Antti lentää lintujen kanssa – varjoliitäjä liihottaa korkeuksiin banaania muistuttavan siiven avulla: "Yhteys linnun kanssa huikea kokemus"

Banaania muistuttava siipi saa ihmisen liitämään taivaalla kilometrien korkeudessa. Joskus on jouduttu melkein törmäyskurssille lintujen kanssa.

varjoliito
Uutisvideot: Antti liitää taivaalla lintujen rinnalla jopa tuntikausia kerrallaan
Uutisvideot: Antti liitää taivaalla lintujen rinnalla jopa tuntikausia kerrallaan

– Kun juoksen vuoren rinteeltä, ja maa häviää jalkojen alta – se on ehkä paras tunne mitä elämässäni olen kokenut.

Maan katoaminen jalkojen alta ei välttämättä ole ihan joka jampan unelmatilanne, mutta näin kuvaili varjoliito-opettaja Antti Joensuu Ylen aamu-tv:ssä.

Moni on varmasti haaveillut lapsena siitä, että osaisi lentää. Näin teki myös Joensuu, ja nyt hän elää tätä unelmaa todeksi.

– Pääsee lentämään ihan oikeasti lintujen lailla, ja vielä nauttimaan vuorimaisemista. Olen aina rakastanut vuoria, joten varjoliidossa kohtaa aika hienosti kaksi unelmaa.

Mutta miten oikein kahdella jalalla tallustava olento pystyy ponnistamaan maankamaralta taivaisiin? No, vuoren rinnettä alas juoksemalla tai hinauksen avulla. Ensin sääolosuhteiden pitää kylläkin olla täydelliset.

– Varjoliito on aika herkkä laji sään puolesta. Täytyy olla sopiva tuuli ja auringonpaistetta, koska aurinko on meidän moottori. Kun aurinko lämmittää maata, se lämmittää ilmaa. Ja tämä ilman nousee ylöspäin. Siinä nousevassa ilmavirrassa me lennämme.

Joensuu pitää eniten siitä, että juoksee vuoren rinnettä siipi ylhäällä, jolloin lopulta maa katoaa jalkojen alta. Suomesta ei vuoria löydy, joten auto tai mönkijä hinaa liitäjän narun avulla korkeuksiin.

Taivaalle ihmisen nostattaa siipi, joka on pinta-alaltaan melkein 30 neliötä. Joensuu kuvailee siipeä ulkomuodoltaan pitkulaiseksi ja banaania muistuttavaksi. Kun siipi nostattaa korkeuksiin, roikkuu ihminen sen alla valjaissa – olo on kuin mukavassa riippumatossa Joensuun mukaan.

Varjoliitäjä lentää noin 40–50 kilometrin tuntivauhtia, ja voi nousta useammankin kilometrin korkeuteen.

– Tullessa yhden metrin alaspäin pääsee noin yhdeksän metriä eteenpäin, eli se on matkaväline.

Kun taivaalle pääsee ja sääolosuhteet ovat hyvät, voi yläilmoissa viihtyä tuntikausia lentäen jopa satoja kilometrejä yhdellä kertaa.

– Henkilökohtainen rajani tulee 4–5 tunnissa, mutta sellaista 11 tuntia ihmiset lentävät maailmalla.

"Käsittämättömän hienoa kun pääsee lentämään isojen kotkien kanssa"

Antti Joensuu
Varjoliitäjä Antti Joensuun haastattelu Ylen aamu-tv:ssä. Joensuu on tavannut yläilmoissa niin pääskysiä, kurkia kuin kotkiakin. Hän kertoo mitä on olla hetki lintuna muiden lintujen joukossa.

Joensuu tykkää liitää hiljaa ja rauhassa ilman moottoria, sillä silloin pääsee lähelle taivaan muita matkaajia – lintuja.

– Pienestä asti olen seurannut ja tarkkaillut lintuja. Jotenkin se on ihan käsittämättömän hienoa, että pääsee lentämään isojen kotkien kanssa.

Viime viikolla Joensuu lensi esimerkiksi Espanjassa kotkan rinnalla, mutta on hän Suomessakin kokenut hienoja hetkiä.

– Monta kertaa olen lentänyt maakotkan ja merikotkan kanssa pilven pohjissa. Se nousu pilven pohjaan tapahtuu siinä hyvässä yhteistyössä, ja se on sellaista rinnalla elämistä. Se yhteys, mikä sen linnun kanssa siinä tulee, on aika huikea kokemus.

Joensuu on kylläkin ollut havaitsevinaan, että Suomessa linnut suhtautuvat lentävään ihmiseen hieman enemmän varauksella, kuin esimerkiksi Espanjassa.

– Hanhikorppikotkat ovat hyvin tottuneita meihin lentäjiin. Ne tulevat ihan lähelle, joskus jopa liiankin lähelle. Täytyy sitten välillä huudella niille, että ”hei, huomaathan minut” ja kiltisti sitten väistää.

Joensuu ei kuitenkaan ole huomannut, että linnut kokisivat taivaalla liitävät ihmiset uhaksi. Suomessa hän pääsi kerran melkein liittymään kurkiauraan.

– Kurkiaura tuli niin, että olin tahtomattani tiellä. Kurkiaura jakaantui kahdeksi auraksi kohdallani, ja jatkoi sitten matkaansa. Yritin pysyä perässä, mutta ei siitä mitään tullut.

Lajissa isot panokset: ”Joka vuosi olen joutunut hyvästelemään ystäviä”

Riippuliitäjä taivaalla
Antti Joensuu liitää vuoristomaisemissa banaania muistuttavan siiven avulla.Antti Joensuu

Joensuu valittelee, että Suomessa varjoliitoa harrastetaan melko vähän. Maailmalla harrastajia on kymmeniätuhansia, mutta Suomessa heitä on joitakin satoja. Hän kuitenkin kuvailee, että laji on hyvin yhteisöllinen.

– Varjoliitäjät ympäri maailmaa ovat yhtä isoa perhettä.

Vaikka laji antaa Joensuulle paljon, on hän myös tietoinen lajin vaaroista ja riskeistä. Jotkut maksavat siitä hengellään.

– Joka vuosi olen joutunut hyvästelemään ystäviä maailmalla. Se on sellainen valitettava osa tätä.

Joensuun mukaan riskeistä on oltava tietoinen, ja liitäessä pitää todella tietää mitä tekee. Taivaalla ei kuitenkaan Joensuun mukaan ole tilaa riskien vatvomiselle.

– Se ajatus tehdään ennen sinne ilmaan menoa. Se jälkeen se on itse hetkessä elämistä – siinä ei paljoa mieti eilistä eikä huomista.