“Partioauto lähti seuraamaan” – Vähemmistötaustaiset poliisitkin joutuvat kollegoiden etnisen profiloinnin kohteeksi eurooppalaiskaupungeissa

Hollannin poliisin tehtävä on palvella myös paperittomia. Rikoksesta ilmoittavan paperittoman ei tarvitse pelätä kiinniottoa.

Profilointi
Hollantilaisia poliiseja Rotterdamissa.
Robin utrecht / EPA

Amsterdamin poliisissa työskentelevä komisario Ramon Arnhem oli ajamassa yöllä kotiin. Kun hän saapui varakkaalle asuinalueelle, partioauto lähti seuraamaan.

– Poliisi pysäytti, pyysi papereita ja sanoi, että tämä on normaali tarkastus. Keskustelu oli todella vaivaannuttava. Totesin, että hän toimii typerästi. Näytin virkakorttini. Kysyjä kiusaantui, koska olen komisariona häntä hierarkiassa ylempänä, Arnhem muistelee.

Brittikomisario Nick Glynn puolestaan kertoo tulleensa poliisin pysäyttämäksi ilman syytä kolmisenkymmentä kertaa.

– Viimeksi tämä tapahtui viime vuonna, kun ajoin autoa. Epäilen, että poliisi jopa tunnisti minut ja halusi näpäyttää, koska olen puhunut julkisesti tästä aiheesta, Glynn kertoo.

Glynn työskenteli poliisina yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Nykyisin Glynn toimii Open Society Foundations -säätiössä Lontoossa poliisiasioiden asiantuntijana.

Nick Glynn
Nick Glynn on tehnyt pitkän uran poliisina Iso-Britanniassa ja työskentelee nykyään Open Society Foundationilla Lontoossa etnisen profiloinnin teemojen parissa. Glynn kertoi työstään etnistä profilointia käsittelevässä konferenssissa HelsingissäLaura Böök

Poliisin pysäytys voi pelottaa

Arnhem ja Glynn vieraivat Helsingissä huhtikuun alussa etnistä profilointia selvittäneen Pysäyteyt-tutkimushankkeen seminaarissa. Hanke selvitti, että poliisi käyttää Suomessa etnistä profilointia, vaikka se on laitonta.

Tutkimuksen haastattelemat poliisit kertoivat pysäyttävänsä etenkin romaneita liikennevalvonnassa sekä vähemmistöihin kuuluvia ulkomaalaisvalvonnassa.

– Ihmiset, joilla ei ole näitä kokemuksia ajattelevat helposti, että mitä väliä, jos poliisi nyt pysäyttää hetkeksi, Glynn sanoo.

– Pysäytys voi tuntua todella pelottavalta. Se on myös riskialtis hetki: pysäytetty voi joutua ongelmiin, jos oikeutetusti suuttuu.

Etninen profilointi vaikeuttaa poliisityötä

Ramon Arnhem kehitti ja johti Amsterdamin poliisin “Kaikkien poliisi” -hanketta ("Politie van Iedereen"). Sen tarkoituksena oli varmistaa, että kaupungissa asuvat yhteisöt saivat poliisilta tarvitsemaansa palvelua.

Arnhemin jokapäiväiselle työlle etninen profilointi aiheuttaa ongelmia.

– Ihmiset eivät halua tehdä kanssamme yhteistyötä, jos he kokevat, että pysäytämme ja syrjimme heitä. Etninen profilointi vähentää luottamusta poliisiin, se luo meidän välillemme muureja. Jos poliisiin ei luoteta, emme saa tietoa rikoksista, vaikka ihmiset tietäisivät niistä, Arnhem muistuttaa.

Ramon Arnhem
Ramon Arnhem työskentelee Amsterdamin poliisissa. Arnhem vieraili etnistä profilointia käsittelevässä konferenssissa Helsingissä.Laura Böök

Poliisin ammattitaidon puutetta

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International moitti tämänvuotisessa vuosikatsauksessaan (siirryt toiseen palveluun) Hollantia jälleen poliisin tekemästä etnisestä profiloinnista.

Arnhemin mukaan etnisessä profiloinnissa on kyse ammattitaidon puutteesta. Jos poliisilla on hyvä suhde yhteiskuntaan ja hän tietää mitä etsii, sattumanvaraisille pysäytyksille ei ole tarvetta.

Arnhem on ollut mukana käynnistämässä kokeilua, joka vie poliisikokelaat parin viikon harjoittelujaksoille Amsterdamin eri naapurustoihin. Harjoittelussa työskennellään esimerkiksi kaupassa tai nuorisotalolla, ei poliisitehtävissä.

