Tutkimus: Ihminen leviää, suuret maanisäkkäät katoavat – Tuleeko lehmästä isoin maanisäkäs?

Yhdysvaltalaistutkimuksessa selviteltiin ihmisen leviämisen ja suurten maanisäkkäiden vähenemisen välistä yhteyttä yli sadan tuhannen vuoden aikana.

sukupuuttoon kuoleminen
Ylämaankarjaa.
Simo Pitkänen / Yle

Muutaman vuosisadan kuluttua nauta saattaa olla maapallon kookkain maanisäkäs. Näin voi käydä, jos ihmisen leviämisen vaikutus suuriin nisäkkäisiin jatkuu tähänastiseen tapaan, arvellaan University of New Mexicossa Yhdysvalloissa valmistuneessa tutkimuksessa.

Varhaisen ihmisen ja sen sukulaislajien leviäminen Afrikasta muualle maailmaan sattui samoihin aikoihin suurten maaeläinten, niin sanotun megafaunan, sukupuuttoaallon kanssa.

Viime jääkauden lopulla tai pian sen jälkeen maan päältä katosivat muun muassa mammutit, jättiläislaiskiaiset, vyötiäisten lahkoon kuuluneet glyptodonit ja sapelihammaskissat.

Sapelihammaskissa
SapelihammaskissaKenneth W Fink / AOP

Sukupuuttoihin on muitakin syitä, mutta tutkimuksen pääkirjoittaja Felisa Smith uskoo, että näillä kahdella samoihin aikoihin sijoittuneella kehityskululla on yhteys. Tutkimus kattaa yli 125 000 vuoden ajanjakson. Se on julkaistu Science-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) ja siitä uutisoi The Guardian. (siirryt toiseen palveluun)

Ihmisiä suurissa maanisäkkäissä kiinnosti liha. Tästä syystä esimerkiksi paljon pienemmät jyrsijät säästyivät. Ihmisten kiinnostus oli kohtalokas esimerkiksi Pohjois-Amerikan megafaunalle: maanisäkkäiden keskimääräinen paino romahti 98 kilosta vain 7,6 kiloon.

Jos kehitys jatkuu samanlaisena, voi käydä niin, että noin 900-kiloiset sonnit, lehmät ja härät ovat muutaman sadan vuoden kuluttua maanisäkkäistä kookkaimpia. Kehitys olisi kohtalokas esimerkiksi norsuille, kirahveille ja virtahevoille. Sukupuuttoa lähestyvän zairenleveähuulisarvikuonon viimeinen uros kuoli jo maaliskuussa, kuten Ylekin uutisoi.

Norsulauma, jossa sekä aikuisia että poikasia.
Norsuja Amboselin kansallispuistossa Keniassa.Dai Kurokawa / EPA

Suojelutoimet lieventävät sukupuuttopelkoja

Isojen nisäkkäiden tulevaisuutta varjostavat myös ilmastonmuutos, elinympäristöjen kutistuminen, kaupunkien kasvu ja saasteet.

Toisaaalta myös suojelutoimet ovat tehostuneet. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tutkija Thomas Brooks ei pidä suurten nisäkkäiden sukupuuttoa kovin todennäköisenä. Suuret eläimet hyötyvät tutkimusten mukaan suojelutoimista pieniä enemmän, Brooks perustelee.

Esimerkki onnistuneesta suojelusta on merinisäkkäistä, ja kaikista kautta aikain maapallolla eläneistä eläimistä suurimman eli sinivalaan kohtalo. Sinivalaan kanta kääntyi kasvuun, kun sen pyynti kiellettiin.

Tutkija Felisa Smith ei myöskään ole menettänyt toivoaan tyystin.

– Optimisti minussa sanoo, että niin ei tule käymään, koska me rakastamme norsuja, Smith sanoo The Guardianissa. Suurten maanisäkkäiden kannat kuitenkin pienenevät, ja tämä kehitys voi johtaa sukupuuttoon, hän lisää.

Selkärankaisten määrä on puolittunut – ihmisten kulutusjuhlat tuhon taustalla