Nuoren naisen makuuhuoneessa asuu kuusi kuningaspytonia – käärmeet veivät sydämen rauhallisuudellaan

Hetken huumassa hankitusta käärmeestä luovutaan yleensä siksi, että ne ovat pitkäikäisiä eivätkä tee temppuja. Kajaanilainen Miia-Sofia Lukkari harkitsi käärmeen ottamista lähes 10 vuotta.

eläimet
Kuningaspyton kurkistaa omistajansa olkapäältä.
Kajaanilaisen Miia-Sofia Lukkarin kuningaspytonit ovat vielä nuoria. Täysikasvuisena niistä tulee 90-120 senttimetrin mittaisia.Niko Mannonen / Yle

KajaaniMuovisen pesän päältä tuijottaa terävä silmäpari. Muut kajaanilaisen Miia-Sofia Lukkarin käärmeet ovat vielä koloissaan päivälevolla.

Lukkarin makuuhuoneessa asuu kuusi kuningaspytonia. Jokainen omassa, lukittavassa laatikossaan. Vanhin käärmeistä on 2,5 vuotias ja nuorin muutti Lukkarin luokse parin kuukauden ikäisenä.

– Yksi piti tulla, mutta nyt niitä on jo kuusi. Suurin osa näistä ei hötkyile turhasta, mutta nuoremmat ovat vähän säikympiä, Lukkari kertoo.

Lukkari hankki kuningaspytonit viime kesänä, mutta ajatus käärmeestä ehti kyteä mielessä kymmenisen vuotta. Hän haki tietoa lajeista, tutustui kasvattajiin ja pääsi käsittelemään erilaisia käärmeitä.

– Kuningaspytonit veivät sydämeni rauhallisuudellaan ja rennolla olemuksellaan, Lukkari sanoo.

Nuori nainen pitää käsissään kuningaspytonia
Miia-Sofia Lukkari ei ole vielä päättänyt, millä nimellä hän haluaa kutsua käärmeitään. Käärmeiden tavat ovat kuitenkin tulleet jo tutuiksi.Niko Mannonen / Yle

Lukkari ottaa käärmeen syliinsä. Se lipoo kieltään ja haistelee maailmaa.

– Näiden kanssa ei tehdä samanlaisia asioita kuin vaikka kissojen ja koirien kanssa. Käärmeet ovat ennemminkin eläimiä, joita katsellaan. Käsittelen käärmeitä yleensä vain silloin kun siivoan niiden asumuksia ja tarkastan niiden terveydentilan, Lukkari kertoo.

Käärmeet ovat mieluusti omissa oloissaan, eivätkä kaipaa ihmisen seuraa.

– Ne saattavat jopa stressaantua siitä, jos niitä on vähän väliä härkkimässä tai pitää monta tuntia päivässä sylissä. Silloin voi tulla ongelmia ja käärme voi esimerkiksi lopettaa syömisen, Lukkari sanoo.

Ruoaksi sulatettuja rottia

Kuningaspytonien hoitaminen ei ole Miia-Sofia Lukkarin mukaan rakettitiedettä. Perusasiat on hyvä olla kuitenkin hallussa. Käärmeet tarvitsevat puhdasta vettä, ruokintaa viikon tai kahden välein sekä sopivan lämpötilan ja kosteuden, jotta nahan luominen onnistuu.

– Lämpö on käärmeille tärkeää. Täällä on nyt 25,5 astetta. Viileässä päässä asumusta ihanne lämpötila olisi 25-29 astetta ja lämmittelypaikalla 31-35 astetta.

Kuningaspytonit tarvitsevat Lukkarin mukaan korkeammat lämpötilat ja kosteammat olosuhteet kuin esimerkiksi viljakäärme.

Nainen puhdistaa käärmeen kasvatuslaatikon pohjallisia.
Miia-Sofia Lukkari puhdistaa käärmeitten laatikot säännöllisesti.Niko Mannonen / Yle

Suomessa elävän eläimen syöttäminen ravinnoksi on eläinsuojelulaissa kielletty. Kuningaspytonit syövät yleensä jyrsijöitä ja lintuja. Lukkarin käärmeille maistuvat pakasteesta sulatetut rotat. Niitä hän hankkii eläinkaupoista ja ruokaeläinkasvattajilta.

– Joku saattaisi saada shokin, jos katsoisi pakastimeeni varoittamatta. Eväät ovat vähän erikoisemmat, eivät tule omalle lautaselle, Lukkari nauraa.

Ruoka maksaa Lukkarin mukaan yhtä käärmettä kohti 10-20 euroa kuussa. Kuluja tulee myös lämmityksestä. Sähkölasku on kaksinkertaistunut verrattuna siihen, mitä se oli ennen käärmeiden hankkimista. Maksuja tulee myös, jos lemmikki sairastuu.

– Eläinlääkäriin se olisi kiikutettava, koska kaikkea ei voi tehdä itse ja jos käärme tarvitsee antibiootteja tai muita lääkkeitä. Eläinlääkäristä saa myös kunnolliset ohjeet.