– Mädät omenat löytää vain silloin, kun yhteisö on tuttu ja aluetta osaa lukea. Ei ole kenenkään vika, että ei osaa toimia tilassa, jonka tapoihin ei ole tottunut. Jos on kasvanut valkoisella katolisella alueella, djellaba-kaavuissa kulkevien parrakkaiden miesten tai moskeijoiden näkeminen voi tuntua uhkaavalta.

– Vaati tutustumista hahmottaa sitä, että itselle oudot asiat ovatkin tavallisia, Arnhem huomauttaa.

Eri yhteisöjen tarpeiden tunteminen on 845 000 asukkaan Amsterdamissa keskeistä. Yli puolella kaupungin asukkaista on maahanmuuttajataustaa, kolmasosalla länsimaiden ulkopuolelta.

Nick Glynn kertoo työstään etnistä profilointia käsittelevässä konferenssissa Hanasaaressa.
Nick Glynn kertoo työstään etnistä profilointia käsittelevässä konferenssissa Hanasaaressa.Laura Böök

Pelko käännytyksestä estää rikosilmoituksia

– Keskusteluissa tuli esille, että paperittomat joutuivat usein rikosten uhriksi, mutta he eivät uskaltaneet tehdä rikosilmoituksia käännytyksen pelon vuoksi, Arnhem sanoo.

Hollannissa elää eri arvioiden mukaan 40 000–185 000 paperitonta siirtolaista. Amsterdamin poliisi käynnisti turvallisen ilmoitusajan, jonka aikana paperittomat saattoivat ilmoittaa rikoksista ilman käännytyksen pelkoa. Käytäntö levisi koko maahan.

Rikosilmoitukset ovat paljastaneet työkiskontaa ja kiristystä.

– Nuori nainen, joka oli joutunut vuosia jatkuvien raiskausten uhriksi uskalsi vihdoin tehdä rikosilmoituksen. Naisen hyväksikäyttäjä oli toistanut, että jos nainen puhuu poliisille, hänet käännytetään kotimaahansa, Arnhem kertoo.

Ramon Arnhem
Ramon Arnhem työskentelee Amsterdamin poliisissa. Arnhem vieraili etnistä profilointia käsittelevässä konferenssissa Helsingissä.Laura Böök

Suomessa rikoksesta ilmoittavalla paperittomalla on riski joutua kiinniotetuksi.

Poliisiin halutaan lisää vähemmistöjä

Luonteva linkki eri yhteisöjen ja poliisin välillä ovat vähemmistötaustaiset poliisit. Amsterdamin poliiseista noin viideosa on ulkomaalaistaustaisia.

Poliisipäällikkö Pieter-Jaap Aalbersbergin on asettanut tavoitteeksi, (siirryt toiseen palveluun) että puolet uusista poliiseista on maahanmuuttajataustaisia.

– Vähemmistöpoliisien rekrytointi ei kuitenkaan riitä, jos he eivät koe itseään tervetulleiksi, Arnhem korostaa.

Hollannin poliisin sisällä toimii useita vähemmistöverkostoja. Verkostot tukevat ongelmatilanteissa jäseniään: sitä varten niillä on suora yhteys poliisipäällikköön.

Lisäksi verkostojen poliiseilla on asiantuntemusta omasta yhteisöstään, ja heidän apuaan voi pyytää yhteisöön liittyvien rikosten tai ongelmien selvittämiseen. Verkostot pitävät myös yllä dialogia yhteisöjen keskushahmojen kanssa. Suomessa vastaavia verkostoja ei ole.

– Meillä on Amsterdamin poliisissa esimerkiksi naisten, seniorien, juutalaisten, afrikkalais- ja karibialaistaustaisten, marokkolaisten ja turkkilaisten omat verkostot, Arnhem listaa.

Verkostoista suurin on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien poliisien Pink in Blue (siirryt toiseen palveluun), jolla on pelkästään Amsterdamissa toistasataa jäsentä. Viharikoksen uhri voi halutessaan tehdä rikosilmoituksen suoraan verkostoon kuuluvalle poliisille.

– Minusta Hollannin poliisi on avoin oppimaan uutta. Vaikeus on siinä, että muutoksen on tultava alhaalta. Johtotasolla voimme vaatia vaikka mitä monimuotoisuutta poliisikuntaan, mutta myös kadulla partioivien poliisien on muututtava, eikä se ole helppoa, Arnhem muistuttaa.

Kirjoittaja: Kati Pietarinen