Tällaista on työskennellä alalla, jolla ei ole yhtään työpaikkaa: TE-toimisto tarjosi taiteilijalle työtä, josta hänellä ei ole mitään käsitystä

Työttömien kuvataiteilijoiden määrä on lähes tuplaantunut 2010-luvulla.

työttömyys
Kuvataiteilija Mikko Kallavuo
Taiteilija Mikko Kallavuon unelma on saada tehdystä työstä palkkaa. Apurahat kattavat usein ainoastaan tilavuokria tai materiaalikuluja.Kare Lehtonen / Yle

ImatraMikko Kallavuo maalaa seinämaalausta taloon, joka puretaan pian. Tulossa on Taidekeskus Krimin purkunäyttely. Imatran kaupunki on päättänyt purkaa huonokuntoiset vanhat rakennukset kesällä.

Kuvataiteilija suhtautuu haastatteluun epäilevästi. Hän pelkää joutuvansa vaikeuksiin, sillä hän on tälläkin hetkellä työtön työnhakija. Kallavuo kertoo, että on menettänyt työttömyysturvansa useampaan kertaan.

Kallavuon lisäksi Suomessa oli helmikuussa 1224 työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunutta kuvataiteilijaa. Trendi on kasvava, määrä on lähes tuplaantunut 2010-luvulla.

Taiteilija ei osannut ohjata, sai kahden kuukauden karenssin

Kotkasta kotoisin oleva 36-vuotias Mikko Kallavuo suhtautuu skeptisesti TE-toimistojen tekemiin linjauksiin kuvataiteilijoille soveltuvista töistä.

Hänen mukaansa taiteen tekijöitä käsitellään liikaa yhtenä massana, vaikka osaaminen voi olla aivan erilaista. Esimerkkinä Kallavuo kertoo, kuinka hän kerran sai TE-toimistosta työtarjouksen ohjaajan työstä. Kyseisessä työssä hänen olisi pitänyt ohjata ihmisryhmää yhteisötaideprojektissa.

Kallavuon olisi pitänyt hakea kyseistä työtä.

– Tein siitä selvityksen, että minulla ei ole pätevyyttä tähän, että en osaa. Se ei mennyt läpi, ja sain siitä kahden kuukauden karenssin.

Syy kuvataiteilijoiden laajaan työttömyyteen on yksinkertainen: alalla ei ole valmiita työpaikkoja. Sen vuoksi TE-toimistojen lähettämät työtarjoukset ovat alaa sivuavia töitä. Moni kuvataiteilija esimerkiksi myös opettaa.

Mikko Kallavuo oppi saamastaan karenssista sen, että TE-toimiston lähettämiin työtarjouksiin on reagoitava aina, kuulostivat ne kuinka järjettömiltä tahansa.

– Uskon, että näistä asioista on helpompi sopia työnantajien kanssa. Olisi pitänyt vaan hakea sitä työtä ja kertoa, ettei minulla ole osaamista siihen.

Työttömät kuvataiteilijat graafi
Yle

Apurahan saaminen vaikeinta kuvataiteessa

Kuvataiteilijoita valmistuu Suomessa ammattikorkeakouluista vuosittain satakunta. Mikko Kallavuo valmistui Imatralta Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2012. Kuvataiteilijavuosiensa aikana hän on osallistunut pariinkymmeneen näyttelyyn, saanut joitakin apurahoja ja ollut pääosin työttömänä työnhakijana.

Kallavuon yksityishenkilönä saamat apurahat kaikki olleet kohdeapurahoja, joilla hän on voinut kattaa esimerkiksi materiaalikustannuksia tai näyttelytilan vuokran. Niiden jälkeen ei käteen ole jäänyt rahaa, vaan Kallavuo on elänyt työttömyysturvan avulla sekä myymällä taidettaan. Kallavuo on ollut mukana työryhmässä, jonka saama apuraha mahdollisti myös taiteellista työskentelyä.

Alalle myönnettäviä valtion apurahoja pidetään kuvataiteilijoiden piireissä riittämättöminä. Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna pitää tilannetta tuskallisena.

– Jos keskimäärin kahdeksan prosenttia hakijoista saa apurahan, niin ei se kovin hyvä tilanne ole. Ja vielä jos katsotaan, että kuinka vähän näistä tulee maakuntiin.

Tälle vuodelle valtion taiteilija-apurahoja myönnettiin alle kolmesataa kappaletta. Taiteen edistämiskeskus kertoo, että vaikeinta apurahan saaminen oli kuvataiteessa (siirryt toiseen palveluun) ja monitaiteessa, joissa apurahan sai vain joka kahdestoista hakija. Esimerkiksi ympäristötaiteessa joka viides hakija sai apurahan.

Ansaita saa kolmesataa euroa kuussa

Taiteilijoiden keskuudessa kulkee kokemusperäistä viisautta siitä, mitä kaikkea TE-toimistoissa asioidessa kannattaa kertoa ja mitä ei.

Aiemmin taiteilijoita on joutunut hankaluuksiin esimerkiksi työhuoneen vuokraamisesta, koska sen on katsottu olevan todiste päätoimisesta yrittäjyydestä.

