Maria Petterssonin kolumni: Mies, olet komea

Mitä tapahtuu, jolleivät pojat edes pieninä saa kehuja ulkonäöstään, kysyy Maria Pettersson.

ulkonäkö
Maria Pettersson
Maria PetterssonJussi Nahkuri / Yle

”Minua sanottiin komeaksi viimeksi ylioppilasjuhlissa.”

Olin varma, että ystäväni laskee leikkiä. Hän on 34-vuotias varsin mukiinmenevän näköinen mies, jonka olin juuri kehaissut näyttävän oikein hyvältä vihreässä takissa ja juuri parturista palanneena. Mutta ei, se ei ollut leikkiä.

Mies vannoi, että ei ollut 15 vuoteen kuullut yhtäkään kehua ulkonäöstään. Se oli sydäntäsärkevää.

Ulkonäön kehumisessa vallitsee huimaava epätasa-arvo, joka alkaa jo vauvasta. Miesten ulkonäön kehuminen on monimutkainen kysymys, jota sosiologit, psykologit ja muut tutkijat ovat alkaneet kartoittaa vasta melko vähän aikaa sitten.

Tutkimuksissa on paljastunut, että kehuminen ja kehujen vastaanottaminen on ristiriitainen asia, johon vaikuttavat muun muassa vanhanaikaiset sukupuoliroolit, miehiin kohdistuvat odotukset ja toive siitä, että edes joku pitäisi viehättävänä.

30 prosenttia tutkituista nuorista miehistä kertoi olevansa huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa.

Kehun varsin huolettomasti naisten ulkonäköä. Jos naisella on hieno vaate, kiva koru, kaunis meikki tai hän näyttää muuten vain mahtavalta, kerron sen hänelle sen kummemmin miettimättä. Tuntemattomat naiset ovat kehuneet liikennevaloissa takkiani, hiuksiani ja värimaailmaani, itse kehaisin viimeksi raitiovaunussa tuntemattoman kanssamatkustajan laukkua.

Miehiä huomaan kehuvani huomattavasti vähemmän, puolisoa lukuun ottamatta.

Kyselin tutuilta miehiltä heidän kokemuksiaan ulkonäön kehumisesta – vastauksia löydätte alta.

”Naiset eivät kehu ulkonäköäni, eivät myöskään vaimoni tai tyttäreni. Miehet eivät sitäkään vähää. Tieysti olisi joskus mukavaa kuulla olevansa hyvännäköinen. Pidän kuitenkin itsestäni huolta.”
– Heteromies, 45

Jo pikkulapsina tytöt saavat enemmän palautetta ulkonäöstään, pojat taas suorituksistaan. Asiasta on paljon tutkimusta, mutta esimerkiksi Auli Stenberg tutki gradussaan, miten helsinkiläisessä päiväkodissa kehuttiin lapsia. Ulkonäköön kohdistuneista kehuista 73 prosenttia suunnattiin tytöille ja 27 prosenttia pojille. Henkilökunta ei itse nähnyt sukupuolta merkittävänä tekijänä kehujen suuntaamisessa.

Yleensä kehujen epätasaista jakautumista pidetään ongelmallisena, koska sen ajatellaan ohjaavan tyttöjä passiivisiksi ja korostavan sukupuolirooleja, joissa tyttöjen osa on olla kauniita, poikien rohkeita, fiksuja ja nohevia. Tämä on vakava ongelma, mutta katsotaan vaihteeksi myös toista puolta.¨

Mitä tapahtuu, jolleivät pojat edes pieninä saa kehuja ulkonäöstään?

Pojat eivät missään tapauksessa ole turvassa ulkonäköpaineilta. Psykologien mukaan lapsen ulkonäön kehuminen todennäköisesti suojaa lasta jonkin verran ulkonäköpaineilta, joita esimerkiksi media tai mainokset luovat.

Lääketieteen tohtori Anu Raevuoren väitöskirjassa osoitetaan, kuinka nuoret miehet ovat tyytymättömiä kehoonsa. Esimerkiksi 30 prosenttia tutkituista kertoi olevansa huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa. Poikien syömishäiriöt ovat kasvussa ja erilaisissa tutkimuksissa nuoretkin pojat kokevat olevansa rumia tai riittämättömiä.

