Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Ladataan…

Väliinputoajat

On joulukuu 2016 Imatralla. Tyhjä auto seisoo Vuoksen rannalla. Auto on parkkeerattu Imatrankosken voimalaitoksen lähistölle kohtaan, jossa joen virtaus on niin suuri, että jäätä ei muodostu rantaan kovallakaan pakkasella.

Rannalla oleva kyltti varoittaa voimakkaasta virtauksesta. Vesi vie kohti voimalan turbiineita.

Avaimet ovat auton hansikaslokerossa. Lumipeitteeseen ovat painautuneet kengänjäljet. Ne johtavat aidan taakse betoniselle reunalle. Siitä alkaa vesi.

Pojan puhelin soi. Poliisi on löytänyt kadoksissa olleen auton, mutta isää ei näy. Enempää ei tarvitse kertoa. Poika tietää jo, mitä isälle on tapahtunut.

Kyyneleet tulevat, vaikka tilanne ei tule täytenä yllätyksenä. Edellisten kuukausien aikana poika on seurannut erikoislaatuista tapahtumaketjua mielenterveyspalvelujärjestelmässä, jota on juhlittu käänteentekeväksi Suomessa.

Johtaja tulee taloon

Psykiatrian erikoislääkäri Timo Salmisaaren työhuoneessa oli taas kylmä. Joka talvi sama juttu. Huone sijaitsi Etelä-Karjalan keskussairaalan tornitalon viidennessä kerroksessa Lappeenrannassa.

Salmisaaren toimisto sijaitsi tämän tornitalon yläkerroksissa. Nykyään tilat ovat lähes käyttöä vailla.

Työhuoneen parvekkeelta avautui mukava näkymä, mutta sinne vievä ovi oli niin huonossa kunnossa, että sen avaaminen vaati kunnon riuhtaisun. Roteva Salmisaari muistaa kiskaisseensa kerran niin lujaa, että oven lasi särkyi. Kertoman mukaan siru jäi Salmisaaren reiteen pystyyn.

Tornitalon työhuone kuului Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) mielenterveyspalveluiden johtajalle. Salmisaaresta tuli huoneen omistaja varkain.

Työhuone on ollut tyhjillään Salmisaaren lähdön jälkeen.

Eksote sai alkunsa vuonna 2010, kun Etelä-Karjalan kunnat päättivät lyödä hynttyyt yhteen ja keventää terveydenhuollon päällekkäisyyksiä. Kunnat tulisivat Eksoten jäseniksi. Ne maksaisivat Eksotelle, joka tuottaisi terveydenhuollon palvelut.

Keskuskunnaksi valittiin Etelä-Karjalan suurin kaupunki Lappeenranta. Maakunnan toinen kaupunki Imatra jättäytyi uudesta mallista pois.

Eksote alkoi heti hakea johtajaa, joka pystyisi laittamaan maakunnan mielenterveys- ja päihdepalvelut uusiksi. Uuden johtajan tehtävänä oli purkaa pitkät hoitojonot, poistaa päällekkäistä työtä, helpottaa hoitoon pääsyä ja samalla saavuttaa säästöjä. Ehtona oli, että uutta hallintohimmeliä ei saisi syntyä.

Täytyi purkaa ja sitten rakentaa.

Salmisaari ei aluksi halunnut urakkaa, koska hänen mielestään organisaatio oli liian kuralla. Suostuttelun jälkeen hän kuitenkin suostui hakuun ja muiden paikkaa hakeneiden kauhistukseksi hänet valittiin tehtävään vuonna 2009.

Lääkärin työn lisäksi yrittäjänä ja konsulttina leipänsä ansainneella Salmisaarella oli visio. Siinä keskiössä oli hoitoon tuleva ihminen, jota palveltaisiin räätälöidysti. Kaikki palvelut saisi yhdeltä luukulta vuorokauden ympäri, eikä ketään käännytettäisi pois.

Salmisaari aikoi yhdistää mielenterveys- ja päihdepalvelut, koska päihteiden käyttö ja mureneva mielenterveys liittyvät usein yhteen. Hän suunnitteli järjestelmää, jossa erikoissairaanhoitoa ei enää eroteltaisi muusta hoidosta. Lähetteet poistettaisiin.

Salmisaaren mielestä mielenterveyshoidon suurin ongelma oli, että se nojasi liikaa diagnooseihin. Se ei lähtenyt ihmisen tarpeista, vaan lääkärin auktoriteetista.

Tulevaisuuden Eksotessa ihmisiä autettaisiin heidän kotonaan osastolle ottamisen sijaan. Järjestöistä, omaisista ja terveysyhtiöistä muodostettaisiin “ekosysteemi”, josta oikeanlaiset avunantajat olisi helppoa poimia kulloisenkin tarpeen mukaan.