Harvinainen vieras vastaanotolla

Erikoisemmat lemmikit, kuten käärmeet, ovat harvinaisia hoidettavia tavallisen eläinlääkärin vastaanotolla. Esimerkiksi Kajaanin kaupungineläinlääkäri Kaisu Jousjärvi ei ole saanut yhtään käärmettä potilaakseen noin kymmeneen vuoteen.

– Yhtään kysymystäkään ei ole tullut käärmeistä. Ihmettelen vähän, miten ne selviävät, Jousjärvi sanoo.

Käytännössä harvinaisten hoidettavien varalle pidetään listaa esimerkiksi eläintarhoissa työskentelevistä lääkäreistä, joilta pyydetään hoitotilanteissa apua. Paikallisen eläinlääkärin on kuitenkin pidettävä taitojaan yllä.

– Se on tietysti vaikeaa, mutta yritän pysyä ajan tasalla kirjallisuuden kautta ja vanhoja oppeja käyttäen. Työskentelin aiemmin Etelä-Suomessa, missä eksoottisia eläimiä on hieman enemmän, Jousjärvi sanoo.

Kuningaspyton terraariossa.
Kuningaspytonit elävät keskimäärin 20-40 vuotta.Niko Mannonen / Yle

Eksoottisen lemmikit ovat yleistyneet, mutta hetken huumassa hankitusta eläimestä voi olla myös harmia. Suomea kiertävän Matelijat-näyttelyn yrittäjä Timo Rissanen on viimeisen kolmen vuoden aikana auttanut löytämään kolmelle käärmeelle uuden kodin.

– Käärmeet ovat pitkäikäisiä, eivätkä ne tee mitään temppuja, vaan makaavat terraariossa. Niitä syötetään ja siivotaan ja taas syötetään ja siivotaan. Alkuhuuma menee ohi nopeasti, Rissanen sanoo.

En uskaltaisi jättää käärmeitä viikoksi yksin turvallisuudenkaan takia.

Miia-Sofia Lukkari

Rissasen mukaan luopumisen taustalla voi olla myös muita pitovaikeuksia. Vanhemmat esimerkiksi väsähtävät käärmeen hoitamiseen, vaikka lapset jaksaisivatkin katsoa ja hoitaa eläintä. Myös elämäntilanteet muuttuvat: uusi seurustelukumppani voi vaatia esimerkiksi valitsemaan käärmeen ja parisuhteen välillä.

– On myös ihmisiä, jotka halauavat aina vaativampia käärmeitä, vaikka lopulta käärmeissä on vähän eroja.

Rissasen mukaan joissakin tapauksissa mikään ei riitä. Käärmeitä kertyy ja vanhempia yksilöitä myydään uusien alta pois.

"Saa nähdä, minkälainen jötikkä tästä tulee"

Kajaanilaisen Miia-Sofia Lukkarin käärmeillä ei ole kutsumanimiä, mutta niiden keksimiseen on aikaa. Lukkarin mukaan kuningaspytonit elävät 20–40 vuotta. Täysikasvuisena ne ovat 90-120 senttimetrin mittaisia, joskus jopa pidempiä.

– Saa nähdä, minkälainen jötikkä tästä tulee. Naaraat ovat yleensä hieman isompia kuin koiraat, Lukkari kertoo.

Vanhemmat ovat tottuneet siihen, että Lukkarilla on lemmikkejä kotona, mutta kavereiden mielipiteet käärmeistä ovat kaksijakoiset.

– Puolet kavereista hyväksyy tai jopa tykkää. Ja puolet joko pelkää tai inhoaa niitä niin paljon, etteivät halua tulla ikinä käymään. Kaikilla saa olla mielipiteensä, ei se minua haittaa, Lukkari naurahtaa.

Kuningaspyton on kiertynyt kerälle omistajansa kädelle.
Kuningaspytonien väriskaala vaihtelee puhtaan valkeasta lähes mustaan. Kirkkaan vihreitä tai sinisiä pytoneita ei vielä löydy, Miia-Sofia Lukkari kertoo.Niko Mannonen / Yle

Lukkari sanoo olevansa rauhallinen luonne ja pitävänsä kotona olemisesta. Siksi käärmeet sopivat hänelle lemmikiksi. Jos Lukkari lähtee esimerkiksi lomamatkalle, hän pyytää vanhempiaan tai kavereitaan käymään katsomassa käärmeitä.

– Ruokkia näitä ei tarvitse kuin viikon, kahden välein, mutta haluan, että joku käy vaihtamassa vedet parin päivän välein, jotta käärmeet eivät sairastu.

– En uskaltaisi jättää käärmeitä viikoksi yksin turvallisuudenkaan takia, koska niiden asumuksissa on tekniikkaa ja esimerkiksi lämpömatot saattaisivat kärähtää.

Lukkarin sylissä oleva kunigaspyton alkaa kiemurrella. Se hakeutuu piiloon naisen paidan alle. Lukkari ei pelkää käärmeitään, vaikka pari niistä on purrut häntä muutaman kerran. Se ei tuntunut hyttysen pistoa kummemmalta.

– En osaa pelätä käärmeitäni, mutta jos olisi joku vähän isompi ja aggressiivisempi käärme, niin olisin varovaisemmalla mielellä liikenteessä. Käärmeet ovat kuitenkin periaatteessa villieläimiä, vaikka käyttäytyvätkin todella säyseästi, Lukkari kertoo.