Psykologit suosittelevatkin, että lapsia kehutaan sukupuolesta riippumatta laaja-alaisesti. On erittäin tärkeää kehua suorituksia, mutta myös ominaisuuksia kuten ulkonäköä. Itse asiassa monet psykologit pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa lapsi ei saa hyvää palautetta ulkonäöstään, sillä vaikka liiallinen ulkonäön korostaminen ei tee hyvää, on ulkonäkö kuitenkin osa minäkuvaa.

Jos heteromies kehuu esimerkiksi toisen hiuksia tai vartaloa, luetaan se automaattisesti yritykseksi nolata, naljailla tai asettua toisen yläpuolelle.

”On hauskaa, kun ulkonäköä kehutaan. Kehuja tulee tosin hyvin harvoin. Avioliiton ulkopuolella jokunen kerta vuodessa, selkeimmät niistä homomiehiltä. Tulkitsen ulkonäön kehumisen flirtiksi, ellei ole vahvoja syitä olettaa toisin. Vahva syy voi olla esimerkiksi se, että kehuja on tuttu nainen, jonka kanssa on selvää, että kyseessä ei ole avaus.

Ulkonäön kehumisessa on olemassa niin sanottu tätityyli, joka on esineellistävä ja ahdistava. Siinä pelataan iän ja aseman tuomalla arvovallalla. Sitä tosin koki paljon nuorempana, enemmänkin ikävuosien 14-22 juttu. Miesten kesken ulkonäön kehuminen on hyvin omituista. Sitä tapahtuu joskus erittäin hyvien kavereiden kesken, mutta on muuten tuntematon ilmiö.”
– Heteromies, 37

Tiedättehän, kuinka feministit jaksavat muistuttaa, että tämä epätasa-arvoinen yhteiskunta vahingoittaa kaikkia sukupuolia? Kehut vaikuttaisivat olevan yksi osoitus tästä.

Yhtäältä useimmista miehistä tuntuu mukavalta, kun ulkonäköä kehutaan. Toisaalta kehujen vastaanottaminen tuntuu vaivaannuttavalta, hämmentävältä, jopa uhkaavalta.

Witwaterstandin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että naisten on helppo ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään. Meidät on kasvatettu pienestä pitäen siihen, että naisten ulkonäköä sopii kehua ja että kehut ovat sosiaalista pääomaa.

Samaan aikaan monet miehet kokevat kehujen vastaanottamisen vaikeaksi, vaikka periaatteessa haluaisivat kuulla positiivista palautetta ulkonäöstään. Kukapa ei haluaisi kuulla olevansa komea? Tutkimuksessa kehut kuitenkin koettiin maksuliinisuutta uhkaaviksi.

Olemme hyvin tottuneita siihen, että mies kehuu naisen ulkonäköä. Kun asetelma käännettiin, iso osa miehistä koki tilanteen epämiellyttäväksi. Naisten kehut toisaalta kutkuttivat, toisaalta hämmensivät ja tuntuivat alentavilta, hyökkäyksiltä miehisyyttä kohtaan.

Naisten kehut eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna siihen, kun heteromiehet kehuivat toisiaan.

Sosiologi Christina Bratt Paulston on tutkinut heteromiesten välistä kehumista ja tullut siihen tulokseen, että kehut vaarantavat sekä kehujan että kehuttavan sosiaalisen statuksen. Jos heteromies kehuu esimerkiksi toisen hiuksia tai vartaloa, luetaan se automaattisesti yritykseksi nolata, naljailla tai asettua toisen yläpuolelle. Heteronaisten kesken samaa ei havaittu.

”Naispuoliset ystävät saattavat kehua vaatteiden värivalintoja ja se on ihan kiva juttu kyllä. Eräs vaatealalla työskentelevä mieskaverini joskus kehuu, jos kokee aiheelliseksi. Sekin on kivaa. Olen opetellut ottamaan kohteliaisuuksia vastaan, aiemmin olen kokenut kehut vaivaannuttavina. En useinkaan lue kehuja flirtiksi. Pyörin lähinnä naisporukoissa, ja olisi aika tukala meininki, jos kaikki olisi flirttiä.

