Kysely: Pitääkö bussikuskia tervehtiä? Ärsyttääkö, kun naapuri ei moikkaa? – "Tervehtiminen on helppo tapa ilmaista toiselle, että kiva kun olet olemassa"

Suomalaisten tervehtimiskulttuuri on vähäeleistä. Tuntemattomia ei juuri morjestella, mutta pitäisikö? Suomen kielen professori sanoo, että yleensä parempi tervehtiä, kuin jättää kokonaan tervehtimättä.

tapakulttuuri
Mies ja nainen kättelevät.
AOP

Kuinka monta kertaa olet tervehtinyt tänään?

Todennäköisesti vähintään kerran–pari. Jos samaa kysyttäisiin vaikkapa Keski-Euroopassa, vastaaja ei välttämättä pysyisi edes mukana laskuissa.

Se, kuinka usein tervehditään ja millä tavalla tervehtiminen tapahtuu, on hyvin kulttuurisidonnaista.

Suomalaiseen tervehtimiskulttuuriin eivät kuulu poskisuudelmat tai esimerkiksi englannin tai ranskan kielessä tervehdyksen kylkeen niputetut "herrat" ja "rouvat". Pelkkä tervehdys riittää ja toisinaan sekin jää uupumaan.

– Suomessa tietyissä tilanteissa odotetaan vähemmän tervehtimistä kuin muualla. Meidän tapaamme tervehtiä toisiamme leimaa vähäeleisyys, suomen kielen professori Hanna Lappalainen Helsingin yliopistosta kertoo.

Esimerkiksi kun potilas saapuu Suomessa lääkärin odotushuoneeseen, hän tuskin edes luo katsekontakia muihin samassa tilassa vuoroaan odottaviin ihmisiin. Ranskassa moinen käytös olisi törppöyttä. Siellä tapoihin kuuluu tervehtiä jokaista odotushuoneessa olevaa henkilöä, Lappalainen kertoo.

Professori sanoo, että meillä on tapana kunnioittaa toisen omaa tilaa jopa niin paljon, että hyväntahtoiseksi tarkoitettu tervehtiminen saatetaan toisinaan tulkita jopa tungetteluksi.

– Pelkäämme helposti sitä, että häiritsemme. Enemmän pahaa mieltä aiheuttaa se, jos toinen ei tervehtinyt.

Tuppisuun voi saada tervehtimään kesytystaktiikalla

Kun Kaija Santaholma, 80, lähtee kävelylle kotikaupunginosassaan Helsingin Ullanlinnassa, hän tulee yleensä tervehtineeksi lähes jokaista vastaantulijaa.

– Kun joku muutaman kerran tulee vastaan, niin sitten on helppo alkaa tervehtiä, että tässähän ollaan jo vähän tuttuja, Santaholma sanoo.

Santaholma on vuonna 1972 toimintansa aloittaneen asukasyhdistys Eteläiset kaupunginosat ry:n perustajajäsen.

Hän sanoo, ettei tervehtiminen ole mikään alueen vakiintunut tapa, mutta epäilee, että näillä eteläisillä kulmilla kuitenkin moikkaillaan ehkä enemmän kuin siellä, jossa talot ovat korkeampia, kadut uudempia ja ihmisiä enemmän.

Hänelle tervehtiminen ja muutaman hyväntahtoisen sanan vaihtaminen on yksinkertainen tapa piristää omaa ja toisen päivää:

– Siinähän osoitetaan nyökkäyksellä tai muulla pienellä eleellä toiselle, että kiva kun olet olemassa.

Jos Santaholmaa ei tervehditä takaisin, hän saattaa ottaa käyttöön niinsanotun kesytystaktiikkansa. Hän nimittäin uskoo, että ihmisiä voi kesyttää.

– Kun tervehtii tarpeeksi useasti, niin se ihminen alkaa sitten vähitellen itsekin tervehtiä takaisin, hän sanoo ja naurahtaa hyväntuulisesti.

Suomalainen kokee tekevänsä palveluksen kun ei moikkaa

Moni jäyhempään menoon tottunut suomalainen ihastelee tai kummastelee ulkomailla ollessaan sitä, kuinka kepeään sävyyn tuntemattomat morjenstavat toisiaan.

Toisessa kulttuuriympäristössä yhdistäväksi tekijäksi saattaa riittää se, että istutaan samassa bussissa tai odotetaan juomaa kuppilan tiskillä. On helppo ottaa kontakti ja aloittaa keskustelu. Suomalaiset sietävät paremmin hiljaisuutta.

– Suomessa moni ajattelee, että jos henkilön kanssa ei ole muuta sidettä kuin kohtaaminen, ei tarvitse tai kannata tervehtiä ja sitä kautta ehkä vaivata toista ihmistä, suomen kielen professori Hanna Lappalainen kertoo.

Hän sanoo, että tervehtiminen saattaa aiheuttaa hämmennyksen siitä, että pitäisikö tämä moikannut henkilö tuntea jostain. Suomalainen logiikka toimii helposti niin, että jätetään tervehtimättä ja säästetään toinen ikään kuin tunnistamisen vaivalta.

Mitä pienemmät verkostot ihmisellä on, sitä suurempi merkitys tervehdyksellä voi olla.

Hanna Lappalainen, suomen kielen professori, Helsingin yliopisto

Suomalaisten kioskikäyttäytymistä tutkinut Lappalainen sanoo, että täällä päin on tapana hoitaa kioskiasioiminen tehokkaasti sen kummemmin turisematta. Sama havainto pätee todennäköisesti laajemminkin.

– Haluamme hoitaa asiat nopeasti ja tehdä samalla palveluksen sille instituutiollekin, että ei jäädä hidastelemaan.

Lappalainen muistuttaa, että aina ei ole kysymys tehokkuudesta tai toisen tilan kunnioittamisesta, vaan ajattelemattomuudesta tai jopa laiskuudesta.

– Tervehtiminen on todella tärkeä ele. Mitä pienemmät verkostot ihmisellä on, sitä suurempi merkitys sillä yhdellä tervehdyksellä voi olla.

Kaija Santaholma on professorin kanssa samaa mieltä:

– Niin helposti syntyy ystävällismielinen henki. Siihen ei paljoa tarvita ja päivä on niin paljon parempi.

Mitä mieltä olet suomalaisesta tervehtimiskulttuurista? Vastaa alla olevalla lomakkeella.

Kokoamme vastauksista jutun.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.