Tesoman murhatutkijan Jari Kinnusen lapsuus oli karu: "Kirjoitin hakupaperiin, että vaikka olen tällainen sosiaalitapaus, voisin olla hyvä poliisi"

Poikkeuksellisen ja pitkän murhatutkinnan jälkeen rikosylikomisario Jari Kinnunen keskittyy nyt muihin, ratkaisematta jääneisiin rikoksiin. Hänen oma taustansa on paras osoitus siitä, että vaikeistakin asioista voi selvitä.

henkirikokset
Jari Kinnunen seisoo Tesomalla penkin vieressä
Tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen seisoo penkin luona, missä Tesoman murhan uhri ja epäilty kohtasivat.Jussi Mansikka / Yle

TampereMetsän reunassa oleva penkki on täynnä valkoisia ja turkooseja maalauksia. Lähiön penkki on enemmän kuin tuttu tunnetulle rikosylikomisariolle Jari Kinnuselle, 58.

Tämän penkin kohdalla 40-vuotias tamperelainen perheenisä ja parikymppinen epäilty pysähtyivät Tesomalla myöhään sunnuntai-iltana 28. joulukuuta 2014. Epäilty oli pyytänyt perheenisältä vain hetkeä aiemmin tupakkaa.

Sitten jostain, vielä tuntemattomasta syystä epäilty puukotti perheenisää vain noin sadan metrin päässä penkistä ja juoksi karkuun.

– Lehdenjakaja löysin uhrin aamulla maasta tuon tai tuon kuusen läheltä, näyttää Kinnunen.

Penkki Tesoman murhapaikalla
Tämän penkin lähellä Tesoman murhan uhri ja teosta epäilty pysähtyivät.Jussi Mansikka / Yle

Kinnunen tuli pian paikalle tutkimaan tekoa. Maassa oli lunta tällainen "töppyrä", hän havainnollistaa kädellä.

Kinnunen näyttää suunnan, jonne epäilty juoksi ja pudotti puukkonsa, josta tuli myöhemmin tärkeä johtolanka. Joka toinen katuvalo oli rikki. Yksityiskohta ärsyttää Kinnusta vieläkin, koska valaistus olisi voinut paljastaa henkirikoksen aiemmin.

Alkoi sitkeä operaatio murhaajan löytämiseksi: Yli tuhat dna-näytettä, satoja vinkkejä ja toistakymmentä epäilyä murhaajan nimestä.

Mysteeri alkoi selvitä

Yli kolme vuotta myöhemmin Kinnunen oli palaamassa kiirastorstaina koulutuksesta, kun hän sai soiton. Epäilty oli koputtanut poliisiauton ikkunaan ja sanonut haluavansa puhua Kinnusen kanssa.

Epäilty kertoi haluavansa saada pitkään vaivanneen teon tunnoltaan. Murhamysteeri alkoi ratketa. Perjantaina selvisi, että epäillylle tehdään mielentilatutkimus jo ennen oikeusistuntoa.

Kirjoitin koulun hakupaperiin, että vaikka olen tällainen sosiaalitapaus, voisin olla hyvä poliisi.

Jari Kinnunen

Kinnunen on tyytyväinen etenkin omaisten takia. Myös yleinen turvallisuudentunne paranee, kun vakavat rikokset saadaan ratkottua.

Itse hän ei tapausta liiemmin hehkuta.

– Poliisissa ei voittoja lasketa. Mutta kun saamme selville asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, kuten henkirikokset tai katoamiset, se helpottaa omaisten elämää ja lämmittää eniten mieltä.

– Näihin ei voi kuitenkaan suhtautua liikaa tunteella, koska silloin tulee tehtyä vääriä johtopäätöksiä.

Jari Kinnunen Tesoman murhapaikalla
Uhrin omaisille on tärkeää, että poliisi saa ratkottua henkirikokset, Jari Kinnunen sanoo.Jussi Mansikka / Yle

Ison jutun ratkettua poliisit järjestävät saunaillan, jossa tapaus käydään läpi. Takavuosina niissä saattoi olla Koskenkorvaa, nykyään hädin tuskin valkoviiniäkään.

– Kello 21 ollaan jo kotona, Kinnunen hymähtää.

"Vaikka olen tällainen sosiaalitapaus"

Tesoma ei ole ainut vaikea tapaus, jota Kinnunen on tutkinut yli 30 vuoden aikana. Pitkä matka on tultu niistä päivistä, kun Jari Kinnunen pelkäsi, pääseekö hän taustansa takia poliisikouluun.

