Liigaseuran väistyvä pomo suomii suomalaista urheiluorganisaatiota – raha menee rakenteisiin, ei urheiluun

Maakuntien seurat ovat vaarassa kuolla ikääntyvien talkoolaisten mukana

Perungan Pojat
Oiva Tapio, Perungan Pojat, Perunkajärven kansakoulun jumppasali
Uula Kuvaja / Yle

RovaniemiPienestä, muutaman kymmenen savun Perunkajärven kylästä on lähtöisin hämmästyttävä määrä pohjoista lentopallo-osaamista.

Rovaniemeltä vajaan 40 kilometrin ajomatkan päässä sijaitsevasta kylästä ovat kotoisin Perungan poikien lisäksi myös Napapiirin palloketut ja Woman Volley seurojen puheenjohtajat, ja oululaisen Ettan päävalmentaja.

– Meillä kaikilla on sama esi-isä, yksi Perunkajärven kanta-asukkaista, Posion Äijäksi kutsuttu isopappani, Perungan poikien puheenjohtaja Oiva Tapio kertoo.

Urheiluhullu syrjäkylä

Perunkajärvi on ehta syrjäkylä, jonne tie rakennettiin 1960-luvun alussa ja sähköt saatiin vasta 1970-luvulla. Sitä ennen kansakoulua käytiin Tilley (siirryt toiseen palveluun)-öljylampun valossa ja Rovaniemen kauppoihin ja lääkäriin kuljettiin veneellä ja talvisin joko suksilla tai hevosella.

Perunkajärven entinen kansakoulu, Rovaniemi
Perunkajärven kansakoulu lakkautettiin jo vuonna 1969. Sen jälkeen se on toiminut kylätalona ja harrastustilana. Jumppasalissa pelataan edelleen perunkajärveläistä lentopalloa, jonka säännöissä sallitaan syötöt seinän kautta omalla kenttäpuoliskolla.Uula Kuvaja / Yle

Monilapsiset perheet olivat hyvä kasvualusta urheiluseuroille sotien jälkeen. Urheilu yhdisti sodan runteleman kansan kisakatsomoissa ja urheilusankareita juhlittiin. Perungan pojat syntyi tähän tarpeeseen heti vuonna 1947 ja kylä loisti paljon kokoaan suuremmin niin hiihdossa, mäkihypyssä, yleisurheilussa, painonnostossa kuin lentopallossakin, jossa mestaruusliigavuosia tulee täyteen jo seitsemäntoista.

Perunkajärvellä pidettyihin kisoihin matkattiin usein bussi-hiihto-bussi -yhdistelmällä. Muun muassa rovaniemeläinen mäkihyppääjä Tauno Luiro saapui voittamaan Perunkajärven mäkikisat matkustamalla ensin bussilla Vikajärvelle ja hiihtämällä sieltä Perunkäjärvelle, ja palasi samalla tavalla kisan jälkeen silloiseen kauppalaan.

70 vuodessa vain neljä puheenjohtajaa

Oiva Tapio on Perungan poikien neljäs puheenjohtaja ja on johtanut seuraa toiseksi pisimpään, kaikkiaan 22 vuotta. Samanaikaisesti liigajoukkueen managerina hän on tehnyt paljon enemmän urheilun eteen kuin yhdeltä mieheltä olisi kohtuudella voinut odottaa.

Perungan Pojat, Oiva Tapio, leikekirja, Perunkajärven koulu
Oiva Tapio selaa lehtileikkeitä ja valokuvia Perunkajärven entisen koulun jumppasalissa.Uula Kuvaja / Yle

Oiva Tapion puheista ymmärtää nopeasti, että yksi tärkeä syy peräänantamattomuuteen löytyy historiasta. Vaikka Perunkajärvelle on käynyt kuten muillekin pienille hiljalleen kuihtuville kylille, ja urheiluseuran vetäminen on vuosi vuodelta haastavampaa, ei legendaarinen seura voi kaatua omalla vahtivuorolla.

Harrastus on vaatinut puheenjohtaja/managerilta lukemattomia pelireissujen vuoksi auton ratissa vietettyjä unettomia öitä ja lopulta myös omaa rahaa, jolla pelastettiin joukkue lakkauttamiselta mestaruuskauden jälkeen 2007.

– Vielä illalla olin sitä mieltä, että lakkautetaan koko joukkue mutta seuraavan aamun keskusteluissa päätimme lopulta pelastaa sen yksityisellä, eli omilla rahoillamme.

Perungan Poikien leikekirja
Oiva Tapion mukaan lehtileikkeissä ja kuvissa riittää penkomista vuosiksi eteenpäin. Kaikki seurasta kerrottu on tallessa mutta epäjärjestyksessä.Uula Kuvaja / Yle

Joukkue kävi läpi rankan talouskuurin ja budjettia leikattiin sadoilla tuhansilla euroilla, silti joukkue voitti Santasport -nimellä vielä kauden 2008 Suomen mestaruuden.

