Äpärä! Teatterin lavalla nähdään tuskainen isätön poika – oikeassa elämässä perheen malli ei kerro sen toimivuudesta

Ilman isää kasvaneella pojalla on vaikeuksia oman perheen perustamisessa aikuisena. Tämä lähtökohta aukeaa porilaisteatterin lavalla, mutta samalla onnellisen perheen käsite saa melkoisen ryöpytyksen.

perheet
Jarno Malinen
Päivi Meritähti / Yle

Poika on varttunut mieheksi. Mieheksi, jonka mallia hänellä ei ollut. Ehkä siksi miehen paikan ottaminen perheessä tuntuu itselle vieraalta.

Porilaisen Studio Hilkan näyttämöllä keskiviikkona kantaesityksensä saanut Äpärä! -näytelmä kuvaa isättömän nuoren miehen kamppailua. Hän näkee ympärillään vain ehjiä perheitä, äitejä ja isiä lastensa kanssa, isiä poikiensa kanssa. Hän näkee kaikkea, josta on itse jäänyt paitsi. Hän ei näe pinnan alle.

– Isättömyys on vaikuttanut hänen ajatusmaailmaansa. Hänellä on oma käsityksensä oikeanlaisesta perheestä. Hän ei kuitenkaan tiedä, millaisia ne perheet todellisuudessa ovat, näyttelijä Jarno Malinen kertoo.

Ei enää äpäriä ja lehtolapsia

Äpärä! ravistelee tavallisen perheen normeja. Käytännössä onnellista perhettä ei voi pakottaa raameihin. Äpärät ja lehtolapset ovat jääneet termeinä historiaan.

– Ne sanat eivät enää nykytilanteessa toimi. Enää ei oleteta samalla tavalla kuin 60-luvulla, että perusperheen malli on isä, äiti ja avioliiton kautta syntyneet lapset, Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksen professori Kimmo Jokinen toteaa.

Näillä prosenteilla voikin esittää kysymyksen, toimivatko tällaiset perheet hyvin.

Kimmo Jokinen

Jokinen ei tunnista yhtään perhemallia, joka toimisi itsestään selvästi muita paremmin. Vaikka ydinperheen mallina on pidetty pitkään äidin, isän ja yhteisten lasten muodostamaa perhettä, päättyy niistä nykyään noin kolmasosa eroon.

– Näillä prosenteilla voikin esittää kysymyksen, toimivatko tällaiset perheet hyvin. Niissä voi olla päihdeongelmia, väkivaltaa tai mitä vain. Perheen muoto ei siis sinänsä kerro sen toimivuudesta.

Muissakin perhemalleissa on omat ongelmansa. Esimerkiksi uusperheissä kahden eri perhekulttuurin yhdistäminen voi olla stressaavaa. Yksinhuoltaja on puolestaan haavoittuvaisempi työttömyyden tai muiden taloudellisten ongelmien edessä kuin kahden vanhemman perhe.

Vaikka haasteita on kaikilla, on Jokisen mukaan perheen kannalta merkittävintä, että elämisen edellytykset ovat kunnossa ja perheenjäsenet tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa.

Käytännössä isän – tai äidin – puuttuminen perheestä ei välttämättä vaikuta sen toimintaan.

Isättömyys on ongelma muille

Käsitys perheen toimivuudesta on kuitenkin yksilöllinen. Vaikka isän puuttuminen perheestä ei automaattisesti aiheuta Kimmo Jokisen mukaan ongelmia, voi niitäkin seurata.

– Ei voi sanoa, ettei isän puuttumisella olisi vaikutusta pojan aikuistumiseen tai siihen, miten hän rakentaa omia suhteitaan, mutta ei voi myöskään sanoa, että isättömästä pojasta tulee aikuinen, joka ei halua perustaa omaa perhettä tai saada lapsia. Suoraa yhteyttä ei ole.

Käsitys perinteisen perheen mallista istuu syvällä monen ajatusmaailmassa. Vielä syvemmällä se oli silloin, kun Jarno Malinen oli koululaispoika.

Isättömyys taisi olla isompi ongelma muille kuin mitä se oli minulle.

Jarno Malinen

Ilman isää kasvanutta poikaa näyttelevällä Malisella on roolistaan omakohtaista kokemusta.

– En kokenut sitä lapsena itse ongelmalliseksi, että en tuntenut isääni. Se tuli kuitenkin eteen monissa pienissä tilanteissa. Esimerkiksi koulussa ihmeteltiin, miksi todistuksissa ja muissa papereissa oli vain äidin allekirjoitus. Isättömyys taisi olla isompi ongelma muille kuin mitä se oli minulle.

Malinen kokeekin, että Äpärä! -näytelmän nuoren miehen vääristyneen perhekuvan malli tulee vahvasti ulkopuolelta. Muut ovat opettaneet hänelle lapsesta asti, että hän on erilainen.

Valinnat siirtyvät sukupolvelta toiselle

Nuorena saadut mallit heijastuvat joskus tutkitustikin aikuisiän valintoihin. Professori Kimmo Jokisen mukaan isättömyyden merkitys näissä tilastoissa on kuitenkin varsin pieni.

Esimerkiksi suurperheiden ja nuorena lapsen saaneiden äitien rooli näkyy selkeämmin. Jos nainen on saanut lapsia alle parikymppisenä, on moni tyttäristäkin saanut omat lapsensa nuorena. Samoin suuperheessä kasvaneet ovat usein hankkineet itsekin paljon lapsia. Myös köyhyys voi siirtyä sukupolvelta toiselle.

– Jos perheessä on ollut pitkään työttömyyttä tai huonotuloisuutta ja vanhemmat ovat vähän koulutettuja, on lapsikin suurella todennäköisyydellä samanlainen.

Ilman äitiä tai isää kasvaminen ei periydy Jokisen mukaan yhtä vahvasti. Silloin miehen tai naisen malli on mahdollisesti saatu muualta.

– Usein isää voi kompensoida äidin veli, uusi partneri, isoisä, naapurin mies tai valmentaja. Ja vastaavat mallit voi löytyä myös äidille.

Joukko puutteellisia perhemalleja

Vaikka korvaavan mallin voikin hakea muualta, ei Kimmo Jokinen halua väheksyä kummankaan vanhemman merkitystä.

– Ne ovat tärkeitä suhteita ja niiden puuttuminen luo aina omat haasteensa. Hyvä suhde isään ja äitiin on tärkeä, riippumatta siitä, kenen kanssa lapsi asuu.

Tapio Kankaanpää ja Jarno Malinen
Otava Ensemblen työryhmään kuuluvat Tapio Kankaanpää ja Jarno Malinen kuvailevat Äpärä! -näytelmää komediaksi, joka kääntyy osin tragedian puolelle.Päivi Meritähti / Yle

Haasteista voi kuitenkin päästä yli. Se onnistuu myös Äpärä! -näytelmän päähenkilöltä.

– Tämä näytelmä haluaakin antaa katsojalle kuvan, että vaikka maailmassa on isättömiä poikia ja äidittömiä tyttöjä, voi niistä kasvaa hyviä tyyppejä, Jarno Malinen kertoo.