Makkaran myynnin romahduttanut ohjelma, eläinten oloja parantanut kirja – media on järistellyt elintarviketeollisuutta usein, kulutustottumuksia harvemmin

Kohut tuotantoeläinten huonoista oloista aiheuttavat yleensä vain hetkellisen laskun lihan myyntiin.

Mediakohut
Sikala Jämijärvellä helmikuussa 2014.
Esimerkiksi MOT:n ohjelma: Kidu ensin, kuole sitten herätti Suomessa laajaa keskustelua tuotantoeläinten elinolosuhteista. Videolla eläimiä muun muassa hakattiin ja ahdisteltiin sähköpiiskoilla.Oikeutta eläimille

Makkara sekoitti Suomen hetkellisesti 80-luvulla.

Ylen Kotimaan katsaus esitti ohjelman, jossa kävi ilmi, että makkara sisältää syöpää aiheuttavaa lisäaine nitriittiä. Sen lisäksi ohjelmassa kerrottiin, että makkara sisältää muun muassa kamaraa ja sonnin sukupuolielimiä.

Nimenomaan sonnin sukupuolielimien mainitseminen sai makkarateollisuuden raivostumaan. Se oli kuitenkin ohjelman tehneen toimittaja Leena Jakkulan mielestä vain makkarateollisuuden keino viedä ihmisten huomio pois todellisesta ongelmasta: nitriitistä.

Makkara-ohjelmaa esitettiin kesällä vuonna 1980. Ohjelmaa seurasi noin kaksi miljoonaa silmäparia.

– Se ehkä selittää sen, että aiheeseen tartuttiin niin voimakkaasti. Tulihan se lähelle kuluttajan omaa elämää, Jakkula miettii.

Hän kertoo, että tuhannet ihmiset ottivat ohjelman jälkeen yhteyttä niin makkarateollisuuden edustajiin kuin lehtiinkin. Ohjelman esittämisen jälkeen makkaran menekki romahti. Myynnin lasku oli jopa 20–30 prosenttia ja sen pelättiin jo vaikuttavan alan työllisyyteen.

Kidu ensin, kuole sitten

Makkara-ohjelma oli ehkä ensimmäinen tapaus, joka vaikutti kuluttajien lihankulutukseen ja suututti lihateollisuuden, mutta viimeiseksi se ei ole jäänyt.

Julkisuudessa on ollut useita tapauksia, joilla on ollut vaikutuksia ihmisten kulutustottumuksiin ja eläinten hyvinvoinnin paranemiseen. Esimerkiksi MOT:n vuonna 2015 julkaisema ohjelma: Kidu ensin, kuole sitten herätti Suomessa laajaa keskustelua tuotantoeläinten elinolosuhteista.

Teurastamoissa kuvattua aineistoa tarjosi MOT:lle aikanaan Oikeutta Eläimille -järjestö.

– Pyrimme levittämään tiedotusvälineiden kautta materiaalia. Haluamme, että ihmiset tietävät, miten eläimiä kohdellaan, kertoo Oikeutta Eläimille -järjestön tiedotusvastaava Kristo Muurimaa.

Viriävän keskustelun kohteeksi nousi myös teurastamoiden kameravalvonta.

– Kamera asia tuli keskusteluun Suomessa MOT-ohjelman jälkeen, Eviran lihatarkastusyksikön johtaja Marjatta Rahkio kertoo.

Suomen laki ei määrää, että teurastamoissa tulisi olla kameravalvontaa. Uudessa eläinsuojelulakiluonnoksessa kuitenkin ehdotetaan, että Eviralla olisi halutessaan oikeus käyttää kameravalvontaa teurastamoissa.

Lehmä navetassa.
Parsinavetoissa elävät lehmät viettävät useita kuukausia kiinni kytkettyinä.Tommi Parkkinen / Yle

Rahkion mukaan olisi kuitenkin hyvä, jos Eviralla olisi oikeus asentaa omia kameroita teurastamoille silloin, jos on aihetta epäillä että teurastamon toiminta ei ole lainsäädännön mukaista ja teurastamolla ei ole kameraomavalvontaa. Hän kertoo, että toistaiseksi ei ole tullut tilannetta, jossa Eviran olisi ollut tarvetta käydä kerättyjä kuvamateriaaleja läpi.

Kameravalvonta on tällä hetkellä vapaaehtoista Suomessa.

