Terroristi vai vapaustaistelija? Irlannin kiistellyin mies kertoo, miksi hän nousi brittejä vastaan ja miksi Brexit nyt uhkaa hänen saavutuksiaan

Gerry Adams vetäytyi Sinn Féin -puoleen johdosta helmikuussa. Pohjois-Irlannin rauhanprosessi on yhä kesken, ja nyt sitä uhkaa Brexit.

Pohjois-Irlanti
Gerry Adams
Gerry AdamsAidan Crawley / EPA

16-vuotias Gerry Adams oli kävelemässä kouluun, kun hän näki jotain outoa belfastilaisen talon ikkunassa. Siellä liehui oranssi-valko-vihreä lippu. Joku oli uskaltanut ripustaa kielletyn Irlannin lipun ikkunaansa. Vuosi oli 1964.

Se ratkaisi Adamsin suunnan: Adams omisti lopun elämäänsä Pohjois-Irlannin katolilaisten oikeuksien puolustamiselle. Hänen perheensä koki olevansa katolilaisina kakkosluokan kansalaisia. Valtaa pitivät protestantit, joita brittihallinto tuki.

Nyt Adams on taistellut katolisten oikeuksien puolesta yli 50 vuotta. Hän on ollut kansanedustaja sekä Pohjois-Irlannissa että Irlannin tasavallassa.

Katolinen vähemmistö haki oikeuksia vuosikymmeniä väkivaltaisesti, ja brittihallinto yritti myös tukahduttaa niitä kovin keinoin.

Adamsia on hakattu, syytetty terrorismista, hän on istunut vankilassa ja hänet on yritetty murhata useita kertoja.

Katolisen vähemmistön asema parani rauhansopimuksella, joka solmittiin pitkäperjantaina 1998, tasan 20 vuotta sitten. Uutisissa usein nähdyt pommi-iskut ja murhat pääkaupungin Belfastin kaduilla loppuivat siihen. Alkoi tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentaminen.

– Rauhaa ei olisi syntynyt ilman ulkopuolisia neuvottelijoita, sanoo Adams.

Neuvotteluja veti Yhdysvaltain entinen senaattori George Mitchell ja Suomesta edesmennyt pääministeri Harri Holkeri ja presidentti Martti Ahtisaari.

Nyt rauhaa keikuttaa uusi ongelma: Brexit.

Gerry Adamsin vanha kotikatu.
Gerry Adamsin lapsuuden kotikatu länsi-Belfastin kukkuloillaPaul-Michel Ledoux / Yle

Adams istuu edessäni puoluetoverinsa, Dublinin pormestarin virka-asunnossa. Hän on luvannut pohtia, miten brittien eroaminen Euroopan unionista voi muuttaa niitä unelmia, joiden eteen hän on 16-vuotiaasta koulupojasta lähtien taistellut.

Neljä päivää Irlannin lipun näkemisestä Adams liittyi vasemmistopuolue Sinn Féiniin, joka oli Pohjois-Irlannissa tuolloin kielletty. Sen tavoite oli yhdistynyt Irlanti.

70 vuotta täyttävä Adams ehti johtaa puoluetta lähes 35 vuotta. Helmikuussa 2018 Adams luopui puheenjohtajuudesta. Valta puolueessa on siirtynyt nuoremmalle sukupolvelle sekä Irlannin tasavallan että Pohjois-Irlannin puolella.

Puolue saavutti monta ajamaansa asiaa. Itsenäisen Irlannin valtion ja briteille kuuluvan Pohjois-Irlannin väliltä on purettu sekä piikkilangat että monet henkiset aidat.

Irlannin tasavalta ja brittien Pohjois-Irlanti jakavat muun muassa energiamarkkinat. Alueiden välinen järviseutu on kaikkien käytössä taloudellisesti ja turismille. Lehmät ja lampaat laiduntavat rajasta piittaamatta ja yritykset toimivat rajan molemmin puolin.

