Kuuluuko sinun perheeseesi bonusmummo, paras ystävä tai ex-puoliso? Yhä useampi perhe muodostuu itse valituista ihmisistä

Äiti, isä ja kaksi lasta. Perinteinen mielikuva perheestä ei enää vastaa monen ihmisen todellisuutta. Nykyään jokainen voi määritellä perheensä mielensä mukaan.

perheet
Perheenjäsenet lämmittelevät jalkojaan takkatulsen ääressä
Käsitys perheestä on viime vuosikymmeninä laajentunut.Andrey Kuzmin / AOP

Tampereen yliopiston perhetutkija Petteri Eerola kertoo, että länsimainen käsitys perheestä on viime vuosikymmeninä laajentunut. On uusperheitä, samaa sukupuolta olevia pareja, ystävien ympäröimiä sinkkuja ja palvelutalossa tutustuneita iäkkäitä elämänkumppaneita.

– Amerikkalaisen teollistuneen yhteiskunnan ideaali perheestä, jossa isä käy töissä ja äiti hoitaa lapsia, on alkanut murentua. Nykyään ajatellaan, että perheeseen voi kuuluva muitakin kuin isä, äiti ja kaksi lasta.

Eerola on vastikään toimittanut Perhe ja tunteet –kirjan yhdessä Jyväskylän yliopiston perhetutkijan, sosiologi Henna Pirskasen kanssa.

Tunteilla yhä suurempi merkitys perheen määrittelyssä

Kirja nostaa esiin sen, miten paljon tunteet nykyään vaikuttavat perheiden muodostumiseen, yhtenäisyyteen ja myös hajoamiseen. Jos perhe aiemmin määriteltiin lähinnä biologisen sukulaisuuden ja avioliiton kautta, niin nykyperheen liimana toimivat yhä vahvemmin tunteet.

Kyse on siitä, minkälaisia tunteita yhteiskunta pitää sopivana.

Henna Pirskanen, perhetutkija

Kerran solmittu avioliitto tai taloudelliset seikat eivät enää ole pakottava syy pysyä yhdessä, ydinperheenä. Niinpä perhe koostuu yhä useammin itse valituista, rakkaista ihmisistä.

– Tunteiden rooli on viime vuosikymmeninä kasvanut nykyperheissä. Tämä on osa laajempaa elämäntapojen yksilöllistymistä, sanoo perhetutkija Petteri Eerola.

Perhe voi olla huomattavasti laajempi kuin samassa asunnossa asuvat ihmiset. Siihen voi tunnetasolla kuulua vaikka omat vanhemmat, puolison sisarukset tai oma läheinen ystävä. Monille myös lemmikkieläin tuntuu perheenjäseneltä.

Jos perhekäsitys on kovin suppea, saatetaan monia yksilöille tärkeitä tunteita ohittaa.

Henna Pirskanen, perhetutkija

Perheenjäsenet saattavat määritellä perheen eri tavoin. Varsinkin uusperheessä asuvien lasten ja aikuisten käsitys perheenjäsenistä voi olla hyvinkin erilainen.

Uuden puolison vanhemmista voi tulla lapsille tärkeitä bonusmummoja ja -vaareja. Samoin molempien uuspuolisoiden lapsista voi tulla keskenään läheisiä sisaruksia. Eron sattuessa näiden lapsille tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuus pitäisi pystyä varmistamaan.

Elämän aikana voi olla monia perheitä

Ihmisillä on elämän aikana monta perhettä. Osa niistä voi olla olemassa samanaikaisesti, kuten opiskelijan lapsuudenperhe vanhempineen ja sisaruksineen sekä opiskelukavereiden muodostama tiivis kimppakämppäperhe. Tai ehkä omien lasten lennettyä pesästä ystävät alkavat tuntua perheenjäseniltä.

– Vaikka biologiset perheenjäsenet ovat usein tärkeitä, niin perhekäsityksen ei tarvitse rajoittua heihin, sanoo Henna Pirskanen.

Pirskanen myös muistuttaa, että tunteet muuttuvat ajan mittaan. Esimerkiksi omien vanhempien vanheneminen ja avuntarpeen kasvaminen muuttaa perheenjäsenten välisiä tunteita ja valta-asetelmia.

Elämäntilanteiden muutokset aiheuttavat usein muutoksia myös tunteisiin ja sitä kautta saattavat vaikuttaa myös perhekäsitykseen.

Tunteista pitää perheessä puhua

Toinen kirjan ydinviesti on tunteista puhuminen, myös niistä vaikeista tunteista. Jo pienten lasten kanssa on hyvä opetella tunnistamaan omia tunteita ja puhumaan niistä. Sen jälkeen voi alkaa yrittää ymmärtää muita.

– Ihmissuhteissa on paljon erilaisia tunteita. Olisi hyvä, jos emme tekisi liikaa oletuksia siitä, mitä toisen päässä liikkuu. Voi ihan rohkeasti kysyä, kehottaa perhetutkija Petteri Eerola.

Perheiden moninaisuuden ymmärtäminen lisää suvaitsevaisuutta ja perheiden hyvinvointia. Eihän voi olla oikein, että suvun vanhoillisuuden ja ennakkoluulojen takia esimerkiksi homomies ei uskalla tulla sukujuhliin miesystävänsä kanssa. Tai ettei lapselle tärkeää bonusmummoa voi kutsua lapsen rippijuhliin.

– Kyse on siitä, minkälaisia tunteita yhteiskunta pitää sopivana. Jos perhekäsitys on kovin suppea, saatetaan monia yksilöille tärkeitä tunteita ohittaa, Pirskanen sanoo.