– Kirjoitin koulun hakupaperiin, että vaikka olen tällainen sosiaalitapaus, voisin olla hyvä poliisi.

Vanhemmista löytyi merkintöjä Kotkan poliisista. Kinnusesta itsestään löytyi kansio sosiaalitoimesta.

– Perheoloni olivat sellaiset, mitä lastensuojelutapauksia nähdään nyt töissä. Siihen aikaan ei niin herkästi puututtu näihin.

Alkoholi aiheutti useita ongelmia perheessä.

– Pahimmillaan kymmenvuotiaana oli haastavaa, kun ei ollut mitään, mitä olisi suuhunsa pistänyt eikä kotona ollut ketään. Piti hankkia ruoka jotenkin itse.

Pari kohtaamista oli myös poliisin kanssa, kun veljekset tekivät kolttosia. Pahempaa oli luvassa.

Kinnunen oli 12-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli tulipalossa. Isä kuoli kaksi vuotta myöhemmin alkoholiin.

Nyrkkeily ja sukulaiset auttoivat

Jari Kinnunen ei halua kauhistella lapsuuttaan. Lapsena sitä meni päivän kerrallaan eteenpäin, tilannetta ei voivoteltu.

– Minulla oli hyvä turvaverkko. Sukulaiset pitivät huolta. Olin isovanhempien luona paljon jo pienenä. Äidin poismenon jälkeen menin tädin perheeseen.

Nyrkkeilystä ja urheilusta tuli tärkeä osa elämää. Harrastuksen tuomat roolimallit olivat hyviä. Tämän takia myös Kinnunen valmensi itse pitkään nyrkkeilijöitä.

Rikoskomisario Jari Kinnunen työhuoneessaan Pirkanmaan poliisilaitoksella.
Arkistokuva. Rikoksia riittää ratkottavaksi ja koko ajan tulee niitä lisää.Yle

Kinnunen uskoo, että hänen taustansa vaikuttaa nuorten rikoksentekijöiden ymmärtämiseen. Ymmärtäminen ei tarkoita kuitenkaan väärän teon hyväksymistä.

– Kuvittelen voivani ajatella tilanteen toisen kannalta. Mutta ei se mahdollista väärin tekemistä.

Joskus Kinnunen on ensimmäinen ihminen, joka asettaa rajoja nuorelle. Hänen mielestään nuoria ja näiden vääriä tekoja ymmärretään nykyään liikaa. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, se on normaalia elämää, ei syy rikosten tekoon.

– Joskus pitää sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni. Kun on nuorista kyse, pyrimme ohjaamaan hoitoon tai elämänhallintaan. Vanhat jermut eivät paljon meidän puheistamme välitä. He tekevät oman päänsä mukaan ja ovat valintansa tehneet.

Mutta jos hän näkee, että nuori haluaa yrittää, tahtoo Kinnunen auttaa.

– Itsekin olen kolme kertaa jopa hankkinut työpaikan ihmiselle. Ne on kaikki menneet metsään. Mutta saattaa niitä helmiä löytyä.

Kuuden lapsen isä

Jari Kinnusella on kuusi aikuista lasta ja viisi lastenlasta. Hän ei ole koskaan kaunistellut asioita lapsilleen. Lapsilla on ollut kotiintuloajat ja se on tehty selväksi, mikä ei ehdottomasti ole sallittua.

– Poliisin perheessä ei ole sen kummallisempaa. Oikean ja väärän opettaminen riittää. Aina ei voi olla kaveri ja mukava.

Sen verran isän ammatti on vaikuttanut, että Kinnusen perheessä on harjoiteltu pelastautumista tulipalosta. Isä opetti lapsille, miten tulla tikkaita pitkin alas niin, että isä saa kaapattua lapset syliin, etteivät nämä putoa.

Kerran Kinnunen kuuli yläkerrasta outoja ääniä. Lapset olivat pelastautumassa ikkunasta tikkaille omatoimisesti.

Rikoskomisario Jari Kinnunen
Antti Eintola / Yle

Vanhemmuus pitäisi hänen mukaansa ottaa haltuun hyvissä ajoin ennen kuin lapset ovat 15-vuotiaita. Sen jälkeen se on hankalaa.

Kinnusta ärsyttävät vanhemmat, jotka saattavat siirtää vastuun jo leikki-ikäisen lapsen kasvatuksesta päiväkodin henkilökunnalle.

– Tämä on todella outoa.