Rajaa ei käytännössä ole.

Brexit tarkoittaisi, että EU:n ulkoraja kulkisi jatkossa uudelleen Irlannin saaren halki. Brexit uhkaa tehdä tyhjäksi monet Sinn Féinin ajamat saavutukset, kuten korkeamman elintason ja vakaan yhteiskunnan olotilan.

– Se on katastrofi Irlannille, Adams sanoo.

Sinn Féinin tavoite yhtenäisestä Irlannista ei ole edelleenkään toteutunut. 20 vuotta kestäneen rauhan aikana yhteiskunta on kuitenkin vaurastunut ja tasa-arvoistunut.

Kiviä heitelleestä radikaalista on sinä aikana kehittynyt salonkikelpoinen poliitikko, mutta Adams on myös Irlannin kiistellyin henkilö.

Joillekin hän on vapaus- ja ihmisoikeustaistelija, sankari. Toisille hän on terroristi, jota yhä tänä päivänä epäillään osallisuudesta IRA:n aseelliseen toimintaan.

Piikkilanka-aita Belfastissa.
Vanhaa aitaa, joka erotti katolilaiset ja protestantit länsi-Belfastissa.Paul-Michel Ledoux / Yle

Vielä 1990-luvun puolivälissä Sinn Féin, Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA ja terrori-iskut olivat jatkuvasti uutisotsikoissa. Virallisena tavoitteena oli heivata brittivalloittajat ulos maasta ja yhdistää Irlanti. Taustalla oli jotain paljon inhimillisempää: jatkuva kokemus syrjinnästä.

– Taistelussa oli kyse ihmisoikeuksista, Adams sanoo.

Adams katsoo tiukasti minua ja kysyy:

– Miten itse suhtautuisit siihen, että ulkopuolinen valta ei antaisi sinun puhua suomea tai opiskella omaa historiaa? Teillähän on Suomessa omat kokemukset valloittajista.

Katolilaiset oli suljettu poliittisen ja hallinnollisen elämän ulkopuolelle. Iirin kieli ja tasavallan lippu olivat kiellettyjä. Saloissa liehui brittien lippu Union Jack ja kouluissa opetettiin vain Iso-Britannian historiaa.

Työpaikat ja säädylliset asuinolot olivat katolisten työväenluokalle kiven alla. Katolilaisuutta halveksittiin, brittien tukemia protestantteja suosittiin.

Ihmisoikeustaistelut eri puolilla maailmaa roihauttivat liekkiin vanhan haaveen itsenäisestä saarivaltiosta.

Katolilaisten tyytymättömyys oli kytenyt vuodesta 1921. Tuolloin Irlannin ja Britannian välisessä sopimuksessa saaren koillisosan kuusi kreivikuntaa jäivät Britannialle. Protestantit olivat enemmistönä ja aluetta oli asutettu aktiivisesti satoja vuosia.

Duke of York pub.
Paul-Michel Ledoux / Yle

Kun Adams liittyi puolueeseen, Duke of York -nimisestä pubista Belfastin keskustassa tuli hänen poliittinen korkeakoulunsa.

Adams kirjoittaa pubin vaikutuksista elämäänsä paljon omaelämäkerrassaan. Lounas Duke of Yorkissa kuulostaa mielenkiintoiselta ajatukselta, mutta pettymys on suuri.

Paikka näyttää urheilubaarilta. Seinillä koreilee peilejä jos jonkinmoisia. Joukosta pistää silmään yksi valokuva niiltä ajoilta, jolloin täällä suunniteltiin vallankumousta.

Täällä Adams oppi, että oikeuksia voi vaatia poliittisin keinoin. Hän kuunteli kun poliitikot ja lehtimiehet, ay-aktiivit ja juristit paransivat maailmaa.

