Mia Röngän kolumni: Muuttolinnut palaavat, mutta mitä ne voivat opettaa meille?

Lintujen kevätmuutto alkaa viimein vilkastua. Ympäristömuutokset muuttavat lintujen lentomatkojen päivämääriä ja määränpäitä sekä välilaskukohteita, ja olosuhteet muuttoreittien varrella voivat heijastua pesimäkantoihin, kirjoittaa Mia Rönkä.

muuttolinnut
Mia Rönkä.
Kalle Mäkelä / Yle

Nyt ne tulevat. Jos sää lauhtuu ennustetusti, lintujen kevätmuutto päässee vauhtiin tämän viikon lopulta alkaen (siirryt toiseen palveluun). Lumisessa Suomessa on kuitenkin muuttajille vielä niukasti ravintoa. Uskalikot saattavat joutua kääntymään takaisin tai hakeutumaan linnunruokinnoille.

Muuttolintujen saapuminen tuo monelle kevään ja rytmittää siirtymää kohti kesää: kuu kiurusta, puoli kuuta peipposesta... Lintuharrastajat tutkivat sääennusteista tuulen suuntaa ja yölämpötiloja. ”Pian alkaa tapahtua”, todetaan. ”Kohta rytisee.”

Muuttolinnut ovat talven mustavalkean, liikkumattoman hiljaisuuden jälkeen odotettuja vieraita: pellot soivat kiuruja ja töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyt huhuilevat lyhtypylväiden päällä. Pian kurkien ja hanhien auroja kyntää kaupunkienkin yli, kirjosieppo valtaa pihapöntön, ja kesän korvalla ilmestyvät viimeiset hyönteissyöjät, jotka antavat tulonsa ilmi kesäyön tai -aamun konsertissaan. Meillä pesivistä lintulajeista 90 % on muuttolintuja.

Palaamisen tarina toistuu ympäri pohjoisia alueita – iloitaan ensimmäisistä saapujista, ihaillaan muuttoparvia. Tuhannet ihmiset kokoontuvat Suomenlahden rannoille toukokuun puolessavälissä seuraamaan arktisten vesilintujen ja hanhien muuttoa, arktikaa. Färsaarilla juhlitaan 12.3. kansallislintu meriharakan saapumispäivää.

Ennen uskottiin, että muuttolinnut muuttavat talveksi Lintukotoon Linnunrataa seuraten.

Pohjoisilla rannikoilla merilintujen saapuminen keväällä on ollut odotettua, jopa elintärkeää. Menneinä aikoina saaristolintujen paluu päätti Suomenkin saaristoissa ruoan talvisen niukkuuden. Joillakin pohjoisilla alueilla koko elämänrytmi kytkeytyi lintuihin: Siperiassa hanteille huhtikuu oli ”sorsaverkkokuu” ja nenetseille ja jakuuteille toukokuu oli ”hanhientulokuu”.

Ravinnon lisäksi muuttolinnut ovat tarjonneet ihmiselle henkisiä eväitä. Monet alkuperäiskansat ovat pitäneet lintuja välittäjinä fyysisen ja henkisen maailman välillä. Ennen uskottiin, että muuttolinnut muuttavat talveksi Lintukotoon Linnunrataa seuraten ja että myös vainajan sielu ehkä vaeltaa sinne, mahdollisesti lintujen opastamana.

Lintujen katoaminen talveksi ja ilmaantuminen keväällä askarruttivat myös lintututkijoita. Vaikka jo 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Aristoteles tiesi monien lintujen muuttavan, 1700-luvulla Euroopassa uskottiin laajalti pääskyjen talvehtivan pohjaliejussa. Tätä kansanuskomusta kannatti myös luonnontieteilijä Carl von Linné. Turun Akatemian tutkijat Johan Grysselius ja Johan Leche esittivät vuonna 1764 Grysseliuksen väitöskirjassa teorian pääskyjen muutosta ja pyrkivät kumoamaan pohjalieju-uskomuksen.

Lintujen muuton ajoittumista koskevaa aineistoa on Suomessa kerätty 1700-luvun puolivälistä lähtien, ja vanhoja kevätmuuttotietoja on tallessa yli sadalta lajilta. Pitkät aikasarjat ovat arvokkaita esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkittaessa.

Hyödyn aikakaudella 1700-luvulla vuodenaikaisilmiöiden seurantaa pidettiin tärkeänä maatalouden kannalta. Aikansa huippututkijan Johan Lechen neuvon mukaan se, joka ei räystäspääskyn ja haarapääskyn saavuttua ollut vielä alkanut hoitaa ryytimaataan, ei saanut enää viivytellä.

Muuttolinnut pystyvät nykyäänkin opastamaan meitä ilmentämällä ympäristömme muuttumista.

Nykyään muuton etenemistä voi seurata BirdLife Suomen Tiira-havaintotietokannan avulla. Myös Luonto-Liiton Kevätseurannassa (siirryt toiseen palveluun) kerätään havaintoja muuttolinnuista.

Muuttolinnut pystyvät nykyäänkin opastamaan meitä ilmentämällä ympäristömme muuttumista. Muuttoreitit muodostavat maita ja mantereita yhdistävän elävän verkoston. Ympäristömuutokset muuttavat lintujen lentomatkojen päivämääriä ja määränpäitä sekä välilaskukohteita, ja olosuhteet muuttoreittien varrella voivat heijastua pesimäkantoihin.

Muuttolintujen keväinen saapuminen ei ole itsestään selvää. Olisikohan pelloillamme keväisin nykymäärä laulujoutsenia ilman Yrjö Kokon sitkeää työtä joutsenen hyväksi sekä teoksia LaulujoutsenUltima Thulen lintu ja Ne tulevat takaisin? Nykyään huolta herättää ympäristömuutosten lisäksi muun muassa laiton metsästys (siirryt toiseen palveluun) Välimeren alueella. Pataan joutuu myös meikäläisiä muuttolintuja.

Muuttolintujen suojelemiseksi on solmittu kansainvälisiä sopimuksia (siirryt toiseen palveluun) sekä luotu hankkeita (siirryt toiseen palveluun) ja tapahtumia (siirryt toiseen palveluun). Israelissa järjestetään vuosittain maaliskuussa Champions of the Flyway -linturalli eli lajienhavaitsemiskilpailu, jossa kerätään varoja lintujen salametsästyksen juurimiseksi Välimeren ympäristöstä. Kisan on kaksi kertaa voittanut suomalainen joukkue (siirryt toiseen palveluun)Tundraurpiaiset.

Muuttolintuja pystyy avittamaan kotipihallakin. Kunnes maa sulaa, voi jatkaa talviruokintaa, jolla saattaa vierailla vaikka peippo, järripeippo tai sepelkyyhky, myöhemmin punarinta tai rautiainen. Pesäpöntön ehtii vielä kunnostaa Afrikasta saapuvaa noin neljän sokeripalan painoista kirjosieppoa varten. Tervetuloa vaan.

Mia Rönkä

Kirjoittaja on naantalilainen tutkija ja kirjoittaja, joka on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon suhteeseen. Hän teki väitöskirjansa saaristolinnustosta ja on ympäristöekologian dosentti, joka työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä. Rönkä on julkaissut tieteellisiä artikkeleita, lehtiartikkeleita, tietokirjoja, lastenkirjan sekä runokokoelman. Hän on kiinnostunut monitieteisyydestä sekä tieteen ja taiteen rajapinnoista. Havaitsemaansa hän kuvaa sanojen lisäksi kameralla.