Tavoitteena oli, että ihmiset tulisivat ajoissa kertomaan, mikä arjessa kuormittaa ennen kuin ongelmat kärjistyvät kriiseiksi. Eksote toivottaisi jokaisen tervetulleeksi.

Uudistustyön alku oli kuitenkin ollut yhtä tervanjuontia. Jo Salmisaaren valinta johtajaksi aiheutti myrskyn. Kaikki työntekijät eivät jakaneet hänen suurta visiotaan. Salmisaari oli kuullut adressista, joka kiersi erikoissairaanhoidon henkilöstössä. Huhun mukaan siinä vaadittiin hänen valintansa peruuttamista.

Jos adressi oli olemassa, se ei koskaan tullut johtoryhmän tietoon.

Vastustuksen syy oli selvä. Salmisaaren visio tarkoitti yt-neuvotteluita. Työtehtäviä ja työnkuvia lakkasi olemasta. Suunnitelmilla oli Eksoten johdon siunaus.

Salmisaari muistelee alkuvaiheen henkilöstöinfoja kauhulla. Hänen mukaansa niitä väritti sättiminen ja kiroilu. Hän kertoo pyrkineensä vastaamaan kovaan puheeseen pehmeästi, mutta uskottavasti.

Salmisaari kertoo, että se ei ollut helppoa, kun kasvoille syljettiin tappouhkauksia.

Isä sairastuu

Pojan isä kärsi vaikeasta masennuksesta pitkään. Ongelmat olivat oikeastaan alkaneet jo ennen kuin hänet laitettiin sairauseläkkeelle. Isä oli tekijämiehiä, rakennusalalla. Työelämän päättyminen oli kova paikka.

– Isälle tuli varmaan sellainen kuva, että hänelle ei ole enää tarvetta. Mitään ei enää ollut tulossa, lapsetkin olivat lähteneet kotoa, poika kertoo.

Isän vaimo ja lapset huomasivat hädän, mutta pojan mukaan isää oli vaikea auttaa.

– Hän oli vanhan liiton jäärä. Hän puhui näistä tosi vähän.

Vapaa-aikaansa isä kulutti tekemällä kävelylenkkejä, käymällä miesjumpassa ja tapaamalla tuttuja huoltoasemalla. Hänellä oli ystäviensä kanssa ukkokerho, joka kokoontui lähes päivittäin. Kun perhekin näki toisiaan säännöllisesti, isän sosiaalinen verkosto oli kunnossa.

Isän alakulo saattoi syventyä nopeasti joksikin synkemmäksi. Hän jäi painimaan näennäisesti pienten asioiden kanssa epäterveellä tavalla. Diesel-auton ostaminen saattoi aluksi tuntua hyvältä idealta, mutta alkoi nopeasti kaduttaa. Isä ei antanut anteeksi virhettään, sillä vaihto takaisin bensa-autoon olisi turhaa rahanmenoa.

Vähä vähältä tuska muuttui sairaalloiseksi ja isän käytös pakonomaiseksi. Uni ei tullut, katse lasittui. Autot vaihtuivat tiuhaan, mutta jälkeenpäin kaupanteko harmitti aina.

Isän masennuksen lääkehoito alkoi vuonna 2010. Hänen reseptiinsä kertyi melkoinen cocktail masennus- ja unilääkkeistä. Isä söi vuosien varrella muun muassa rauhoittavia kuten Opamox, masennuslääkkeitä kuten Lito, Citalopram, Brintellix ja Voxra, psykoosi- ja ahdistuslääkkeitä kuten Levozine, Olanzapin, Temesta ja Levomepromazine sekä unilääkkeitä kuten Imovane ja Mirtazapin.

Psykiatrian poliklinikka ja päihdehoito sijaitsivat ennen Honkaharjun sairaalan vieressä. Nykyään palvelut löytyvät Imatrankoskelta.

Isä kävi hoidossa mielenterveyspoliklinikalla Imatran Honkaharjun sairaalassa. Sairaalan osastolle pääsi tarvittaessa sisään, ja siellä isä aika ajoin olikin. Paikat ja henkilökunta olivat tulleet tutuiksi.

Isä ei avautunut mieltä painavista asioista perheelleen, mutta omalle hoitajalleen ja lääkärilleen hän uskoutui.

Sairaalan pyörittämisestä vastasi Imatran kaupunki, joka ei vielä tuolloin ollut Eksoten jäsen.

Isä ei sitä vielä tiennyt, mutta Timo Salmisaaren aloittama uudistustyö tulisi merkitsemään radikaalia muutosta hänen hoitosuhteessaan.

Kun uudistus puree

Huhtikuussa 2014 psykiatrian erikoislääkäri Timo Salmisaarta juhlittiin sankarina. Salmisaari oli juuri saanut Vuoden maineteko –palkinnon Eksotessa tekemästään työstä.

