Analyysi: Syyria on pakottanut Amerikka ensin -presidentin ulkopoliittiseen muodonmuutokseen

Eristäytyvä ulkopolitiikka on Yhdysvaltain presidentille vaikeaa, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Paula Vilén.

Donald Trump
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump Valkoisessa talossa 12. huhtikuuta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump Valkoisessa talossa 12. huhtikuuta.Jim Lo Scalzo / EPA

Syyria on tarjonnut Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille kosolti oppitunteja kansainvälisen politiikan todellisuudesta. Sitä todellisuutta ei pääse pakoon, vaikka olisi kampanjoinut lupauksella pitää Amerikka etusijalla.

Amerikka ensin -presidentin oli tarkoitus pitää Yhdysvallat poissa konflikteista ulkomailla ja keskittyä Yhdysvaltain rakentamiseen. Mutta ulkopolitiikan tekeminen Valkoisessa talossa on kuitenkin täysin eri asia kuin ulkopoliittiset linjanvedot vaalikampanjatilaisuuksissa.

Trump sai ensimmäisen oppitunnin tästä noin vuosi sitten, kun Syyriasta tuli järkyttäviä kuvia kuolleista ihmisistä, joukossa pikkulapsia. Khan Sheikhounissa oli tehty kaasuhyökkäys ja yli 90 ihmistä kuoli.

Trump sanoi tuolloin, että ”kauniita lapsia oli murhattu julmasti”. Vastatoimena Trump määräsi ilmaiskun. 59 Tomahawk-risteilyohjusta murjoivat Syyrian lentotukikohtaa, ja eristäytymispainotteisella ulkopolitiikalla kampanjoinut Trump otti aimo loikan interventionistin ja ulkopoliittisten väliintulojen suuntaan.

Tuoreen, viime viikonlopun Douman kaasuiskun jälkeen Trump twiittasi, että ”ohjuksia on tulossa”. Trump siis uhkasi sotilasoperaatiolla, jota vielä ennen presidentiksi tuloaan oli varoittanut edeltäjäänsä Obamaa jyrkästi tekemästä.

Tuolloisen ulkopoliittisesti eristäytyvän ajattelunsa mukaisesti Trump twiittasi vuonna 2013 muun muassa, että pitäisi ”pysyä hemmetin kaukana Syyriasta”. Trumpin mukaan ”Syyrian pommittamisesta ei kerry Yhdysvalloille muuta kuin lisää velkaa ja mahdollisesti pitkäaikainen konflikti”.

Nyt tosiasia on kuitenkin se, että Trump on virkakautensa aikana jo kahdesti määrännyt iskut Syyriaan.

Kasvukivuitta ulkopoliittinen muodonmuutos ”eristäytyjästä” ”väliintulijaksi” ei ole tapahtunut. Vain muutama päivä ennen Doumaan tehtyä iskua Trump oli sanonut haluavansa kotiuttaa Yhdysvaltain joukot mahdollisimman pian Syyriasta.

Lisäksi presidenttinäkin Trump on arvostellut, että Yhdysvallat on käyttänyt miljardeja operaatioihin Lähi-idässä, mutta samaan aikaan tiet ja sillat Yhdysvalloissa rapistuvat. Syyrian seitsenvuotinen sisällissota on kuitenkin jo kahdesti osoittanut, että sisäpoliittisesti vetoava linja on ulkopoliittisesti Yhdysvaltain presidentille vaikeaa, ellei mahdotonta toteuttaa.

Yhdysvallat on sotilasvoimaltaan sen luokan suurvalta ja vallankäyttäjä, että katseet kääntyvät lähes automaattisesti Washingtoniin, jos maailmalla tapahtuu kauheita. Ja intervention tekemättä jättäminen voi olla kohtalokasta. Esimerkiksi Bill Clinton on jälkikäteen myöntänyt virheeksi päätöksensä olla puuttumatta sotilaallisesti Ruandan kansanmurhaan.

Kansainvälisen politiikan realiteettien keskellä Trump ei ole suinkaan ainoa Yhdysvaltain presidentti, jonka ulkopolitiikka on Valkoisessa talossa maailmanpolitiikan melskeissä muuttunut.

Lähihistoriasta verrokki on presidentti George W. Bush. Hän kampanjoi vuonna 2000 aiempaa vetäytyvämmällä Yhdysvaltain ulkopolitiikalla, mutta sitten hänestä tulikin presidentti, joka vei Yhdysvallat vuosikausien Irakin sotaan.