Kuvataiteilija Jukka Lehtisen taistelusta työttömyysturvansa puolesta (siirryt toiseen palveluun) kertoi vuonna 2017 Vihreä lanka -sivusto. Lehtinen kertoo jutussa, kuinka hänet katsottiin päätoimiseksi yrittäjäksi sen perusteella, että hänellä oli oma työhuone, jossa hän vieraili lähinnä hakemassa postin.

Mikko Kallavuo on saanut kollegansa kanssa Imatran kaupungilta avustuksen työhuoneen ja ikkunagallerian pitämiseksi. Tästä ei ole koitunut hänelle ongelmia.

Taiteilija joutuu maksamaan teostensa myynnistä arvonlisäveroa siinä vaiheessa, jos vuosimyynti ylittää 10 000 euroa. Mikko Kallavuo ei ole ikinä myynyt niin paljon. Useampi alalla työskentelevä taiteilija epäilee, ettei suinkaan kaikista alle arvonlisäveron jäävistä myynneistä raportoida minnekään, summien pienuuden vuoksi.

Työtön voi suojaosuuden turvin tienata 300 euroa kuukaudessa, ilman että se vaikuttaa työttömyysturvaan. Tämä koskee myös kuvataiteilijoita.

"Luullaan, että me ei tehdä mitään"

Taiteilija saa myydä töitään kuukaudessa kolmensadan euron edestä, ilman että se vaikuttaa työttömyysturvaan.

Kysymyksiä voi tulla siitä, jos TE-toimistossa lörpöttelee tulevasta näyttelystä. Työttömän taiteilijan näyttely kun valitettavan usein on pelkkää menoa, ei lainkaan tuloa.

– Saa olla niin tarkkana aina, että miten meidät määritellään. Näen minut tekijänä, en yrittäjänä, sanoo Kallavuo. Eli koetan jatkuvasti etsiä töitä itselleni, mutta en suinkaan ole yrittäjä.

Työttömyysetuuden menettää kokonaan, mikäli ihminen työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai omassa työssään. Riskinä on, että jos taiteilija käyttää taiteen tekemiseen liikaa aikaa, se voidaan tulkita niin, ettei hän ole käytössä olevaa työvoimaa.

Unelmana saada palkkaa tehdystä työstä

Taidekeskus Krimin purkutalonäyttelyyn Kallavuo sai talon yläkerrasta yhden huoneen. Toiselle seinälle valmistuu koko seinän kokoinen maalaus nuotiolla istuvista ihmisistä ja toisella seinällä on teokseen kuuluva taulu nuotiolla soitetusta munniharpusta.

Korvaukseksi Kallavuo saa noin 70 euroa materiaalikuluihin. Summan maksaa taidekeskusta ylläpitävä Kulttuuriyhdistys Krimi. Yhdistys on puolestaan saanut kyseisen apurahan jakoon Imatran kaupungilta. Tilanne on tyypillinen.

– Unelma on, että voisi tehdä julkisiin tiloihin tällaisia töitä ja siitä maksettaisiin normaalisti palkka. Tehdystä työstä saisi palkan, se olisi ihan kiva, naurahtaa Kallavuo.

Kuvataiteilija käyttää munniharppua esittävää taulua esimerkkinä osoittaakseen työttömien aktiivimallin järjettömyyden.

– Minun pitäisi pilkkoa tämä taulu neljään osaan ja myydä jokainen osa erikseen kolmen kuukauden välein. Näin voisin täyttää aktiivimallin ehdon. Jos myyn taulun yhdessä osassa, niin se ei riitä kattamaan aktiivisuutta koko vuodeksi, vaikka summa olisikin suuri.

Kallavuo viittaa aktiivimallin ehtoon, jossa mahdollisella yritystoiminnalla täytyy ansaita kolmessa kuukaudessa vähintään 241,04 euroa.

Puusepästä kuvataiteilijan kautta lavastajaksi? – moni vaihtaa alaa

Saimaan ammattikorkeakoulusta valmistuu vuosittain noin 25 kuvataiteilijaa. Maan laajuisesti koulutusta on supistettu lakkauttamalla linjoja sekä pienentämällä oppilasmääriä. Enää määrän kutistamiseen ei olisi varaa, sanoo Imatralla kuvataiteilijoiden koulutuksesta vastaava Eija Mustonen.

– Silloin tuo massa pienenee liian pieneksi. Riskinä on, että sieltä ei enää kehity meille menestyviä taiteilijoita.

Mustonen ei koetakaan väittää, että kaikki valmistuvat kuvataiteilijat työllistyisivät alalle. Osa työllistyy osittain, osa jatkaa opiskelua, osa tekee sivuavia töitä ja pieni osa kehittyy menestyviksi taiteilijoiksi.

Imatralta valmistunut taiteilija Kallavuo on jo kerran vaihtanut alaa. Ajatus on käynyt mielessä nytkin. Puusepän ja kuvataiteilijan koulutuksen voisi yhdistää lavasterakentajan työssä. Mutta vielä voiton vie halu elättää itsensä taiteella.

– En ole luovuttanut ainakaan vielä. Vähän joutuu välillä olemaan tuuliajolla, kun pitää miettiä rahoituksia. Pitää vaan yrittää aina jotakin.