Salmisaari palkittiin, koska hän oli onnistunut mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä. Moni hänen visioimansa asia oli toteutunut. Kulisseissa Salmisaaren lähtölaskenta oli kuitenkin jo käynnistynyt.

Salmisaaren johdolla Eksoten mielenterveys- ja päihdepalvelut oli yhdistetty. Erikoissairaanhoidon lähetteet oli poistettu, hoitojonot olivat kadonneet ja ylipäänsä hoidon tarve oli vähentynyt merkittävästi. Esimerkiksi potilaiden eristäminen huoneisiin tai laittaminen lepositeisiin oli huomattavasti harvinaisempaa kuin ennen uudistusten alkamista.

Kyltti Honkaharjun terveysaseman vieressä.

Henkilökunta teki enemmän työtä hoidettavien ihmisten kanssa. Aiemmin työaikaa katosi johonkin koneiston uumeniin.

Muutos Eksoten sisällä oli ollut melkoinen. Kaksi kolmasosaa osastopaikoista oli pyyhkäisty pois, kokonaisia yksiköitä oli lakkautettu ja uusia perustettu. Salmisaaren mukaan yksikään esimies ei enää tehnyt samaa työtä kuin ennen muutosta.

Hoitoa saaneet ihmisetkin – Salmisaaren slangissa asiakkaat – olivat kyselyjen perusteella tyytyväisiä. Alkukauhistus oli kadonnut.

Muutos ei tapahtunut ilman protestia: lääkäreitä irtisanoutui ja Salmisaaren korvaan kantautui ilkeitä käytävähuhuja. Hänestä tuntui, että selän takana pelattiin pelejä.

Oli piirteitä, jotka eivät kuulu työpaikalle. Joiltakin ehkä hämärtyi, miksi täällä ollaan.

Kriitikoita vastaan Salmisaaren selkänojana olivat uudistusten tuomat hurjat taloussäästöt. Vuonna 2013 mielenterveys- ja päihdepalveluiden budjetti alittui peräti puolellatoista miljoonalla eurolla.

Salmisaari laski, että jos koko maan julkinen terveydenhuolto onnistuisi samanlaisessa tempussa, säästöä tulisi vuosittain 7–8 miljardia euroa. Se on valtava summa. Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on kiristää julkisen talouden vyötä miljardilla eurolla vuodessa.

Uudistaja ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, vaan esitteli saavutuksia erilaisissa tilaisuuksissa. Lopulta Helsingin Sanomat teki oman juttunsa miehestä.

Jutussa kirjoitetaan muun muassa näin:

“Eksotessa ei esimerkiksi onnistuttu aluksi vähentämään vastentahtoista leposidehoitoa, koska poliitikot vastustivat. Kun muutosta jatkettiin asiakkaiden tarpeiden mukaan poliitikoista huolimatta, leposidehoito väheni 70 prosenttia.”

Kaikki Eksoten hallituksessa istuneet poliitikot eivät jutusta pitäneet.

– Minulle jäi siitä paskan maku suuhun, sanoo hallituksen tuolloinen ensimmäinen varapuheenjohtaja Katri Pulli (kesk.).

Eksoten hallituksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana toiminut Ilpo Hakula (kok.) kiersi Salmisaaren mukaan haukkumassa häntä sairaalan väelle. Hakula kieltää väitteen jyrkästi.

Salmisaari kertoo, että samoihin aikoihin sairaanhoitopiirin johto kielsi häntä esittelemästä positiivisia talouslukuja. Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen kertoi myöhemmin Suomen Kuvalehdelle, ettei kieltoa oltu koskaan annettu.

– Ei varmasti ole annettu! Meillehän oli pelkästään hyvä, että hän on kiertänyt puhumassa tuloksista, Itkonen puuskahtaa nyt.

Itkosen mukaan Salmisaaren johtamisesta kyllä keskusteltiin poliitikkojen keskuudessa. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Ylen haastattelemat Eksoten virkamiesjohtajat sekä Eksoten hallituksen näköalapaikoilla istuneet poliitikot ovat Itkosen kanssa asiasta yhtä mieltä.

Salmisaaren mukaan kaikki eivät pitäneet hänen saamastaan huomiosta: häntä vastustettiin sekä Eksoten hallituksesta että henkilökunnasta käsin.

Ei ihmisen ole
pakko ottaa lääkkeitä.

Salmisaaren tulkinnalle löytyy myös ymmärtäjiä.

– Vastarintaa oli, muutos ei tullut helposti. Oli piirteitä, jotka eivät kuulu työpaikalle. Joiltakin ehkä hämärtyi, miksi täällä ollaan, kertoo hänen alaisenaan vuosia työskennellyt Ursula Viro.

Viron mukaan Salmisaari koki, että kaikki eivät luottaneet häneen.

