille alueille, se voi johtaa huononlaiseen eriytymiseen, muuttoliiketutkija Timo Aro sanoo.

Jos alueella asuu paljon työikäisiä tai työssäkäyviä, tulotaso on hyvä ja asukkailla on varaa kuluttaa. Yleensä näille alueille syntyy myös tiivis palveluverkosto, ja esimerkiksi hyvät liikuntamahdollisuudet parantavat asukkaiden mahdollisuuksia pysyä terveenä.

– Sitä kautta asukasprofiili huokuu hyväosaisuutta ympärilleen, Aro sanoo.

Näin Postinumero­puntari tehtiin

Postinumero­puntari rakennettiin Tilastokeskuksen Paavo-tietokannan tietojen pohjalta. Kuntatutkaa mukaillen ja muuttoliiketutkija Timo Aroa sekä THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppista konsultoiden muodostettiin kaksi indeksiä: Väestö ja Elinvoima.

Postinumeroaluekohtaiset indeksien tähtiluokitukset määriteltiin seuraavasti:

Kaikille indeksin muuttujille laskettiin ensin aluekohtainen luokitus 1–5. Indeksi syntyy näiden muuttujakohtaisten luokitusten mediaanina.

Muuttujat luokiteltiin hyödyntäen keskihajontaa ja mediaania. Kun arvo oli -0,5–0,5 keskihajonnan päässä mediaanista, sai alue luokituksen kolme. -1,5 – -0,5 hajonnan päässä sai alue luokituksen kaksi ja vastaavasti 0,5–1,5 päässä luokituksen neljä. Näistä poikkeavat arvot saivat luokitukset yksi ja viisi.

Menetelmä valittiin, jotta yksittäisten postinumeroalueiden merkittävästi muista poikkeavat arvot eivät heikentäisi tai parantaisi systemaattisesti muiden alueiden luokituksia.

Tiedot ovat vuosilta 2013–2015. Voit ladata Postinumeropuntarissa käytetyn aineiston Google Drive -palvelusta.

Toimittaja: Anna Karismo
Tekninen toteutus: Teemo Tebest
Graafinen suunnittelu: Mikko Airikka
Valokuvat: Marja Väänänen
Julkaistu: 13.4.2018