Yksityiset yritykset tulevat työvoimatoimistojen tilalle? Työttömien palveluita ajetaan kaikessa hiljaisuudessa kohti Australian mallia

Miksi Suomi ottaisi mallia maailman radikaaleimmalta yksityistäjältä, kysyy työvoimapolitiikan asiantuntija.

työnvälitys
Mies työvoimatoimistossa.
TE-toimistot nykyisessä muodossaan lakkaavat, kun maakunnat aloittavat toimintansa kahden vuoden kuluttua.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Tästä remontista on kuullut harva, vaikka sen valmistelu on jo pitkällä.

Kun maakunnat aloittavat kahden vuoden päästä toimintansa, samalla menevät uusiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi myös työttömien palvelut.

Romukoppaan menee ensimmäisenä nimitys: työvoimapalvelujen sijasta puhutaan jatkossa kasvupalveluista. Niillä tarkoitetaan nykyisten TE-toimistojen palveluja, eli työnvälitystä, työnhakijoiden koulutusta ja rekrytointipalveluja.

Suurempi muutos on se, että kyseisiä palveluita tuottavat jatkossa selvästi enemmän yksityiset yritykset. Työnhakuun ja työllistymiseen liittyviä palveluita ollaan työntämässä markkinoille paljon nykyistä suuremmassa mittakaavassa, ehkä jopa kokonaan.

Kansainvälistä mallia Suomeen on haettu Australiasta ja Isosta-Britanniasta: maista, joissa työvoimapalveluita on eniten yksityistetty.

Australiassa kaikki työvoimapalvelut ostetaan yksityisiltä yrityksiltä. Britanniassa taas yrityksiltä ostetaan vaikeimmin työllistyvien eli lähinnä pitkäaikaistyöttömien palvelut.

Ei minun tietojeni mukaan. Voi olla, että joissain maissa on tällaisia malleja. Ei minulle ole missään vaiheessa tätä valmistelua kukaan esitellyt, että täällä ja täällä on tällaista.

Jari Lindström, työministeri

Työministeri Jari Lindström (sin.) ja elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) esikuntineen kertoivat työvoimapalvelujen uudistuksesta tiedotustilaisuudessa kuun alussa.

Tilaisuudessa kysymys siitä, missä mittakaavassa markkinoita halutaan avata, jäi ilmaan. Myöskään kansainvälisiä esikuvista ei haluttu keskustella kysymyksistä huolimatta.

Ministeri Lindström kielsi, että sellaisia olisi lakivalmistelun yhteydessä käyty läpi.

– Ei minun tietojeni mukaan. Voi olla, että joissain maissa on tällaisia malleja. Ei minulle ole missään vaiheessa tätä valmistelua kukaan esitellyt, että täällä ja täällä on tällaista, hän sanoi Ylelle haastattelussa tiedotustilaisuuden jälkeen.

Suomesta käytiin kuitenkin vain muutamia viikkoja sitten Australiassa kuulemassa, miten julkisen työvoimahallinnon alasajo ja markkinoille vieminen hoituu käytännössä.

Delegaatiossa oli mukana oli Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten lisäksi niiden yritysten edustajia, jotka tälläkin hetkellä myyvät palvelujaan valtiolle.

Ministeriön päämäärä uudistuksessa on selvä: mahdollistaa markkinoiden laajempi rooli, sanoo kehittämispäällikkö Jarkko Tonttila Työ- ja elinkeinoministeriöstä muutama päivä tiedotustilaisuuden jälkeen.

– Tätä tahtotilaa toteuttamaan teemme lainsäädännössä tarvittavat muutokset, että tällä hetkellä hallinnossa hoidettavia tehtäviä voitaisiin toteuttaa markkinoilla.

Ministeriö vie parhaillaan läpi uusia lakeja, jotka jatkossa mahdollistavat työvoimapalvelujen huomattavasti nykyistä laajemman ostamisen yksityisiltä yrityksiltä.

Tulevia lakeja valmistellaan siitä lähtökohdasta, että lakien puitteissa sellainen Australia-tyyppinen rakenne olisi mahdollista.

Jarkko Tonttila, kehittämispäällikkö, TEM

Ensimmäinen uusiin kasvupalveluihin liittyvä lakiesitys jätettiin eduskunnalle toissa viikolla. Eduskunta hyväksynee sen osana sote- ja maakuntalakeja kesäkuussa.