– Kuulin rivien välistä hänen tyytymättömyytensä siihen, ettei hän kokenut saavansa tukea ylhäältä päin.

Uudistuksissa Salmisaaren oikeana kätenä toiminut Juha Kemppinen kertoo, että Eksoten sisällä tehty organisaatiomuutos ja esimiesten vaihdokset sekoittivat heidän työtään.

Salmisaaren mukaan tilanne oli niin sekava, että se alkoi vaikuttaa hänen johtamiseensa. Uudistus kuitenkin eteni.

Uudistettu hoitojärjestelmä jätti aiempaa enemmän vastuuta hoidettavalle ja hänen lähipiirilleen. Tarkoitus oli päästä eroon laitostuneista potilaista erilaisten tukiverkostojen avulla. Salmisaaren mukaan ihmisten tulisi itse haluta ja vaatia enemmän.

Salmisaari ei hyväksynyt hoitoon painostamista. Ihmisen oli itse osattava päättää, lääkäri vain tarjoaisi vaihtoehdot.

– Sanottiin: ”Jos et syö lääkkeitä, joudut osastolle”. Puutuin siihen kulttuuriin. Ei ihmisen ole pakko ottaa lääkkeitä. Pakkolääkitys on mahdollista ainoastaan, kun se on henkeä pelastava toimenpide.

Tällainen kulttuuri vallitsi Salmisaaren mukaan Honkaharjun osastolla.

Sähköllä katkos

Isä ei halunnut sähköhoitoon. Hän oli saanut sitä osastolla aiemminkin. Läheisten mukaan se auttoi joka kerta. Sähköhoidon ongelma oli se, että se vei isän muistin, jolloin hoidon vaikutusta oli vaikea tajuta.

– Hän joskus totesi naureskellen hoidon jälkeen, että ”minäkö muka olen ollut masentunut? Miten se on mahdollista”. Me yritimme sanoa, että vaikka sinä et muistakaan, niin usko meitä, poika kertoo.

Honkaharjun mielenterveysosaston tilat ovat nykyään terveysaseman käytössä.

Tällä kertaa masennuskierre alkoi putkiremontista, jonka isä tilasi kotitaloonsa. Jälkikäteen tilaus tuntui hätäiseltä, remontti ei vielä olisi ollut aivan pakollinen. Asia kaivautui pään sisälle, eikä jättänyt rauhaan. Elettiin kesää 2015.

Perhe oli huolissaan isän tilasta, vaikka ei itse asiassa tiennyt, miten vakavaksi se oli päässyt. Isä kertoi psykiatrisen osaston hoitajalle, että hän pelkäsi tekevänsä itsemurhan. Hoitaja kirjasi hoitokertomukseen:

”Keskusteltu osastolle jäämisestä esimerkiksi yhden vuorokauden ajaksi seurantaan. Potilas ei pysty päättämään jääkö vai lähteekö kotiin. Hiki valuu otsalta asiaa pohtiessa.”

Ahdistus ei mennyt ohi lääkkeillä. Syksyllä isä saatiin lopulta ylipuhuttua sähköhoitoon. Pojan mukaan ansio kuului pitkälti isän lääkärille.

Mielenterveysosaston lääkkeitä säilytettiin tässä huoneessa.

– Hän sanoi tiukasti esimerkiksi sähköhoidoista, toisin kuin myöhempi lääkäri, joka kyseli että ”haluutsie mennä vai etsie halua mennä?”.

Vaikka sähköhoito tuntui tehoavan kerta kerralta heikommin, se tepsi jälleen. Isän syvenevä ahdistuksen kierre katkesi. Uniongelmat helpottivat.

Sähköhoito toistettiin joulukuussa 2015. Hoidon jälkeisessä kontrollikäynnissä lääkäri kirjasi potilaan olevan puheliaampi ja jopa hymyilevän.

Muutaman päivän päästä olisi uusi vuosi. Sen jälkeen Imatrasta tulisi osa Eksotea.

Tämä oli viimeinen kerta, kun isä olisi Honkaharjun osastolla.

Honkaharjun täytyy mennä

Timo Salmisaarella oli pulma. Imatran mielenterveysyksikkö oli vuodenvaihteesta 2016 ollut hänen johdettavanaan. Salmisaari sanoo, että hänen moraalinsa ei antanut periksi hoidolle, jota Honkaharjussa annettiin.

Honkaharjun vanha psykiatrinen poliklinikka on nähnyt parempiakin päiviä.

– Korviini tuli toistuvasti sellaisia asioita, että lain, eettisyyden ja moraalisuuden rajat ylitettiin. En olisi voinut johtaa sitä, Salmisaari sanoo.

