1. yle.fi
  2. Uutiset

Analyysi: Närkästys on suurta, mutta ei siniset nyt hallitusta kaada

Sampo Terholta kuultiin tiistaina kipakoita kommentteja, mutta lähtö hallituksesta tai ennenaikaiset vaalit on liian suuri riski sinisten olemassaololle puolueena, kirjoittaa politiikan toimituksen päällikkö Ari Hakahuhta.

Sininen tulevaisuus
Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho kuvattuna tiedotustilaisuudessa eduskunnassa Helsingissä 24. huhtikuuta 2018.
Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho kuvattuna tiedotustilaisuudessa eduskunnassa Helsingissä 24. huhtikuuta 2018.Jussi Nukari / Lehtikuva

Hallituspuolueissa viikkokaan ei mene ohi ilman kohua. Viime viikolla kansanedustaja Harry Harkimo jätti kokoomuksen. Nyt sinisten Kaj Turunen loikkaa kokoomukseen.

Ilma on sakeanaan sinisten närkästystä, mutta heidän ratkaisuihinsa hallitus ei kaadu. Jos se jostain syystä kaatuu, se kaatuu kokoomuksen ratkaisujen seurauksena.

Myös pääministeri Juha Sipilän tärkein tehtävä keskustan näkökulmasta on pitää hallitus kasassa niin pitkään kuin mahdollista.

Jos siniset päättäisi Kaj Turusen loikkauksen vuoksi jättää hallituksen, se merkitsisi eduskuntavaalikampanjointia ministeriautoja kehnommalla kyydillä.

Jos tukee hallituksen sote-tavoitteita, ei ole poliittista järkeä lähteä hallituksesta tyhjän päälle. Suomen talous on kääntynyt parempaan, työllisyys paranee ja valtion velanottotarve vähenee.

Myönteisiä talousuutisia voi vaalikampanjoissa mainostaa saavutuksinaan. Sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta sotea, jos ratkaisu kesällä syntyy.

Sipilän ja sinisten yhteinen tavoite: hallitus jatkaa

Jos siniset lähtisi hallituksesta, se olisi joidenkin äänestäjien silmissä kahdesti itsensä kieltänyt: Ensin lähtö perussuomalaisista, kun omat hävisivät johtajapaikat vielä kovemmille maahanmuuttoarvostelijoille. Ja sitten lähtö hallituksesta, vaikka puolue on vakuutellut sinisten tavoitteiden toteutuvan nimenomaan hallituksessa puoluejakaantumisesta huolimatta.

Paremmalta kuulostaa iskulause hallituksessa jatkamisesta tärkeiden saavutusten toteutumiseksi, vaikka närkästyneenä yhden puolueloikkauksen vuoksi.

Hallituksen hajottaminen on käytännössä kokoomuksen käsissä. Pääministeripuolue keskustan kehno kannatus ei kannusta sitä uusien vaalien suuntaan. Niinpä Juha Sipilä pyrkii kaikin voimin pitämään hallituksensa koossa. Ja paljolti samoin perustein kuin sinisetkin: myönteiset talousuutiset, maakuntahallinto sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapauden vaihtokauppana ja parempien vaihtoehtojen puute.

Harkimo-eron jälkeen kokoomus käänsi huomion muualle

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo tuntuu tiedostavan ratkaisevan asemansa hallituksen jatkon näkökulmasta, vaikka omissakin joukoissa on pitelemistä.

Hallituksen jäsentenväliset kisailut jäivät alunperin kertomatta Sipilälle, kun Orpo siunasi Kaj Turusen lämpimän vastaanoton kokoomukseen. Orpo on vakuuttunut, että hallitus ei tähän kaadu. Muilla hallituspuolueilla ei ole siihen varaa. Jupakkaa toki vielä setvitään hallituspuolueiden puheenjohtajien niin sanotussa triossa, Sipilän, Orpon ja Terhon kesken, ellei ole jo puhelimitse setvitty.

Mutta kolhuja on kokenut myös kokoomus. Turusen loikka kokoomukseen siirtää huomiota muualle menneestä synkästä kokoomusviikosta. Kansanedustaja Harry Harkimo erosi kokoomuksesta, osaksi siksi, ettei pitänyt Petteri Orpon johtamistyylistä. Ja lisäksi arvuutellaan, montako kokoomuskansanedustajaa lopulta jättää tukematta sotea eduskunnan äänestyksessä.

Jos – ja erittäin todennäköisesti kun – tämä myrsky hallituksen vesilasissa laantuu, sinisten tuska tulevaisuudesta jatkuu. Se ahdistaa niin kauan kuin luvut puoluekannatuskyselyissä ovat alakantissa.

Muutkin kansanedustajat joutuvat pohtimaan jotain muuta tapaa yrittää pelastaa edustajapaikkansa kuin sinisten riveissä vaaleissa. Voi olla, että joku muukin päättää yrittää puolueloikkausta.

Kovin harvoin vain puolueloikkarit hyppäävät menestykseen.

Lue seuraavaksi