Muut lait, joissa säädetään tarkemmin esimerkiksi rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista, annetaan eduskunnalle toukokuussa. Osa laeista päätyy eduskunnalle syksyllä.

Tonttilan mukaan lakeja valmisteltaessa esikuvana on ollut erityisesti Australia.

– Sanotaan näin, että tulevia lakeja valmistellaan siitä lähtökohdasta, että lakien puitteissa sellainen Australia-tyyppinen rakenne olisi mahdollista, sanoo Tonttila.

Tonttilan mukaan mitään mallia ei kuitenkaan olla kopioimassa sellaisenaan, vaan kansainvälisen tarkastelun tarkoitus on oppiminen.

– Tässä ollaan luomassa Suomen mallia, Tonttila korostaa.

Lopullinen päätös siitä, miten suuri osa palveluista yrityksiltä ostetaan, on maakunnilla. Maakunnat aloittavat vuonna 2020, kun maakuntauudistus astuu voimaan.

Tonttilan mukaan alustavien tunnustelujen perusteella on kuitenkin selvää, että tulevissa maakunnissa ollaan kiinnostuneita hyödyntämään markkinoita.

"Miksi Suomi ottaisi mallia maailman radikaaleimmalta yksityistäjältä?"

Yritykset tuottavat osan TE-toimistojen työvoimapalveluista tälläkin hetkellä.

Niiltä ostetaan suurimmaksi osaksi koulutusta, mutta myös ja esimerkiksi ura- ja työnhakuvalmennusta. Näin on toimittu Suomessa 1990-luvulta saakka.

Työ- ja elinkeinoministeriöllä ei kuitenkaan ole tarkkoja lukuja siitä, kuinka suuri osa kaikista palveluista ostetaan yksityisiltä yrityksiltä. Rahaa palvelujen ostamiseen käytetään tällä hetkellä noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Jarkko Tonttilan mukaan se on suurempi rahasumma kuin se, jolla TE-toimistot tuottavat palveluita omalla henkilöstöllään.

Muutos, jota nyt kaavaillaan, on kuitenkin iso, sanoo työvoimapolitiikan asiantuntija Robert Arnkil.

Yksityisenä konsulttina toimiva Arnkil on toiminut muun muassa Euroopan työllisyyden seurantakeskuksen asiantuntijäsenenä sekä lukuisissa tehtävissä työvoimapalvelualalla.

Häntä on kuultu työvoimapalvelujen muutokseen liittyen eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Arnkil kuvailee Suomessa tällä hetkellä toteutuvaa mallia kumppanuusmalliksi.

Samankaltainen malli, jossa osa palveluista ostetaan yrityksiltä ja pääosan tuottaa julkinen hallinto, on muun muassa Saksassa, Ruotsissa, Norjassa ja Hollannissa.

Euroopassa laajimmin yksityisiä palveluja on käyttänyt Iso-Britannia, joka ostaa palvelut pitkäaikaistyöttömille ja niille, joilla on vaikeuksia päästä työmarkkinoille.

Australia taas on vienyt yksityistämisen pidemmälle kuin mikään Euroopan maa.

Julkiset työvoimapalvelut lakkautettiin Australiassa vuonna 1998. Sen jälkeen kaikki työvoimapalvelut on ostettu yksityisiltä yrityksiltä.

Julkinen hallinto valitsee kilpailuttamalla työvoimapalveluita tuottavat yritykset aina viideksi vuodeksi kerrallaan.

Arnkil pitää kummallisena, että Suomi ottaisi yhtäkkiä mallia maasta, joka on kaikkein radikaaleimmin yksityistänyt palveluja.

– Jos jokin toimii Australiassa, siitä ei voi suoraan päätellä, että sama toimisi Suomessa. Miksi Suomi ottaisi mallia maailman kaikkein radikaaleimmalta yksityistäjältä?

Arnkilin mukaan Suomi on yhteiskuntana ratkaisevasti erilainen Australiaan verrattuna. Verrokkimaita rakenteen ja yhteiskuntapolitiikan suhteen ovat ennen kaikkea muut Pohjoismaat, Saksa ja Hollanti.