Honkaharjun osastolla oli kymmenen paikkaa. Se oli käytännössä koko ajan täynnä, koska sinne otettiin ihmisiä hoitoon matalalla kynnyksellä. Eksoten arvioissa vain murto-osa potilaista täytti osastohoidon kriteerit. Salmisaaren mielestä toiminta ei ollut tätä päivää.

– Jos ihmisellä oli psyykkisiä oireita, eikä oikein tiedetty mikä vaivaa, hänet otettiin osastolle. Siellä oli käynnissä eräänlainen laitostamisen kierre: kansalaisia tehtiin entistä riippuvaisemmiksi osastosta.

Salmisaaren mukaan Imatralla lääkärit olivat liian omavaltaisia, eikä potilaan oikeuksia kunnioitettu riittävästi.

– Kun ihminen on vapaaehtoisessa hoidossa, ovien pitäisi olla auki. Korviini kantautui toistuvasti, että ovia oli pidetty kiinni, kun potilaat olivat niin huonokuntoisia. Onko se enää vapaaehtoista hoitoa?

Maaliskuun lopulla päätettiin, että Honkaharjun osasto lakkautettaisiin nopeasti. Imatralle jäisi psykososiaalisen päivystyksen yksikkö, joka toimisi virka-aikaan. Eksote panostaisi kaupungin avohoidon kehittämiseen. Osastohoito keskitettäisiin Lappeenrantaan.

Salmisaari esitteli päätösehdotuksen ja Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen hyväksyi sen. Asia merkittiin tiedoksi Eksoten hallituksessa.

Osasto suljettiin ripeästi, toukokuun loppuun mennessä. Honkaharjun työntekijät siirrettiin muihin tehtäviin. Hoitosuhteet menivät uusiksi.

Imatralaiset poliitikot pistivät tietysti lakkautukselle hanttiin, kun suunnitelmasta tuli julkinen. Toisaalta osaston lakkautuksesta ei Salmisaaren mukaan voinut puhua etukäteen, koska se olisi saattanut vaarantaa Imatran mukaantulon Eksoteen.

Postilaatikkoja vanhan mielenterveys- ja päihdeklinikan edessä Honkaharjulla.

– Paineet olivat tosi kovat. Imatran päättäjät puolustivat kuin haukat omaansa, Salmisaari sanoo.

Hänen mielestään tilanne alkoi vaikuttaa hoitoon.

– Tietenkin pyrimme siihen, että kukaan ei olisi kärsinyt siitä hallinnon tilasta. Olen hyvin pahoillani, jos se on johtanut johonkin sellaiseen, mikä ei muuten olisi tapahtunut.

Sekava kesä

Huhtikuussa 2016 isä kävi viimeisen kerran oman hoitajansa vastaanotolla. Hoitaja kirjasi muistiin:

”Viimeinen hoitosuhdekäynti allekirjoittaneella. Potilas voi hyvin. Kokee itsekin vointinsa paremmaksi kuin talvella. Toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa ja vaihtanut auton suosikkiautoonsa.”

Poika oli huolissaan, sillä hänellä ei ollut tietoa isän hoidon tulevaisuudesta. Hämärän peitossa oli myös se, miten muutos vaikutti isään.

Tämä ovi vei Honkaharjun mielenterveysosastolle. Ovea pidettiin ainakin osan ajasta lukittuna. Panssarilasien takaa voi edelleen kurkkia ovisilmän kautta.

– Kesä oli todella epäselvää aikaa, tietoa tuli tipoittain. Isä kertoi, mitä halusi ja me soittelimme ja kyselimme. Yleensä vastaukseksi tuli, että kukaan ei tiedä oikeastaan mistään mitään, poika kertoo.

Toukokuussa isän lääkereseptien uusiminen alkoi tökkiä. Isä kertoi nukkuvansa huonosti, koska ei ollut saanut unilääkkeitään.

”Miettinyt Vuokseen menemistä.”

Reseptiongelmien lisäksi hänen sovittuja aikojaan siirrettiin pitkin kesää. Poika huomasi, että isä ahdistui.

– Monesti aika peruttiin päivää ennen. Se oli hänelle katastrofi. Hän muuttui levottomaksi ja alkoi pyöritellä, että miten tämäkin nyt meni vihkoon.

Isä tapasi lääkärin lopulta kesäkuussa. Lääkäri laittoi isän lääkityksen uusiksi. Pojan mukaan syynä oli se, että vanha lista oli kadonnut johonkin, kun potilastietoja siirrettiin Imatran kaupungilta Eksotelle.

– Lääkäri kysyi, että mitä isä on syönyt ja kuinka paljon. Isä heitti sitten hatusta.

Lääkelistan hukkuminen johtui todennäköisesti siitä, että lääkäri ei ollut osannut etsiä sitä oikeasta paikasta. Imatran potilastietojen siirtoon liittyvien ongelmien vuoksi potilaiden lääkehistoriat olivat tilapäisesti eri osassa Eksoten tietojärjestelmää.

