Lääkärit ja hoitajat kyllästyivät riittämättömyyden tunteisiin – "Ihminen uupuu, kun ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi"

Ensihoidon lääkäreitä ja hoitajia rasittavat erityisesti ruuhkapiikit. Ruuhkan voi välttää sillä, että päivystysaikoja jaetaan tasaisemmin, jolloin myös hoitoon on paremmat resurssit.

lääkärit
Lääkäri kävelee sairaalassa
Tehostamista on tehty jo vuosikymmen, mutta haastetta riittää jatkossakin, pohtii päivystyksestä ja nopean diagnostiikan yksiköstä Kainuun keskussairaalassa vastaava ylilääkäri Olli-Pekka Koukkari.Jarmo Nuotio / Yle

Kello on viisi ja potilaita tulee päivystykseen ovista ja ikkunoista. Niin hoitajat kuin lääkäritkin aprikoivat, missä järjestyksessä hoitaa potilaat, ja miten se ehditään tehdä. Kiireessä potilaan kanssa ei ehdi olla läsnä niin hyvin kuin haluaisi. Se ahdistaa.

Näin kuvailee akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri Eeva Tuunainen kolmivuorotyön raskainta hetkeä. Se on helppo tunnistaa.

– Iltapäiväruuhka tuo palamisen. Aamuyöllä kolmen aikaan voi olla varsin rauhallista, sanoo Kainuun keskussairaalassa työskentelevä Tuunainen.

Tuunainen perusti viime vuonna ensihoito- ja päivystyslääkäreille ja -hoitajille oman yhdistyksen(Finn'EM) (siirryt toiseen palveluun) edistääkseen jaksamista, hyvinvointia, koulutusta ja kansainvälistymistä. Nyt jäseniä on 80. Osaltaan yhdistyksen perustamista vauhditti julkisuudessa esillä olleet Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksen ongelmat. Finn'EM:n sisällä käydyt keskustelut kertovat Tuunaisen mukaan vahvasta halusta onnistua työssä.

– Uupuminen on yleensä myötätuntouupumusta. Kun pitkän ja vaativan koulutuksen jälkeen ei voi esimerkiksi viettää iäkkään potilaan luona henkilöstö- tai resurssipulan takia niin kauan aikaa kuin haluaisi. Ihminen uupuu, kun ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.

Lääkäri seisoo ja lukee.
Erikoistuva lääkäri Eeva Tuunainen työpaikallaan Kainuun keskussairaalassa.Jarmo Nuotio / Yle

Ensihoidon ja päivystyksen hoitajien ja lääkäreiden työ on kolmivuorotyötä, jossa omaa sisäistä kelloa on pystyttävä kääntämään työvuorojen mukaan, jotta jaksaisi työvuorot ja myös oman elämän arjen. Kello on kuitenkin se helppo puoli, pohtii Tuunainen.

– Jos kello tuottaa ongelmia, silloin yleensä hakeudutaan sellaiseen tehtävään, jossa siitä ei tarvitse huolehtia. Nähdäkseni hoitajat ja lääkärit väsyvät ennemminkin henkisesti riittämättömyyden tunteen takia.

Kalenteri avuksi kaaokseen

Kainuun keskussairaalassa päivystystä ja nopeaa diagnostiikkaa vetävä ylilääkäri Olli-Pekka Koukkari tunnistaa Tuunaisen kuvaaman jaksamisen ongelmakohdan. Hänen mukaansa iltapäiväkaaos on tavallaan itseaiheutettua.

– Ihmiset eivät sairastu kello iltapäiväkolmen ja -kuuden välillä, vaan taustalla on sama asia kuin esimerkiksi liikenteen iltapäiväruuhkassa. Lääkäriin hakeudutaan ja lähetteitä saadaan terveyskeskuksista niin, että meillä on tuohon aikaan odottamassa hoitoon yhtä aikaa niin kiireiset kuin vähemmän kiireiset potilaat.

Ammattiylpeys on niin kova, että mieluummin jopa vaihdetaan työpaikkaa kuin haetaan apua jaksamiseen.