MOT-ohjelmassakin esiin noussut HKScan asensi valvontakameroita teurastamoilleen ohjelman esittämisen jälkeen. Samoin teki myös Atria. HKScan ja Atria ovatkin kaksi suurinta lihanjalostajaa Suomessa. HKScan ponnahti otsikoihin myös silloin, kun selvisi, että sen virolaisen tytäryhtiön Talleggin kanalassa heitetään eläviä tipunpoikasia roskiin (siirryt toiseen palveluun) (Iltalehti).

– Atria ja HK tuottaa noin 80 prosenttia lihasta, joten suurin osa teuraista kulkee teurastamoiden oman kameran läpi, Rahkio kertoo.

Kirja avasi silmäni siihen, että eläinten terveys on äärimmäisen tärkeää.

Arto Jokinen

Yksi MOT:n ohjelmassa esitetyistä teurastamoista lopetti myöhemmin toimintansa. Rahkion mukaan ohjelma ei välttämättä ollut ainoa syy teurastamon toiminnan lopettamiseen, mutta vaikutusta sillä siihen oli. Lopettanut teurastamo ei ollut HKScanin.

Tarkkaan ei tiedetä, miten paljon MOT-ohjelma vaikutti sianlihan kulutukseen ja myyntiin. Kun Yle pyysi kuukausitason tietoja sianlihan kulutuksesta Tilastokeskukselta, Elintarviketeollisuusliitosta, Lihatiedotuksesta ja TNS Kantas Agrista, ne ilmoittivat että keräävät tietoja vain vuositasolla.

Yle pyysi sianlihan myynnin tietoja myös Keskolta, S-ryhmältä ja Lidliltä. Myyntitietoja ei luovutettu liikesalaisuuteen vedoten.

Kuluttajat ovat tiedostavampia

Keskon vastuullisuusjohtaja Juha Kalervo kertoo, että melkein kaikki isommat tuotantoeläimiin liittyvät kohut vähentävät lihan myyntiä hetkellisesti. Punaisen lihan myynti on hänen mukaansa laskenut viimeisten vuosien aikana noin kaksi prosenttia vuodessa.

Myös Lidl ja S-ryhmä kertovat, että punaisen lihan kysyntä on viime vuosina hieman laskenut. Vaalean lihan kulutus on sitä vastoin lisääntynyt. Sen ajatellaan johtuvan ainakin osittain siitä, että se mielletään terveellisemmäksi vaihtoehdoksi kuin punainen liha.

Häkkikanalan kanoja häkissä.
Kesko aikoo luopua virikehäkkikananmunien myynnistä seitsemän vuoden sisällä. Lidlissä virikehäkkikananmunia ei ole myyty vuoden 2016 syksystä lähtien.Yle

Oikeutta Eläimille -järjestö on julkaissut useita kuvia ja videoita myös häkkikanojen oloista.

Vastikään Kesko ilmoitti lopettavansa virikehäkkikananmunien myynnin (siirryt toiseen palveluun) vuoteen 2025 mennessä (HS). Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervon mukaan päätökseen luopua häkkikananmunien myynnistä vaikuttaa se, että vähittäiskaupan asiakkaat, sijoittajat ja kansalaisjärjestöt kyselevät usein eläinsuojeluun liittyvistä asioista.

Suomessa Lidlin valikoimassa ei ole ollut virikehäkkikananmunia myynnissä syksystä 2016 lähtien.

S-ryhmä puolestaan kertoo, että heidän myymistään kananmunista noin 60 prosenttia on virikehäkeissä kasvaneiden kanojen munia. Luomukananmunien kysyntä lisääntyy kuitenkin noin viidenneksellä vuodessa. Eettisempien vaihtoehtojen kysyntä lisääntyy S-ryhmän mukaan koko ajan, jonka vuoksi myös tuotannon tulee sopeutua kysynnän muutokseen.

Oikeutta Eläimille -järjestön tiedotusvastaava Kristo Muurimaan käsityksen mukaan virikehäkkimunista luopumisen kaltaisia pieniä edistysaskelia tapahtuu Suomessa, koska eläinten oloista keskustellaan aiempaa vakavammin.

Kirja, joka paransi eläinten oloja

Vuonna 2012 julkaistiin Syötäväksi kasvatetut -tietokirja, joka käsittelee suomalaisten tuotantoeläinten elämää. Kirjan kirjoittaja Elina Lappalainen kertoo, että kirjalla oli konkreettisia vaikutuksia tuotantoeläinten oloihin.