Eksoten IT-palvelupäällikkö Veli-Pekka Helvola sanoo, että kaikki tieto oli käytettävissä, jos vain tiesi mistä etsiä. Helvolan mukaan asiasta tiedotettiin "hyvin laajasti".

Eksoten tiedossa ei ole, monenko potilaan lääkelistat jäivät tiedotuksesta huolimatta kateisiin. Näin ei myöskään voida arvioida, miten laajasti tilanne on vaikuttanut potilaiden hoidon laatuun.

Kun perheen äiti huomasi ongelmat, lääkitystä korjattiin oikeaan suuntaan. Isän tilanne kuitenkin huononi asteittain syksyyn tultaessa. Isä kertoi itsemurha-ajatuksistaan hoitajille ja lääkäreille, mutta ei perheelle.

Lokakuussa hoitaja kirjasi potilaskertomukseen:

”Miettinyt Vuokseen menemistä.”

Samaan aikaan Timo Salmisaaren aika Eksotessa oli kulunut umpeen.

Näkymä Vuoksen ylittävältä sillalta kohti Fortumin omistamaa voimalaitosta.

Vastuulliset vaihtuvat

Lokakuun lopussa Timo Salmisaari kiikutti irtisanomisilmoituksensa Eksoten toimitusjohtajalle. Salmisaari lähetti henkilökunnalle sähköpostiviestin:

”Lähdön ei pitäisi tapahtua tällä tavalla. Ansaitsisitte paljon parempaa. Asiat ovat vain nyt näin, enkä voi jatkaa enää johtajananne viime aikojen tapahtumien johdosta...Niin paljon jää kesken ja olisimme olleet parin kuukauden päässä toiminnasta, jossa vuosien työmme olisi vasta päässyt kunnolla kukkaan.”

Salmisaari oli päättänyt lähteä, vaikka hän pelkäsi, että se voisi merkitä mielenterveys- ja päihdepalveluiden organisaation romahtamista.

Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen puolestaan katsoi, että Salmisaari yritti saada tahtoaan läpi uhkaamalla irtisanoutua. Itkonen oli päättänyt olla kumartamatta kuvia.

– Ehkä totuus on jossain puolivälissä, mutta jotain outoahan siinä oli. Hän oli hyvä johtaja, Salmisaaren alaisena toiminut palvelupäällikkö Ursula Viro sanoo.

Samana päivänä isä sai uuden lääkärin. Ensi töikseen hän laittoi lääkelistan jälleen uusiksi. Perheen mielestä uusi lääkitys ei sopinut isälle, joka muuttui entistä levottomammaksi. Miehen katse oli tyhjä.

Poika soitti lääkärille ja kertoi huolestaan. Poika meni myös isän mukana lääkärin vastaanotolle, koska isä oli alkanut puhua itsensä tappamisesta jo muillekin kuin hoitohenkilökunnalle.

Perhe toivoi sähköhoitoa, mutta isä kieltäytyi. Pojan mielestä vaihtoehtoa ei tarjottu tarpeeksi ponnekkaasti isälle, joka ei enää pystynyt tekemään päätöksiään.

Lopun alku

Perheen äiti heräsi aamuyöllä joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Hän oli edellisenä päivänä ollut mukana, kun isä oli käynyt lääkärillä. Lääkitystä ei päätetty muuttaa. Isä oli kieltäytynyt edelleen sähköhoidoista.

Nyt isä oli ottanut unilääkkeitä, paljon. Äiti soitti ambulanssin, jossa isälle annettiin lääkehiiltä. Sen tarkoitus oli estää myrkyn imeytyminen kehoon.

Ambulanssi vei isän Honkaharjun kiirevastaanotolle, jossa päivystävä lääkäri otti isän vastaan. Lääkärin mukaan isä oli rauhallinen ja oireeton, eikä hän havainnut unilääkkeiden haittavaikutuksia.

Ambulanssi keskussairaalan edessä.

Lääkäri totesi, että isä oli toimitettava Lappeenrantaan mielenterveyspuolelle, jotta voitaisiin arvioida, otetaanko hänet osastolle vai lähetetäänkö kotiin.

Isä kuitenkin katosi vastaanotolta. Lääkäri ei ilmoittanut asiasta mihinkään. Edes perheen äiti ei tiennyt, että isä oli lähtenyt liikkeelle omin päin. Mies ilmestyi lopulta kotiinsa.

Äiti ei tiennyt, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, koska hän ei saanut siitä minkäänlaisia ohjeita. Pitäisikö asiasta puhua vai ei? Voisiko isän antaa syödä lääkkeitään, kuten ennenkin?

Äiti ei tiennyt vastauksia.