1960- ja 70-lukujen taitteessa pubi on näyttänyt varmasti erilaiselta, mutta miltä, sitä en saa koskaan tietää. Seinällä on toinen kuva, joka on otettu autopommiräjähdyksen jälkeen. Duke of York tuhoutui täysin ja rakennettiin sittemmin uusiksi.

Duke of York pubi sisältä.
Duke of York, BelfastPaul-Michel Ledoux / Yle

Ilmeisesti IRA räjäytti pommin kadulla tarkoituksena vain vahingoittaa liikekorttelia.

Autopommit olivat keskeinen keino, jolla tasavaltalaisarmeija yritti viedä asiaansa eteenpäin. Pommi-iskuissa ja katutaisteluissa kuoli lähteestä riippuen noin 3 100–3 700 ihmistä ja haavoittui 50 000 muutaman vuosikymmenen aikana.

On ihme, ettei Gerry Adams ole päätynyt ystäviensä ja tovereidensa viereen sankarihautaan.

– En ole ampunut laukaustakaan. Se ei ole ollut minun juttuni, Adams muotoilee.

Gerry Adams on Irlannin ja Pohjois-Irlannin kiistellyin henkilö. Aika ajoin esiin nousee epäily Adamsin IRA-jäsenyydestä, johtamisesta ja aseellisen toiminnan organisoinnista.

Hän oli vain 24-vuotias, kun britit kutsuivat hänet neuvottelemaan ensimmäistä kertaa aseellisen toiminnan lopettamisesta. Adams oli vasta vapautettu vankilasta IRA:n vaatimuksesta. Muutoin iskut jatkuisivat. Aseet vaikenivat vasta 26 vuotta myöhemmin.

Duke of York pub.
Duke of York tuhoutui autopommi-iskussa 1973Paul-Michel Ledoux / Yle

Tuorein Adamsiin kohdistunut epäily (siirryt toiseen palveluun) liittyy levottomuuksien aikana kadonneisiin, jotka kaapattiin, tapettiin ja haudattiin ympäri Irlantia. Vuonna 2014 hänet pidätettiin epäiltynä osallisuudesta kymmenen lapsen yksinhuoltajaäidin murhaan vuonna 1972. IRA uskoi naisen vuotavan tietoja sen toiminnasta briteille.

Adams on aina kieltänyt olleensa IRA:n jäsen. Toisaalta hän ei ole koskaan tuominnut puolisotilaallisen armeijan toimintaa, eikä Adamsin mielestä rauhansopimusta ja nykytilaa olisi koskaan saavutettu ilman aseellista taistelua.

Adams on yritetty tappaa useasti. Yksi yrityksistä tapahtui Milltownin hautausmaalla Länsi-Belfastin kukkuloilla.

Nyt Milltown on hyvin hoidettu leposija kuolleille. Moniin hautakiviin on kirjoitettu kuolinsyy: brittien hirttämä, brittien murhaama, kuoli nälkälakkoon ja niin edelleen. Vilkas mielikuvitus piirtää mieleen koko Pohjois-Irlannin lähihistorian.

Adams osallistui 1988 kolmen IRA-taistelijan hautajaisiin. Hautajaissaattueeseen osallistui Sinn Féinin ja IRA:n johtoa.

Käsikranaatein ja pistoolein varustautunut lojalisti, brittihallinnon kannattaja, hyökkäsi seuruetta vastaan.

Adams selvisi naarmuitta, mutta kolme muuta ihmistä kuoli ja yli 60 haavoittui. Tuli lisää hautajaisia.

Vielä 1990-luvulla protestanttipuolen pojat kävivät kesän kuivalla kaudella sytyttämässä näillä haudoilla ruohikkopaloja. Niin syvällä molemminpuolinen viha oli.

Vuonna 1998, pitkäperjantaina, saatiin solmittua rauhansopimus. Autopommeja ei ole sen jälkeen räjähtänyt Belfastissa.