– Se oli kyllä melkoinen saavutus, Oiva Tapio sanoo.

Joukkue luopui tämän kauden jälkeen Santasport nimestä ja jatkoi liigassa aluksi Perungan Pojat -nimellä, kunnes vuonna 2010 joukkue nimettiin pääsponsorinsa mukaan Team Lakkapääksi. Päättyneellä kaudella 2018 Team Lakkapää sijoittui liigassa neljänneksi.

Oiva Tapion mukaan talous on Santasport-vuosien jälkeen vihdoin saatu käännettyä vakaammalle uralle ja joukkue on myös pelillisesti hyvässä iskussa. Se mahdollistaa sen, että tammikuussa 65-vuotta täyttänyt Oiva Tapio vetäytyy päivittäisestä seuran ja joukkueen vetovastuusta ja siirtää viestikapulan seuraajilleen, joita on etsinnässä kaikkiaan neljä.

– Kyllä minut korvaa yksikin, mutta ollaan kaavailtu niin, että on selkeämpää, että lähdetään pois kyläseura-ajattelusta. Että olisi erikseen joukkueenjohtaja, manageri, mainosmyyjä ja sitten johtokunta, joka hoitaisi puhtaasti vain talouspuolen suuntaviivat.

Oiva Tapion viimeinen työpäivä on 30. huhtikuuta. Sen jälkeen luvassa on vielä seuran palkitsemisjuhlat, josta ei varmaankaan voi olla poissa. Tapio on lupautunut tarvittaessa auttamaan seuraa varojenkeruussa mutta muuhun päivittäiseen työhön hän ei enää ala.

Maakuntien urheiluseurat kuihtuvat

Organisaatiomuutos on seurausta siitä, että perinteinen talkootyöhön pohjautuva urheiluseuratoiminta on vaikeuksissa. Seurat ovat vaarassa kuolla yhtäaikaa ikääntyvien talkoolaisten mukana. Perungan Pojissa on vielä mukana noin 60 aktiivista ilmaisen työn tekijää mutta väki ikääntyy.

– Kyllä meilläkin talkooporukka on vanhentunut. Ennen vanhaan tehtiin jopa mökkejä kun mukana oli niin kovia ammattilaisia. Semmosta ei ole enää.

Perunkajärven koulun ilmoitustaulu
Perunkajärven koulun ilmoitustaululta löytyy pienen kaivamisen jälkeen lehtileike kylän ylpeydestä.Uula Kuvaja / Yle

Oiva Tapion mukaan seuraa ei pidettäisi pystyssä ilman talkoita. Toiminnan tuotot eivät riitä eikä valtiolta heru apuja.

– Seitsemäntoista liigavuoden aikana toiminnan tuotot eivät ole riittäneet kertaakaan. Toimintaa on rahoitettu arvanmyynnilla ja talkoilla joka vuosi.

Urheilumiljoonat suunnattava uudelleen

Oiva Tapio pelkää, että tulevaisuudessa eloon jäävät vain ne muutamat seurat, jotka toimivat etelän metropolialueella. Muualta on vaikea löytää tukijoita ja talkooväkeä keräämään satojen tuhansien eurojen pottia joka vuosi joukkueen ylläpitämiseksi.

Maakuntaseuroilla on Tapion mielestä vain kaksi mahdollisuutta, joko löytää yksi tai useampi yritys, jotka sitoutuvat vuosiksi hoitamaan seuran tai joukkueen rahoituksen, tai avuksi täytyy tulla valtio, jonka pitäisi keskittää urheilumiljoonat jo olemassa oleviin valmennuskeskuksiin.

– Suomessa on hirveän hyvä urheiluopisto-organisaatio. Muualla maailmassa tällaiset keskukset ovat valtion budjetissa ja sieltä löytyvät kaikki, mitä nuori urheilija tarvitsee: valmentajat, lääkärit, huoltajat ja fysioterapeutit. Kaikki on valmiina. Näin se pitäisi olla. Ei niin, että urheiluopiston henkilökunnan pääsääntöinen tehtävä on saada perittyä käyttäjiltä ne rahat, Oiva Tapio jyrähtää.

Oiva Tapion mielestä valtion rahoitus on riittävä mutta väärin suunnattu. Urheilun rahoitus pitäisi kohdentaa suoraan valmennuskeskuksille, kuten Rovaniemellä urheiluopistolle, jolla olisi mahdollisuus valmentaa monta eri lajia.

– Pitäisi räjäyttää koko lonkeroinen järjestelmä auki ja miettiä se täysin uudelleen, jossa urheilija olisi keskiössä, Oiva Tapio sanoo.

Perungan Poikien palkintokaappi Perunkajärven kansakoululla
Uula Kuvaja / Yle