Joskus on tullut puhtaan esineellistäviä kommentteja esimerkiksi Facebook-kuviin. Eräs kollega esimerkiksi kommentoi ’voisit olla joskus töissäkin ilman paitaa’. Homomiehet ovat joskus kehuneet ja toivoneet, etten olis hetero. Jos aistii, että kyseessä on viaton heitto, eikä tilanne jatku, se on ihan ok. Olisi tavallaan hyvä, jos miehet ja ehkä erityisesti heteromiehet kehuisivat toistensa ulkonäköä enemmän. Siinä oppisi kehumaan ihmistä ihan kohteliaisuuttaan eikä flirttimielessä.”
__– __Heteromies, 34

Flirtille ja seksuaalisviritteiselle kehumiselle on ehdottomasti paikkansa. Ulkonäön kehumisen liiallinen seksualisointi tekee kuitenkin kehumisesta vaikeampaa.

Psykologian professori Michele Antoinette Paludin mukaan sukupuolistereotypioiden rikkominen vähentää vetovoimaa puolin ja toisin. Nainen, joka kehujen vastaanottamisen sijaan alkoikin kehua miestä, koettiin tutkimuksessa yllättäen vähemmän viehättäväksi kuin passiivinen, kehuja janoava nainen, joka ei kehunut takaisin.

Miehet eivät halunneet tulla kohdelluksi naismaisesti (sic), vaikka samaan aikaan myös janosivat positiivista palautetta ulkonäöstään. Tässä meillä on oiva esimerkki siitä, mitä kutsutaan toksiseksi maskuliinisuudeksi. Miehet eivät voi nauttia kaipaamistaan kehuista, koska se tuntuu nynneröltä.

”Minua kehutaan kyllä. Homous on varmaankin oleellinen tekijä, naisten on turvallisempaa kehua.

Tuntemattomat eivät kommentoi ulkonäköä. Joku voi joskus sanoa jostain vaatekappaleesta jotain, mutta sekin on aika harvinaista. Naiset kommentoivat joskus, samoin homomiehet. Yleisin kommentti liittyy vaatteisiin tai hiuksiin. Joskus joku sanoo ’ootko laihtunut’ tai ’näytät hyvältä’, mutta nämä kehut tulevat vain ystäviltä, eivät oikeastaan edes tutuilta. Heteromiehet eivät sano mitään. Spontaani positiivinen palaute tuntuu aina hyvältä.

On kiinnostavaa, että esineiden kehuminen on paljon helpompaa kuin ihmisen kehuminen. On vielä mahdollista sanoa, että hieno takki tai hyvä tukka, mutta paljon vaikeampi sanoa, että tuo paita näyttää hyvältä päälläsi tai että näytät tosi hyvältä.
Kun homo kehuu heteromiestä, sen pitää olla joko dude bro -rekisterissä, jossa ei ole mitään jännitteistä. Tai sitten se pitää performoida high camp -rekisteriin. On paljon heteromiehiä, joille kehut homoilta ovat vähän jänniä. Se voi tuntua tosi hyvältä, mutta myös vähän karmivalta. Joskus se näyttää olevan molempia samaan aikaan. Myönnän, että olen joskus kehunut superheteromies-työkaveria saadakseni henkisen yliotteen. Jos löisin häntä toverillisesti vatsaan vatsaan, hän nauraisi! Mutta jos sanon, että hyvä paita, tuo silmiesi värin hienosti esiin, se johtaa hämmentymiseen.”
– Homomies, 41

Flirtille ja seksuaalisviritteiselle kehumiselle on ehdottomasti paikkansa. Ulkonäön kehumisen liiallinen seksualisointi tekee kuitenkin kehumisesta vaikeampaa. Griffithin yliopistossa Australiassa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että miehet ymmärtävät naisia useammin viattoman kehun virheellisesti flirtiksi tai iskuyritykseksi.