Jos Suomi liikkuisi Australian suuntaan, se ottaisi ison harppauksen poispäin muista Pohjoismaista, sanoo Arnkil.

Arnkilin mukaan Suomi ei myöskään ole edelläkävijämaa kilpailuttamisessa ja yksityistämisessä, päinvastoin: useissa kunnissa on viime vuosina peräännytty tilaaja-tuottaja -malleista.

Tilaaja-tuottaja -mallissa kunta ostaa palvelut yksityisiltä yrityksiltä markkinahintaan.

– Yksityistämisen onnistuminen vaatisi, että meillä olisi maakunnissa iso joukko ihmisiä, joilla olisi vankkaa osaamista kilpailuttamisessa. Epäilen, että näin on, tai se on ainakin olennainen haaste.

Hollannissa yksityistäminen floppasi täysin

Australiassa ja Isossa-Britanniassa työllisyyspalveluja hoitavien yritysten menestys perustuu puhtaasti tulokseen. Mitä nopeammin ja mitä pidempiin työsuhteisiin yritykset onnistuvat työttömät saamaan, sen paremmin niille maksetaan.

Molemmissa maissa systeemin ongelmia on paikkailtu ja korjattu pitkin matkaa.

Ratkottavana on ollut esimerkiksi niin sanottu kermankuorinta eli se, että yritykset ovat halunneet haalia asiakkaikseen vain helpoimmin työllistyviä. Heistä saa helpoimmin myös rahaa.

Pitkäaikaistyöttömät sen sijaan on "parkkeerattu" alkuvaiheessa listoille.

Britanniassa ongelmaan on puututtu niin, että mitä vaikeammin työllistyvä asiakas on, sitä enemmän työllistymisestä maksetaan. Lisämaksun saa myös siitä, jos henkilö pysyy työssä tietyn ajan.

Australiassa taas on lisätty sääntöjä, laadunvalvontaa ja kriteerejä – eli palattu Arnkilin mukaan osittain sinne, mistä lähdettiinkin.

Täysin pieleen mennyt esimerkki yrityksestä yksityistää työvoimapalvelut löytyy Arnkilin mukaan läheltä. Hollanti yritti ostaa markkinoilta kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien työvoimapalvelut Britannian tavoin.

Sekavuus ja jatkuvasta kilpailuttamisesta seurannut massiivinen byrokratia sekä kustannusten karkaaminen kaatoivat hankkeen vain kaksi vuotta sen alkamisen jälkeen, Arnkil sanoo. Hollanti palasi takaisin kumppanuusmalliin.

– Ja hollantilaiset ovat vanha kauppiaskansa, Arnkil huomauttaa.

Saksassa taas keskustelu yksityistämisestä käytiin joitain vuosia sitten. Silloin paikallinen työvoimahallinto selvitti asiaa ja tulokseksi saatiin, että julkinen hallinto on vaikuttavampi ja tehokkaampi palveluiden tuottaja. Ero julkisen ja yksityisen välillä tasoittui ajan myötä.

Saksa päätti jatkaa kumppanuusmallissa niin, että palveluja ostetaan yrityksiltä harkinnan mukaan. Suurinpiirtein näin toimitaan Suomessakin tällä hetkellä.

Yritykset tuottavat parempia työvoimapalveluita kuin julkinen sektori?

Kehityspäällikkö Jarkko Tonttila työ- ja elinkeinoministeriöstä korostaa, että muutos ei tapahdu Suomessakaan lyhyessä ajassa.

Työvoimapalveluja tarjoavia yrityksiä on markkinoilla toistaiseksi vähän. Kun lasketaan yhteen kaikki työnvälityksen ja liikkeenjohdon toimialalla toimivat yritykset, määrä on noin 10 000 yritystä.

Sellaisia yrityksiä, jotka tällä hetkellä myyvät palveluitaan TE-toimistoille, on paljon vähemmän. Ura- ja työnhakuvalmennusta myyvästä Valmennuskeskus Publicista arvioidaan, että niitä olisi vain reilut kymmenen.

Valmennuskeskus Publicin lisäksi esiin nousee yrityksiä kuten Springhouse, Arffman Consulting ja Cimson. Ne tarjoavat työnhaku- ja uravalmennusta sekä koulutusta.

