Väitös: Vauvaiässä koettu stressi jättää pysyvän jäljen aivoihin – voi aiheuttaa unettomuutta aikuisena

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan jopa lievä varhaislapsuudessa koettu trauma voi altistaa univaikeuksille ja masennukselle aikuisena.

unihäiriöt
Vauva.
AOP

Helsingin yliopistossa tohtoriksi väitelleen Olena Santangelin väitöstutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) on havaittu, että varhaislapsuudessa koettu stressi jättää aivoihin pysyvän molekyylijäljen.

– Tämä jälki vaikuttaa aivojen toimintaan vielä aikuisiällä ja voi johtaa uniongelmiin sekä masennukseen, Santangeli sanoo.

Aiemmin hän on valmistunut maisteriksi Ukrainan Harkovan kansallisen yliopiston fysiologian laitokselta.

Helsingin yliopistossa hän on tutkinut unen ja masennuksen kehitysmekanismeja molekyylitasolla. Tutkimuksessa aiheutettiin rotanpoikasille lievä trauma siten, että ne vaihdettiin väärille emoille.

Santangeli pyrki käyttämään sellaista mallia, jonka aiheuttama lievä stressitila voisi olla verrattavissa hankalissa kasvuympäristöissä varttuneiden ihmislasten stressaaviin kokemuksiin.

Myös unensäätelymekanismeissa ihmisillä ja monilla eläimillä on samankaltaisia tekijöitä, sanoo tutkimuksen johtaja ja väitöskirjan ohjaaja Tarja Stenberg.

– Unen perusmekanismit ovat varsin samanlaiset kaikilla niillä eliölajeilla, mitkä me tunnemme.

Se on kuin arpi aivoissa.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian dosentti Tarja Stenberg

Tutkimuksessa mitattiin aivojen hermosolujen toimintaa sääteleviä molekyylitason mekanismeja, kuten adenosiinia. Sen ansiosta aivot osaavat laskea unen tarpeen oikein, ja ihminen voi nukkua pitkään silloin, kun hän on valvonutkin pitkään.

Lisäksi tutkimuksessa mitattiin REM-unta. Se on vilkeunta, jonka aikana aivokuori on aktivoitunut. Yleensä noin viidennes yöllä nukutusta unesta on REM-unta.

Tutkijat eivät vieläkään tiedä, miksi ihmiset ja monet eläimet nukkuvat vilkeunta. Se kuitenkin tiedetään, että lapsilla ja masentuneilla ihmisillä sitä on paljon.

– Huomasimme, että varhaislapsuuden stressi voi johtaa univaikeuksiin ja REM-unen lisääntymiseen, mikä on myös yksi depressiivisillä potilailla havaittu tyypillinen unen muutos, Santangeli sanoo.

REM-unijaksojen määrä ja pituus kasvoivat myös aikuisilla rotilla, jotka oli poikasina altistettu lievälle stressille Santangelin tutkimuksessa. Tämä nähtiin merkkinä siitä, että aivojen normaali säätelyjärjestelmä oli häiriintynyt molekyylitoiminnan tasolla. Aivoihin jääneet muutokset olivat samantyyppisiä kuin depressiopotilailla on havaittu.

– Se on kuin arpi aivoissa. Jos lapsena traumalle altistunut stressaantuu voimakkaasti aikuisena uudestaan esimerkiksi avioeron tai potkujen vuoksi, hän saattaa vaipua depressioon, vaikka joku toinen vaan porskuttaa eteenpäin samanlaisessa tilanteessa, Stenberg sanoo.

Unen häiriintyminen on ensimmäisiä merkkejä masennuksen kehityksessä.

Olena Santangeli

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös unihäiriöiden esiintymistä varhaisessa depression vaiheessa olevilla teinipojilla mittaamalla heidän unensa rakennetta.

Tällöin Santangeli huomasi, että masentuneilla pojilla hidasaaltounen purkautuminen oli madaltunut, mikä korreloi masennuksen vakavuuden kanssa. Hidasaaltouni on yön syvintä univaihetta.

– Tämä on tärkeä löydös, koska se kertoo, että unen häiriintyminen on ensimmäisiä merkkejä masennuksen kehityksessä. Lääkärit voisivat tiedustella klinikoilla, onko univaikeuksista kärsivillä potilailla masennusoireita. Näin masennukseen päästäisiin puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa ja sen hoitaminen olisi helpompaa, Santangeli sanoo.

Jos nykyhetkestä ei löydy mitään syytä univaikeuksiin, voi alkaa miettimään niitä taustoja.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian dosentti Tarja Stenberg

Tutkimuksessa havaittiin, että uni on herkkä mittari sille, miten keskushermosto on stressaantunut vauvaiässä.

Voiko univaikeuksista kärsivä aikuinen ihminen tämän perusteella epäillä, että hän on kokenut lievän trauman varhaislapsuudessaan?

– Tietysti se on mahdollista, mutta univaikeuksiin on niin monia syitä, että ensin kannattaa katsoa lähemmin ympäristöään; mikä stressaa tällä hetkellä elämässä, onko väärä kumppani, väärä työ tai jotain muuta ikävää meneillään. Jos nykyhetkestä ei löydy mitään syytä univaikeuksiin, voi alkaa miettimään niitä taustoja, Stenberg sanoo.

– Se on kuitenkin varmaa, että varhaislapsuudessa stressiä esimerkiksi vanhempien laiminlyönneistä tai kaltoinkohtelusta kokenut lapsi on alttiimpi stressaantumaan aikuisena kuin sellainen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus, Santangeli toteaa.

Jutussa on käytetty lähteenä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian dosentin Tarja Stenbergin ja tohtoriksi väitelleen Olena Santangelin haastatteluja.