"Äidin toive oli, että Aurinkopulloa vielä tehtäisiin uudestaan" – keräilijöiden lasisuosikki tekee paluun sata vuotta suunnittelijansa syntymän jälkeen

Helena Tynellin suunnittelemaa Aurinkopulloa valmistetaan Riihimäellä 300 kappaleen erä studiolasituotantona alkuperäisellä muotilla, mutta uudenvärisenä: vaaleansininen ei kuulu alkuperäisiin väreihin.

lasiteollisuus
Aurinkopullo, taustalla lasinpuhaltajia
Pekka Tynell

Helena Tynellin (1918–2016) syntymän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Tynellin perikunta valmistuttaa klassikoksi muodostunutta Aurinkopulloa kaikkiaan 300 kappaleen erän. Pullot tehdään studiolasituotantona Lasismi-lasistudiossa Riihimäellä.

Helena ja Paavo Tynellin poika Pekka Tynell kertoo, että uusiotuotanto oli äidin toive.

– Äiti puhui siitä aikanaan ja osittain siitä syystä perikunnan hallussa olikin tuo alkuperäinen muotti. Äidin toive oli, että Aurinkopulloa joskus mahdollisesti vielä tehtäisiin uudestaan.

Perikunta päätti ryhtyä pullon valmistamiseen myös Suomen lasimuseon järjestämän näyttelyn innoittamana. Tynellin tuotannosta toukokuussa avautuva näyttely kantaa nimeä Helena Tynell: Rakkaudesta lasiin – ja valoon.

– Sisarusteni kanssa lähdimme tarkastelemaan mahdollisuutta teettää uusi versio Aurinkopullosta. Löysimme hienon yhteistyökumppanin Riihimäeltä.

Lasinpuhaltaja muotoilee pullonsuuta
Joonas Laakso työstää Aurinkopulloa.Pekka Tynell

Pekka Tynell työskentelee Ylellä kuvaajana. Aurinkopullojen myynnistä parhaassa tapauksessa kertyvä tuotto on määrä lahjoittaa Suomen lasimuseolle, Tynell sanoo.

Aurinkopullo – mutta paljon muutakin

Uustuotannossa tavallaan ympyrä sulkeutuu, koska Tynell suunnitteli Aurinkopullot juuri Riihimäen Lasi Oy:lle. Niitä valmistettiin kymmenen vuoden ajan, vuosina 1964–1974.

Pulloja tehtiin siitä lasimassasta, jota uuniin sattui muusta tuotannosta jäämään. Pulloja onkin tehty ainakin 19:ää eri väriä ja neljää eri kokoa.

Helena Tynell palkattiin Riihimäen Lasin ensimmäiseksi vakituiseksi muotoilijaksi vuonna 1946. Kuvassa Aurinkopulloja vuodelta 1963.Yle

– Aurinkopullo on tietenkin tunnetuin äidin lasiteoksista. Siitä on helppo lähteä, jos keskustellaan siitä, mitä äiti suunnitteli. Monesti se korostuu ehkä vähän liikaakin, äidin tuotanto oli niin monipuolinen. Kyllä äiti varmasti oli ylpeä Aurinkopullosta myös tuotteena, eikä häntä haitannut, että se aina nostettiin, kertoo Pekka Tynell.

Riihimäen Lasin jälkeen Helena Tynell teki pitkän uran Saksassa valaisinmuotoilijana Glashütte Limburgissa ja freelancerina Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.

Uudet pullot uutta väriä

Uudet Aurinkopullot on numeroitu ja jokaisessa pullossa on pohjaan upotettu leima: Helena Tynell 100. Pullot ovat keskikokoisia, 23 senttimetriä korkeita. Niiden valmistuksessa käytetään alkuperäistä muottia.

Lasinpuhaltajat työssään
Lasismin puhaltajia, vasemmalta Kaappo Lähdesmäki, Kimmo Reinikka ja Joonas Laakso.Pekka Tynell

Uusiin Aurinkopulloihin valittu sävy (Reichenbach 039, vaaleansininen) ei kuulu alkuperäisiin Aurinkopullon sävyihin, vaan se on valittu Helena Tynellin lempivärin mukaisesti.

– Värejä on ollut monta, ja sinisiäkin on ollut monta. Mutta tätä nimenomaista väriä ei ole aikaisemmin tehty, ja siihen melkein oli toivekin, että erotuttaisiin vanhasta mallistosta ja tehtäisiin selkeästi uusi väri. Sininen oli äidin lempiväri ja siinä mielessä valinta oli helppo, kertoo Pekka Tynell.

Pullojen värin tasaisuus ja muodon täsmällisyys voivat vaihdella alkuperäisestä.

Keräilijöitä kiinnostaa jo etukäteen

Kyselyjä on etukäteen ollut runsaasti sekä lasimuseoon että Lasismiin, eli sen perusteella kiinnostusta on.

– Tavallaan tämä keräilyinnostus oli myös yksi lähtökohta koko tuotteen tekemiselle, koska ajateltiin, että se voisi kiinnostaa keräilijöitä.

Aurinkopulloja pakattuna koreihin
Tätä väriä ja tätä pulloa tulee vain tämä erä, kertoo Pekka Tynell.Pekka Tynell

Pekka Tynell ei kuitenkaan lähde arvioimaan, millaista arvonnousua uustuotantopullot voisivat kokea lähivuosina tai -vuosikymmeninä.

– Pääasia on, että perikunta haluaa näin muistaa äidin näyttelyä ja syntymän satavuotisjuhlaa. Olen käynyt Lasismissa seuraamassa pullojen puhaltamista ja hienolta näyttää, Tynell kehuu.

Lasimuseo esittelee Tynellin elämäntyötä

Uustuotantopullojen myynti alkaa Suomen lasimuseon näyttelyn avajaisten yhteydessä toukokuussa. Amanuenssi Uta Laurén pitää uusiotuotantoa hienona asiana.

– Aurinkopullo on ollut vuodesta 1963 alkaen pidetty tuote, jota myytiin hyvin ja se on yhä pidetty ja keräilty esine. Se on klassikko, jos ajattelee suomalaista lasimuotoilua ylipäätään. Meistä on hienoa, että se tehdään Riihimäellä ja tekijät ovat nuoria, käsityötaito menee näin eteenpäin nuoremmalle polvelle.

Laurénin mielestä Aurinkopullo ei ole kuitenkaan liian hallitseva osa Tynellin tuotantoa.

– Häneltä muistetaan myös Revontulet-maljakko ja myös maljakkosarja Pala on ollut hyvin tunnettu ja myyty, samoin pienoisveistos Metsä.

Tulevassa näyttelyssä nousee esiin nimenomaan Tynellin elämäntyön monipuolisuus. Esille tulee esimerkiksi vuonna 1945 Arabialle tehty keramiikkaveistos, joka ei ole ollut koskaan Suomessa esillä. Mukana on myös Finland Housen Yhdysvaltoihin tehty metallireliefi ja kavalkadi Riihimäen lasille suunniteltuja esineitä.

– Nostamme esiin myös hänen kansainvälisen uransa. Hänhän on kertonut halunneensa olla kuvanveistäjä ja suurelle lasivalmistajalle Saksassa hän sai toteuttaa suuria lasiveistoksia, joista osa tulee esille näyttelyssä.