Lappalainen ihmetteli kirjassaan, miksi kaupoista puuttuu vapaan lehmän maito, kun esimerkiksi vapaan kanan munia löytyy melkein joka kaupasta. Lappalainen kirjoitti, että kuluttajan pitäisi pystyä päättämään, ostaako hän kaupasta parsinavetassa vai vapaana pihalla eläneen lehmän maitoa.

Nykyään kaupoista löytyy vapaan lehmän maitoa.

Onko nykyiset normaalina pidetyt ja lain sallimat tuotantotavat eettisesti hyväksyttyjä.

Elina Lappalainen

Lappalaisella oli näppinsä pelissä myös siinä, että luomubroilerin tuotanto aloitettiin Suomessa. Hän kävi Tanskassa tutustumassa sikäläiseen luomubroilerin tuotantoon ja kirjoitti siitä kirjassaan, sekä Talouselämä-lehdessä.

Tällä hetkellä Suomessa luomubroileria kasvattaa pelkästään L’Uomu Nokka. Yrityksen toinen perustaja Arto Jokinen kertoo, että Lappalaisen kirja vaikutti siihen, että hän aloitti luomutuotannon.

– Kun luin kirjan, olin vielä punaisen lihan puolella toisessa firmassa. Kirja avasi silmäni ruuan turvallisuuteen liittyviin asioihin ja siihen, että eläinten terveys on äärimmäisen tärkeää.

Jokinen kertoo, että kirjan lukemisen jälkeen myös käsitys siitä, mitä ruoka sisältää on entistä tärkeämpää. Eli se, ettei liha sisällä esimerkiksi antibiootteja tai kasvuhormoneja.

Ongelmat kuitataan yksittäistapauksina

Elina Lappalainen sanoo, että monet hänen kirjansa lukeneista ovat kertoneet, että kirja on vaikuttanut heidän perheensä lihan kulutukseen ja ostopäätöksiin.

– Tiedän, että jotkut kirjani lukijoista ovat vaihtaneet virikehäkkimunat luomumuniin. Mutta, jos ihminen näkee kauhukuvia suomalaiselta sikatilalta, voi olla vähän eri päätös jättää sianlihan syöminen kokonaan.

Tuotantoeläimiä pidetään nimenomaan tuotantotarkoituksessa.

Leena Suojala

Lappalainen arvelee, että kuluttajat pystyvät kuittaamaan eläinten oloihin liittyvät ongelmat yksittäistapauksina. Hänen mielestään huomiota pitäisikin kiinnittää enemmän siihen, onko nykyiset normaalina pidetyt ja lain sallimat tuotantotavat eettisesti hyväksyttyjä.

– Kysymys on todellisuudessa siitä, mitä me hyväksymme. Eikä siitä, onko jollain yksittäisellä tilalla rikottu lakia.

Suomen lihantuotannossa on Lappalaisen mukaan tälläkin hetkellä merkittäviä rakenteellisia ongelmia, jotka johtavat eläinten turhaan kärsimykseen. Esimerkiksi hän nostaa lehmien parsinavetat.

Suomessa parsinavetat ovat edelleen sallittuja. Muun muassa Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa parsinavetoista on luovuttu tai luovutaan lähivuosien aikana kokonaan. Näissä kaikissa maissa uusien parsinavettojen rakentaminen on kiellettyä (siirryt toiseen palveluun) (Maaseudun Tulevaisuus).

Eroon parsinavetoista ja porsitushäkeistä?

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) eläinlääkäri Leena Suojala sanoo, että tuotantoeläimet voivat Suomessa hyvin. Hän on kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että jotkut tahot ovat huolissaan tuotantoeläinten oloista.

Etenkin parsinavetat ja sikojen porsitushäkit ovat saaneet kritiikkiä. Eniten sen vuoksi, että ne rajoittavat eläinten liikkumista ja lajityypillistä käyttäytymistä.

Muhoksen Koivulan tilalla lehmät ulkoilevat ympärivuotisesti. (kuva 9.6.2014)
Lain mukaan lehmien pitäisi päästä ulos vähintään 60 päivänä vuodessa. Näin ei aina tapahdu, vaan jotkut lehmät ovat ympäri vuoden sisällä.Janica Karasti

Suojala kuitenkin korostaa, että mikään eläin ei ole koko aikaa kiinni. Esimerkiksi lehmien täytyy lain mukaan päästä jaloittelemaan vähintään 60 päivänä vuodessa laitumelle tai johonkin muuhun jaloittelutilaan. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Yle kertoi viime vuonna, että tuhannet lehmät elävät vuoden ympäri ulkoilematta.

