Moskovalaiset heräävät talviuniltaan – Ja vetävät ylleen kuuminta kevätmuotia saksittuine farkkuineen ja paljettihameineen

Kuu kiurusta kesään – ehkä Suomessa, mutta ei Venäjällä. Moskovassa varmoja kevään merkkejä ovat maalinkäry ja kaduilla näyttäytyvät kaupunkilaiset.

Moskova
Marjo Näkki -piirros.
Stina Tuominen / Yle

Moskovassa on lukemattomia tummia takoraudasta valmistettuja aitoja. Niitä ehostetaan keväisin heti lumien sulettua kaupungin työmiesten – tai lähinnä työnaisten voimin.

Maalisuti viuhuu ja työtä tehdään pieteetillä niin, että pahvit suojaavat tarkkaan uusittua katukivetystä. Öljypohjaisen maalin haju on nenää huumaava.

Puiston aitaa kunnostetaan.
Marjo Näkki / Yle

Ensi kertaa todistin näiden kevään kuuluttajien voimannäytettä Aleksanterin puistossa Kremlin kyljessä. Puisto on ollut tärkeä keidas moskovalaisille jo 1800-luvulta lähtien, kun se rakennettiin Venäjän Napoleonista saaman voiton kunniaksi.

Aitoja pitääkin kunnostaa, sillä niiden pitää toimia viimeisteltynä taustana kaduille ja puistoon ilmaantuville tyylikkäille kaupunkilaisille.

Aleksanterin puisto sijaitsee Moskovan kalleimmalla alueella, ja siellä guljaileva väestö on sen mukaista. Kremlin muurin juurella voi tarkistaa katumuodin uusimmat virtaukset.

Ihmisiä puistossa.
Marjo Näkki / Yle

Nuoret moskovalaiskaunottaret näyttävät kävelevän vastaan reiluissa bleisereissä ja farkuissa, joiden lahkeet on saksittu epäsymmetrisesti ja edestä lyhyeksi korostamaan kenkiä. Aurinkolasit ovat suurikokoisia ja pyöreitä.

Ei taida olla sattumaa, että Venäjän kansalliseläin on karhu. Kyseisen eläimen käytös toimii oivana vertauksena myös moskovalaisten vuoden kiertokulkuun. Karhun tavoin moskovalainen herää talviunestaan ja ilmaantuu ulkosalle auringon pilkahtaessa pilvien takaa.

Mutta todellista paikallisväriä voi nautiskella Kremlistä koilliseen. Sokolnikin puiston tavoittaa metrolla samannimiseltä pysäkiltä.

Sokolnikin puisto on saanut nimensä haukalla metsästyksestä. Sitä täällä harjoittivat tsaarinaikaan herttuat ja muut aatelisherrat.
Jalosta taustastaan huolimatta puistossa avautuva näkymä voisi olla kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden takaa.

Täällä kevätmuoti näyttää olevan turkoosi paljettihame ja reilusti juurikasvava, mutta terhakasti pyöreäksi tupeerattu vaalea tukka. Mutta näyttäytyä täälläkin pitää ja panna varmasti parastaan.

Ihmiset kulkevat puistoteillä väkijoukon hidastamina. Rullaluistelijat ja potkulaudoillaan horjahtelevat keskenkasvuiset suihkivat ohi.

Puistoteiden varret ovat täynnä myyntikojuja, jotka myyvät shashlikia, hotdogeja, kahvia, teetä sekä jäätelöä. Tosin jäätelöä venäläiset maistelevat mielellään jopa talvipakkasilla.

Moskovalaiset heräävät talviuniltaan
Bogdan-poika ajeli talven päättymisen kunniaksi Moskovassa.

Luonnon hiljaisuutta täältä ei löydy. Varsinainen alleviivaus on vastaan ajeleva miniauto kuljettajineen.

Pieni Bogdan-poika luotsaa taitavasti pientä, mutta muuten oikeaa muistuttavaa mustaa autoaan. Isä ottaa ylpeänä kuvia, sillä näyttäytymisestähän tässäkin on mitä suurimmassa määrin kyse.

Venäläisen teknomusiikin volyymi on kovalla. Se on peräisin Bogdanin auton huipputason äänentoistolaitteista. Ei jää epäselvyyttä siitä, mitä Bogdanin perheessä arvostetaan: testosteronia ja perinteistä miehen mallia.

Talvihorros on nyt päättynyt Moskovassa
Moskovalaiset nauttivat kevättansseista.

Mutta karataanpa vielä syvemmälle Sokolnikin puiston uumeniin. Paviljongissa on käynnissä päivätanssit. Lantioitaan keikuttavat senioripolven edustajat.

Ohi purjehtii pariskunta, joka selvästi on käynyt tanssikursseilla. Nyt harjoitellaan askelkuvioita. Rouva kierähtää ketterästi miehensä käden tukemana, ja tanssi jatkuu.

Venäläiset eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan, mikä näkyy myös tanssilattialla. Kujeileva liikehdintä on kuin kurkien soidinmenot suolla, vaikka ikää näillä tanssahtelijoilla on keskimäärin seitsemänkymmentä vuotta.

Kesällä paviljongin puistikkossa nautitaan myös taukojuomia, mutta niiden aika ei ole vielä. Kevät on Moskovassakin terveyden, ulkoilun – ja tietysti näyttäytymisen aikaa.