Tonttilan mukaan markkinoiden pitää kehittyä ja hallinnon taas pitää kehittyä markkinoiden ohjaamisessa.

– Se on pitkä polku. Vaihe vaiheelta vastuuta ja tehtäviä voi siirtyä enemmän markkinoiden puolelle. Lopulta voidaan mennä laajaankin markkinavetoiseen malliin.

Tonttila uskoo, että Suomessa osa palveluista jää ainakin aluksi julkisen sektorin hoidettavaksi. Sellaisia olisivat todennäköisesti pitkäaikaistyöttömien palvelut.

– Lähtötilanne on, että koska sille kohderyhmälle ei ole palveluita markkinoilta hankittu, ei markkinaa ole olemassa.

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että juuri kyseisen kohderyhmän palvelut nimenomaan kannattaisi siirtää markkinoiden hoidettavaksi.

Julkinen keskustelu Suomessa varoo yhdistämästä markkinoita ja vaikeasti työllistyviä samaan lauseeseen, Tonttila muotoilee.

– Asia-argumentein se on perusteltu kohderyhmä. Jos ratkaisussa saadaan lisää tehokkuutta, pystytään säästämään työttömyyden kustannuksissa. Tästä syystä britit ja muutamat muut maat satsaavat markkinoiden hyödyntämisen juuri tähän kohderyhmään.

Mikä siis pitkällä aikajänteellä on se malli, jota tavoitellaan?

– Tästä näkökulmasta, jos ajattelee eri kohderyhmiä, jonkinlaisena verrokkina tai tavoitetilana voidaan pitää Australian mallia myöskin meidän osalta.

Tonttila sanoo, että syy koko muutokseen on saada työttömille parempia ja tehokkaampia palveluita. Työmarkkinat muuttuvat niin nopeasti, ettei julkinen sektori pysy perässä.

– Julkishallinnon on vaikea ylläpitää omassa tuotannossaan riittävän monipuolista ja tilanteen mukaan muunneltavaa osaamista.

Tonttila myös uskoo, että tulosperusteiset hankintasopimukset eli se, että yrityksille maksetaan onnistuneesta työllistämisestä, ovat tehokkaita.

– Hallinto voi ohjata palveluntuottajia synnyttämään vaikutuksia, eli julkista rahaa käytetään tuloksiin ja vaikutuksiin.

Yksityisten yritysten käyttöä työnvälityksessä niin, että niille maksetaan tuloksista, on aiemmin myös kokeiltu. Kokeiluja on tehty ainakin Uudellamaailla ja Pirkanmaalla. Alustavat tulokset ovat olleet rohkaisevia.

Uudistusta on tehty “sammutetuin lyhdyin”

Robert Arnkilin mukaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien palvelujen yksityistämisessä ei ole toistaiseksi onnistuttu missään maassa. Kaikkialla on törmätty samaan ongelmaan: niihin henkilöihin, joilla on ongelmia useilla eri elämänalueilla samaan aikaan.

– Jos on osaamiseen, työnhakuun ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia päällekkäin, markkinat eivät ole ratkaisseet sitä missään maassa sen paremmin kuin julkinenkaan.

Arnkil arvostelee nyt tehtävää työvoimapalvelujen uudistusta siitä, että sitä on tehty koko lailla "sammutetuin lyhdyin" sote-uudistuksen varjossa.

TE-toimistojen, kuntien ja järjestöjen väki kentällä on hänen mukaansa lähes tietämätöntä siitä, mitä tulee tapahtumaan.

– Törmään jatkuvasti tilanteeseen, että ihmiset, jotka ovat näiden asioiden ammattilaisia, eivät tiedä, mitä valmistellaan, Arnkil kuvaa.

Yle haastatteli tätä juttua varten TEMin virkamiehiä muutama päivä sen jälkeen, kun ministerit Lindström ja Lintilä olivat pitäneet tiedotustilaisuuden työvoimapalvelujen uudistamisesta. Tavoitteena oli etsiä vastaus kysymyksiin, jotka jäivät tilaisuudessa auki.

Eilen TEM kutsui median edustajat uuteen tiedotustilaisuuteen, jossa se ilmoittaa kertovansa tarkemmin muun muassa Australian mallista. Tilaisuus pidetään ensi viikolla.