Sekä porsitushäkit että parsinavetat ovat Suojalan mukaan sellaisia, joista tuotanto on siirtymässä pois.

– Kaikki uudet rakennukset ovat sellaisia, joihin ei enää laiteta porsitushäkkejä tai rakenneta parsinavettaa. Niistä ollaan siis jo vapaaehtoisesti siirtymässä pois.

Kuvia ja mediaa epäillään

Kuvat ja videot kaltoinkohdelluista eläimistä voivat olla rajuja. Osa ihmisistä saattaa epäillä esimerkiksi mediassa esitettyjen kuvien ja videoiden aitoutta. Epäilyt ovat tuttuja myös Oikeutta Eläimille -järjestössä työskentelevälle Kristo Muurimaalle.

– Ihmiset eivät välttämättä halua uskoa, että Suomessa tapahtuu jotain tällaista. Ensimmäinen ajatus voi olla se, että nämä ovat jostain muualta, Muurimaa kertoo.

Oikeutta Eläimille -järjestö saa kuvia ja videoita esimerkiksi yksittäisiltä ihmisiltä, jotka lähettävät materiaaleja nimettömänä. Muurimaa kertoo, että osa materiaaleista on hankittu laittomasti ja sen vuoksi ihmiset ovat pysyneet anonyymeina. Osa on puolestaan laillisesti kuvattuja.

Monet myönsivät muuttaneensa suhtautumistaan makkaroihin juuri lisäaineiden takia.

Leena Jakkula

Koska järjestö haluaa olla varma materiaalien aitoudesta, saavat he niiden mukana myös erilaisia taustatietoja. Muurimaan mukaan ne voivat olla esimerkiksi kuvattuja dokumentteja, joissa näkyy päivämääriä ja tilojen omistajien nimiä. Tai kuvia, joihin on kuvattu GPS-laitteita, jotka osoittavat tietyn paikan koordinaatit.

Materiaalin autenttisuuden kanssa on tehty Muurimaan mukaan huolellista työtä, ettei tulisi epäilyksiä siitä, etteikö kuvat olisi sieltä, mistä niiden sanotaan olevan.

Mistä ihmisten epäily sitten johtuu? Elina Lappalainen ajattelee, että osittain kyse on siitä, miten suomalaista lihantuotantoa on onnistuttu sinivalkopesemään.

– Usein ajatellaan, että meillä täällä Suomessa osataan ja kaikki on hyvin.

Asiaan saattaa vaikuttaa Lappalaisen mielestä myös se, että moni kuluttajista asuu itse maalla tai se, että heillä on sukulaisia ja ystäviä, jotka ovat tuottajia.

Epäkohdat tulevat esiin aiempaa useammin

Myös kohutun makkarajutun tekijää, Leena Jakkulaa epäiltiin ja jopa uhkailtiin.

– Joissain lehtien pääkirjoituksissa mentiin henkilökohtaisuuksiin. Niissä epäiltiin, että tietääkö nuori tyttö tällaisista asioista. Minulla oli kuitenkin jo silloin 16 vuoden kokemus toimittajan työstä, Jakkula sanoo.

Suurin osa kuluttajien palautteista oli Jakkulan mukaan kuitenkin positiivisia. Negatiivisimmat reaktiot tulivat makkarateollisuuden suunnalta.

Naista uhattiin oikeustoimilla ja ohjelmasta tehtiin kantelu Julkisen sanan neuvostoon (JSN). Syynä oli edelleen ohjelmassa mainittu sonnin sukupuolielimet. Yle sai kuitenkin JSN:ltä vapauttavat päätöksen, jonka jälkeen Jakkula ei kuullut enää oikeustoimistakaan.

Leena Jakkula näyttää Ilta-Sanomien juttua lenkkimakkarasta.
Makkarakohun jälkeen makkarapaketteihin tuli tuoteselosteet. Niitä ei aiemmin tuotteissa ollut.Bikka Puoskari

Jakkula on tyytyväinen, että nykyään media tarttuu hanakammin asioihin, jolloin myös epäkohdat tulevat esille.

– 40 vuotta sitten epäkohtien kaivelu oli vähäisempää, jonka vuoksi meidän tekemämme ohjelma herätti niin paljon huomiota.

Vuosien takaisesta kohusta huolimatta nitriittiä käytetään edelleen makkaran valmistuksessa.

Lue lisää:

Oikeutta eläimille julkaisi salavideoitaturkistarhoilta: jättisuuria ja ylijalostettuja sinikettuja