Hän pystyi vain sanomaan, että tilannetta seurataan.
Mitä seuraamista siinä enää on, jos toinen on jo yrittänyt itsemurhaa

Isän vastaanottanut lääkäri oli itse asiassa ostopalveluna Eksotelle tullut lääkäriopiskelija, joka ei olisi saanut toimia kiirevastaanotolla ilman valvontaa. Lääkäriopiskelija ei arvioinut isän psykoottisuutta tai itsemurhariskiä kunnolla.

Myöhemmin sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira tulisi pitämään kiirevastaanotolla tapahtunutta hoitoa epäasianmukaisena.

Kun poika samana päivänä kuuli tapahtuneesta, hän soitti Honkaharjuun. Puhelu ohjattiin Lappeenrantaan, jossa asiasta ei tiedetty mitään. Poikaa kehotettiin soittamaan uudestaan viikonlopun jälkeen.

Niin poika tekikin. Selvisi, että isää hoitava psykiatri ei ollut kuullut sanallakaan itsemurhayrityksestä. Poika pyysi, että lääkäri järjestäisi jonkinlaisen kriisitapaamisen. Näin ei tapahtunut.

Poika tunsi olonsa voimattomaksi.

– Hän pystyi vain sanomaan, että tilannetta seurataan. Mitä seuraamista siinä enää on, jos toinen on jo yrittänyt itsemurhaa, poika kysyy.

Jostain syystä puhelusta ei jäänyt normaalia merkintää potilasasiakirjoihin.

Poika sai myös isää hoitaneen lääkäriopiskelijan puhelimeen. Poika ihmetteli, miksi isän katoamisesta ei ilmoitettu mihinkään. Tästäkään puhelusta ei jäänyt merkintää.

Itsemurhayrityksen jälkeen omaiset eivät uskaltaneet jättää isää hetkeksikään yksin. Seuraava hoitajatapaaminen oli vasta torstaina, melkein viikko tapahtuneen jälkeen. Perheen äiti lähti mukaan tapaamiseen.

Hoitaja huomasi, että isä oli pysähtyneempi kuin aiemmin. Isä ei enää pystynyt toimimaan. Perheen äiti oli joutunut ajamaan miehensä parran aamulla. Äiti kertoi hoitajalle, että isän levottomuus oli lisääntynyt uuden lääkkeen vuoksi.

Tapaamisella päätettiin, että seuraavaa lääkäriaikaa oli syytä aikaistaa. Tuota tapaamista ei koskaan tullut.

Isä hävisi sunnuntaiaamuna kotoaan ilman viestiä. Auto löytyi Imatrankosken voimalaitoksen läheltä.

Seuraavana päivänä poliisin sukeltajat löysivät isän kuolleena vedestä.

Vesi virtaa ja pyörteilee voimakkaasti Imatrankosken voimalaitoksen edustalla.

Vastaukset karttavat

Poika kantoi yksinkertaista valkoista arkkua hautausmaan läpi hyytävässä säässä tammikuussa 2017. Paikalla oli paljon väkeä. Isällä oli runsaasti ystäviä.

Reilu kuukausi hautajaisten jälkeen poika kanteli isän hoidosta terveydenhuollon valvontaviranomaisille, Sosiaali- ja terveysalan valvonta- ja lupavirasto Valviraan.

Poika ei ollut saanut Eksotelta vastauksia esittämiinsä kysymyksiin: miksi isän katoamisesta ei ilmoitettu mihinkään, miksi hänen soittamiaan puheluita ei kirjattu potilastietoihin tai miksi ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen ei järjestetty kriisitapaamista. Kaikkiin kysymyksiin ei vieläkään ole vastausta.

Eksote pohtii parhaillaan koko Honkaharjun sairaalan lakkauttamista.

Maaliskuussa Valvira muutti kantelun potilasmuistutukseksi, johon se pyysi vastausta Eksoten yhteiskunnallisen osallisuuden palveluiden johtajalta Tiina Kirmaselta.

Vastauksessaan Valviralle 31.3.2017 Kirmanen kirjoitti muun muassa näin:

”Syntyy kuva, että isänne hoitoprosessissa on ollut kohtia, joissa tieto ei ole riittävän hyvin kulkenut tai potilaan tilanteeseen ei ole mahdollisesti riittävällä huolellisuudella paneuduttu… Toimintatapoja, tiedonkulkua ja yhteistyötä on kantelussa nostamienne asioiden perusteella tarpeen parantaa.”

Myös isää hoitaneet lääkärit ja hoitajat antoivat vastauksensa Valviralle.

Elokuun lopussa Yle teki jutun Honkaharjun mielenterveysosaston lakkauttamisesta.

Jutussa Imatran seudun mielenterveyspalveluista vastaava ylilääkäri Antti Henttonen kertoi tietävänsä, että joitakin mielenterveyspotilaita oli jäänyt hoitoa vaille, kun Honkaharjun osasto lakkautettiin. Antti Henttonen oli yksi isää hoitaneista lääkäreistä.