Milltownin hautausmaa Belfastissa.
Milltownin katolilaisten hautausmaa, länsi-BelfastPaul-Michel Ledoux / Yle

Nyt Brexit nostaa pintaan kysymyksiä, joiden luultiin jo olevan ratkaistu. Adams ei niitä ole kuitenkaan enää etunenässä ratkomassa.

– On aika tehdä tilaa nuorille, joita menneisyys ei rasita.

Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa on syntynyt ja kasvaa jo toinen sukupolvi rauhan aikana. Puolueen johtoon ovat nousseet nuoren polven naiset, Mary Lou McDonald ja Michelle O´Neill.

Heidän ongelmansa on yhä Britannia, nyt uudella tavalla.

Enemmistö, 56 prosenttia pohjoisirlantilaisista vastustaa Brexitiä. Se irrottaa Pohjois-Irlannin osana Britanniaa kuitenkin automaattisesti Euroopan Unionista, jollei alueelle anneta erityisasemaa.

Erityisasemasta ei näy merkkejä. Jos Pohjois-Irlannissa yhä haaveillaan yhdistyneestä Irlannista, yhtälailla Britannia pitää yhtä tiukasti kiinni alueesta osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Tilanne on kuitenkin kääntynyt Sinn Féinin haaveen eduksi. Viime vuoden lopussa tehty kysely (siirryt toiseen palveluun) nimittäin kertoo, että pohjoisirlantilaiset liittyisivät mieluummin Irlannin tasavaltaan, mikä takaisi jäsenyyden EU:ssa, kuin jäisivät osaksi Britanniaa, jos niin kutsuttu "hard Brexit" eli raja toteutuu.

Poliittisessa vastakkainasettelussa mikään ei siis lopulta ole muuttunut. Keinot tavoitteiden saavuttamiseksi vain ovat muuttuneet.

Adams ei usko Brexitin aiheuttaman hermostuneisuuden leimahtavan väkivaltaisuuksiin, joita menneinä vuosikymmeninä nähtiin. Pohjois-Irlanti on nyt lähes normaalisti toimiva yhteiskunta, jolla on hallinto, viranomaiset ja poliittiset ja taloudelliset kiinnikkeet ympäröivään maailmaan.

– Yksittäiset iskut ja yhteenotot voivat olla mahdollisia.

Mutta Pohjois-Irlannilla on nyt toisenlaisia ongelmia. Stormontissa, edustajainhuoneessa on ollut valot pimeänä 15 kuukautta. Katolilaisten ja protestanttien pääpuolueet Sinn Féin ja Demokraattinen unionistipuolue DUP eivät ole kyenneet muodostamaan yhteishallitusta. Virkakoneisto toimii, mutta päätöksiä ei tehdä.

Kiistat koskevat edelleen ihmisoikeuksia, nyt iirin kielen asemaa, homoliittoja ja menneiden rikosten selvittämistä.

Susanna Turunen ja Gerry Adams
Susanna Turunen ja Gerry Adams.Paul-Michel Ledoux / Yle

50 vuotta sen jälkeen, kun Adams poimi ensimmäisen kivenmurikan ja heitti sen omien sanojensa mukaan brittisortajia vastaan, kielletystä Sinn Féinistä on tullut Pohjois-Irlannin toiseksi suurin ja Irlannin tasavallan kolmanneksi suurin puolue. Sillä on yli miljoona äänestäjää ja vakaa asema molemmissa parlamenteissa.

Adamsin mukaan puolen vuosisadan suurin saavutus on kuitenkin se, että aseellisen vastarinnan tilalle löytyi lopulta rauhanomaiset ja demokraattiset keinot.

Euroopan unioni on luvannut puolustaa pitkäperjantain rauhansopimuksen henkeä ja vastustaa kaikenlaisten rajojen nousemista Irlantien välille.

– Kuka tietää miten kauan itse kukin meistä elää. Mutta uskon, että Irlanti voi yhdistyä vielä meidän aikanamme, jos vain teemme töitä sen eteen, Adams sanoo.