Eeva Tuunainen

Koukkarin mukaan ongelmaa on puututtu, mikä helpottaa työtä.

– Kyse on allakan käytöstä. Potilaat, joiden vaiva ei edellytä nopeaa hoitoa, saavat ajan esimerkiksi illalle yhdeksän jälkeen, jolloin on muuten hiljaisempaa. Voimavarat jakautuvat tasaisemmin, mikä omalta osaltaan helpottaa jaksamista.

Eeva Tuunaisen mielestä koko prosessin pitäisi olla saumaton.

– Kun tieto kulkee alkuvaiheesta nopeasti ja katkeamatta aina lääkärille saakka, myös hoito on potilaslähtöistä ja tehokasta. Katkokset ketjussa puolestaan hidastavat hoitoa ja ruuhkauttavat töitä.

Yhteispeliä opetellaan

Tuunainen on iloinen siitä, että hänen perustamansa järjestö on saanut hyvän vastaanoton. Huolia jaetaan, mutta toisaalta eteenpäin halutaan mennä myös positiivisuuden kautta.

– Jaamme paljon kuvia ja kokemuksia työstä kannusteena muille. Ehkä tämän positiivisuuden ansiosta myös työnantajat ovat ottaneet meidän ehdotuksemme epäkohtien korjaamisesta hyvin vastaan.

Uupuminen ja jaksaminen ovat asia, josta ei enää haluta olla hiljaa.

– Ammattiylpeys on niin kova, että mieluummin jopa vaihdetaan työpaikkaa kuin haetaan apua jaksamiseen. Itse uupumistaan ei edes välttämättä huomata vaan sen huomaavat työtoverit.

Päivystysylilääkäri Olli-Pekka Koukkari.
Ylilääkäri Olli-Pekka Koukkarin noin vuorokauden mittainen työvuoro Kainuun keskussairaalan päivystyksessä ja nopean diagnostiikan yksikössä on alkupäässään.Elisa Kinnunen / Yle

Tuunaisen mukaan se auttaa paljon, että työntekijä tuntee, että häntä kuunnellaan.

– Jos työntekijästä pidetään hyvää huolta, se näkyy myös potilaan hoidossa. Erilaiset koulutukset tai teemapäivät, joihin jokainen hoitoketjun osa pääsee osallistumaan, edesauttavat koko prosessin tehostamista.

Painetta aiheuttaa osaltaan tulossa oleva sote-uudistus, josta emme vielä edes tiedä kaikkea.

Olli-Pekka Koukkari

Koukkarin mukaan tehostusta on tehty Kainuussa jo kymmenen vuotta. Viime vuosina on tehostettu erityisesti päivystyksen toimintaa.

– Vastaanottoaikojen tasaisempi jako ja yhteispeli ovat saaneet aikaan sen, että yhtä hoitajaa kohti hoidossa oli viime vuonna kaksi potilasta, eli puolet siitä, mitä määrä oli vuonna 2015. Myös lääkäriä kohti hoidettavia oli enää viisi aiemman kahdeksan sijaan.

Kainuun keskussairaalassa potilas viipyi viime vuonna päivystyksessä keskimäärin kolme tuntia. Vuonna 2015 potilaan hoitoon saaminen kesti yli neljä tuntia. Tehostamistahdista huolimatta haasteet eivät lopu Koukkarin mukaan tähän.

– Painetta aiheuttaa osaltaan tulossa oleva sote-uudistus, josta emme vielä edes tiedä kaikkea. Myös vuosikymmenen vaihteessa valmistuva uusi sairaala on haaste. Tarvitsemme muuttovaiheessa tuplamiehitystä, koska silloin työtä tehdään aluksi kaksissa tiloissa.

Kaiken keskellä yhteistyön merkitys korostuu.

– Hoitajat ovat käyneet jo pidempään työyhteisövalmennuksessa, jossa heille on annettu työkaluja ja apua siihen, miten jaksaa ja motivoitua yhteispelillä jatkuvaan muutokseen.