#MeToo-kampanjan aikana jotkut miehet ovat valittaneet, että kohta ei saa enää päivääkään sanoa ilman, että se tulkitaan väärin seksuaalisviritteiseksi kommentiksi. He voivat olla huoleti. Tutkimuksissa käy ilmi, että naiset ymmärtävät miesten kehuja väärin varsin harvoin.

Jos vielä askarruttaa, miten kehutaan viattomasti, kokeile vaikka tätä: Jos aihetta olisi, kehuisitko isoäitiäsi tai kummisetääsi samasta asiasta samaan sävyyn?

Miehiä kehuvien naisten on sen sijaan syytä olla tarkkana – miehet nimittäin ymmärtävät viattomat kehumme useammin väärin, joten meidän pitää olla kehuessamme hyvin tarkkoja, ettemme omalta osaltamme seksualisoi kehuja tai aiheuta ahdistusta.

Näin me itse asiassa teemmekin, ainakin Willametten yliopiston tutkimuksen mukaan, jossa selvitettiin mies- ja naisopiskeilijoiden kehujen eroja. Naiset kokivat, että heidän oli oltava varovaisempia kehuessaan miesten ulkonäköä, mikäli eivät halunneet vaikuttaa liian innokkailta tai saada osakseen huomiota, jota eivät kaivanneet.

”Saan kehuja päin naamaa ehkä kerran kuukaudessa. Yleensä sanon vain, että kiitos. Se on imartelevaa, mutta ei keskustelunaiheena tarjoa kovin paljoa. Iskuyrityksenä sitä käyttävät lähinnä itseäni vanhemmat humalaiset naiset. Jos kehuja on heteromies, kehussa on välittömästi joku outo pohjavire. Kateus tai syyllistys tai liiallinen fanitus. Itse saatan joskus kehua jonkun miehen ulkonäköä/vaatetusta, jos oletan, että hän ei usein saa positiivista palautetta. Tyyliin ’oletko laihtunut’ tai ’toi puku istuu tosi hyvin’.”
Heteromies, 39

Jos miehet kerran kaipaavat kehuja ulkonäöstään, mutta myös kokevat ne ahdistavina, mitä oikein pitäisi tehdä? Ehdotan seuraavaa:

Aloitetaan kehut varovasti. Jos miehen ulkonäössä on tapahtunut selvä muutos, esimerkiksi parturilla käynti tai uusi vaate, antaa se hyvän syyn kehaista. Kehu kevyeen sävyyn, muun keskustelun ohessa, seksualisoinnin välttämiseksi mahdollisesti niin, että paikalla on muitakin.

Kehu ei sido kehuttavaa mihinkään, eikä kehuttavan tarvitse olla sinulle kiva vain, koska olet tuhlannut häneen kehun.

Jos vielä askarruttaa, miten kehutaan viattomasti, kokeile vaikka tätä: Jos aihetta olisi, kehuisitko isoäitiäsi tai kummisetääsi samasta asiasta samaan sävyyn? Jos sävy alkaa mietityttää, muokkaa kehua.

Jos olet esimiesasemassa tai sinulla on muulla tapaa iso valta toisen yli, harkitse luopuvasi ulkonäön kehumisesta – vaikka tekisit sen ilman taka-ajatuksia, alaistesi ulkonäön kommentointi ei yksinkertaisesti ole sinun tehtäväsi. Varmasti löydät muuta kehuttavaa.

Muista, että kehu on lahja, ei vaihdon väline. Kehu ei sido kehuttavaa mihinkään, eikä kehuttavan tarvitse olla sinulle kiva vain, koska olet tuhlannut häneen kehun. Kehun kohde ei välttämättä automaattisesti ilahdu sanoistasi. Vika voi olla sinussa tai sitten ei, mutta jos kohteliaisuutesi torpataan toistuvasti, kannattaa miettiä, miksi niin käy.

Et tietenkään halua, että kehuksi tarkoittamasi lausahdus tuntuu kehun kohteesta ahdistelulta. Huomioi siis erittäin tarkkaan, miten kehusi otetaan vastaan. Kehu ei ole vallankäyttöä.

Lopuksi murskaamme patriarkaatin siten, että miehet voivat rauhassa ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään ahdistumatta. Te ansaitsette kuulla, että olette komeita.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria (sd.)