Media auttaa poliisia

Jari Kinnunen esiintyy julkisuudessa, koska se auttaa rikosten ratkaisemisessa. Juttujen jälkeen tulee paljon vinkkejä.

– Yhteistyö median kanssa on ollut usein ratkaisevassa roolissa. Niin tässä Tesoman tapauksessakin. Aina kun asia on ollut esillä, olemme saaneet jotakin uutta, joka on vienyt johonkin suuntaan. Joko olemme saaneet poissuljettua joitain asioita tai saaneet jotain uutta.

Varmasti poliisin työssä on kyynistymisen vaara, mutta silloin täytyy pitää huoli, että on muutakin elämää.

Jari Kinnunen

Päivää ennen kuin Tesoman murhasta epäilty ilmoittautui, Kinnunen antoi haastattelun Yle Uutisten Tampereen toimittajalle. Siinä haastattelussa hän uskoi murhan ratkeavan.

Kinnusen käsityksen mukaan epäilty luki Ylen verkkojutun. Mikä todella laukaisi tunnustamisen, siihen hän ei ota kantaa.

– Hän on seurannut varsin tarkkaan uutisointia ja pitkään miettinyt asiaa.

Vanhat henkirikokset tutkintaan

Tesoman tutkinnan jälkeen poliisilla on aikaa tutkia entistä enemmän vanhoja juttuja. Kinnunen sanoo, että nyt panostetaan kadonneen Keijo Vainikan tapaukseen sekä kiinalaisnaisen surman tutkintaan Tampereen Hervannassa.

52-vuotias Keijo Vainikka katosi Tampereella vuonna 2005. Asiaa pidettiin pitkään katoamistapauksena, vaikka Vainikan lapsi epäili henkirikosta. Nyt poliisi tutkii tätä asiaa.

Kiinalainen perheenäiti löytyi Hervannan metsästä surmattuna 2011. Rikos on yhä ratkaisematta.

Myös Pasi Aaltosen tapaus on tutkinnassa toisella ryhmällä. Tarjoilija surmattiin Tampereella vuonna 2002, eikä tekijää ole vielä löytynyt.

Raisa Räisäsen tapaus on puolestaan tutkinnassa keskusrikospoliisissa.

Avoimia juttuja on yhteensä 500, joten työtä riittää.

Kinnunen on ollut tutkimusryhmänsä kanssa selvittämässä lähes 20 vuotta kadonneena olleen Raija Juutilan ja nokialaisen kunnallispoliitikon Markku Mallatin henkirikoksia. Mallatin tappo vanheni rikoksena, mikä harmittaa yhä Kinnusta.

Poliisin tiedotustilaisuus
Jari Kinnunen kertoi lehdistölle Raija Juutilan tapauksen etenemisestä.YLE / Antti Eintola

Pitää olla muutakin elämää

Rikoksentekijät ovat muuttuneet yli 30 vuoden poliisiuran aikana. Huume- ja päihdekäyttö muuttaa tekotapaa ja rikoksentekijöiden persoonaa.

– Se on raaistunut. Ihmiset ovat itsekkäitä ja kylmiä, eikä osata asettua toisen asemaan lainkaan, eikä ehkä tunneta katumusta lainkaan, Kinnunen luettelee.

Kinnunen on kuitenkin vakuuttunut, että ihmisillä on omatunto.

– On. En epäile hetkeäkään. Kyllä he tietävät tehneensä väärin, vaikka kiistävät. En usko hetkeäkään, etteikö jossain syvemmällä tuntuisi.

Vastaan on tullut myös toisenlaisia rikoksentekijöitä, mutta silloin puhutaan Kinnusen mukaan jo sairauksista.

Kynttilöitä löytöpaikalla.
Kahdeksanvuotias pikkupoika löytyi lumiluolasta vuonna 2012.Petri Aaltonen / Yle

Raskaimpia tapauksia ovat lapsiin kohdistuvat rikokset tai onnettomuudet.

Joitakin vuosia sitten pikkupoika katosi ennen joulua. Hän joutui onnettomuuteen, tuli haudatuksi lumeen ja löytyi myöhemmin kuolleena.

Ei tällaisia tapauksia voi unohtaa. Poliisit käsittelevät asioita puhumalla keskenään tai työnohjauksessa.

– Varmasti poliisin työssä on kyynistymisen vaara, mutta silloin täytyy pitää huoli, että on muutakin elämää.

Mitä se muu elämä on Jari Kinnuselle?

– Perhe, lapset, lapsenlapset, koiran kanssa ulkoilu ja Nokian asiat, joita on ollut mukava seurata.