Tämä huoli, että ihmisiä jää hoidon ulkopuolelle, esitettiin monelta taholta.

Tiina Kirmanen kertoi samassa jutussa, että hänen tiedossaan ei ole, että osaston lakkauttaminen olisi johtanut potilaiden jäämiseen hoidon ulkopuolelle. Kirmanen oli jutun tekohetkellä jo vastannut Valviran kysymyksiin, ja oli tietoinen kanteluprosessista.

Kirmanen on edelleen samaa mieltä. Valviralle tehtyyn kanteluun johtanut tapaus ei hänen mielestään suoranaisesti liity osaston lakkautukseen.

– Osastohoidon fyysisellä sijainnilla ei ollut merkitystä. Oli kyse päivystyksen ja mielenterveyspalvelun tiedonkulkuun liittyvistä asioista.

Esimerkiksi Imatran mielenterveys ry on ollut huolissaan osastohoidon keskittämisestä. Mielenterveysseuran puheenjohtaja Eino Parvinen kertoi Imatralaiselle pelkäävänsä sitä, miten huonokuntoisimmat potilaat pääsevät osastolle.

– Monille meneminen Lappeenrantaan tuottaa ongelmia. Moni on niin yksinäinen, ettei ole ketään, joka veisi, Parvinen sanoi lehdelle.

Parvinen epäili, että taksinkuljettajat eivät ottaisi huonossa kunnossa olevia ihmisiä kyytiin. Näin ollen vaihtoehtona olisi ambulanssin tilaaminen.

– Tämä huoli, että ihmisiä jää hoidon ulkopuolelle, esitettiin monelta taholta. Totta puhuen minun on vaikea ymmärtää, mihin ne argumentit perustuvat. Puhutaan kuitenkin alle puolen tunnin ajomatkasta. Osastohoitoon pääsee aina, kun siihen on tarve, Kirmanen sanoo nyt.

Isän perhe on sitä mieltä, että Lappeenrannan suljettua osastoa ja Imatralla toiminutta matalamman kynnyksen osastoa ei voi rinnastaa toisiinsa.

– Isä ei halunnut mennä suljetulle osastolle. Hän koki, että siellä on vain täyshulluja, poika kertoo.

Valvira tekee päätöksensä

Valvira ei ollut tyytyväinen Eksoten selvityksiin. Virasto totesi päätöksessään, että Eksoten toiminta on osittain ollut epäasianmukaista.

Honkaharjun sairaalan toiminnot siirrettäisiin keskussairaalaan ja Imatran keskustaan rakennettaviin uusiin tiloihin.

Puutteita on Valviran mukaan ollut useita:

  • Honkaharjun terveysasemalla ei ole ollut ohjeistusta kiirevastaanotolle tulleen itsetuhoisen potilaan hoidon arvioimisesta.
  • Kiirevastaanotolla työskennelleelle lääketieteen opiskelijalle ei oltu järjestetty riittävää ohjeistusta ja valvontaa.
  • Potilaan hoitoon liittyvien puheluiden kirjaamisessa on ollut puutteita.

Lisäksi hoitojärjestelyjen epävarmuus on Valviran mukaan saattanut aiheuttaa isälle epätietoisuutta ja turvattomuutta. Lääkemuutokset ovat Valviran mukaan mahdollisesti vaikuttaneet isän voinnin heikkenemiseen.

Tapauksen seurauksena Eksote on laatinut uuden ohjeistuksen siitä, miten itsemurhaa yrittäneen potilaan hoito tulisi järjestää. Tiina Kirmanen ei osaa sanoa, miksi ohjeistusta ei ollut olemassa jo aiemmin.

Tuoreen ohjeistuksen mukaan hoitohenkilökunnan tulee muun muassa selvittää, onko itsemurhaa yrittäneellä ihmisellä välitön pyrkimys yrittää samaa uudestaan ja miten potilaan hoitoa tulisi jatkaa.

Ohjeistuksessa sanotaan: “Jatkohoitokontakti aina sovittava ennen kuin potilas kotiutuu. Yhtä lailla psykiatrian puolen konsultaatio oltava tehtynä ennen kotiutumista.”

Isän kohdalla kumpikaan ei toteutunut.

Eksotesta kerrotaan, että se on myös muuttanut ohjeistustaan ostopalvelulääkäreiden käytöstä. Se on jäänyt hämärän peittoon, miksi tiedot pojan tekemistä soitoista eivät ole tallentuneet potilastietojärjestelmään. Kyse voi olla esimerkiksi unohduksista tai tietojärjestelmäongelmista.

Valvira kuitenkin katsoo, että isää hoitaneet terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät ole syyllistyneet sellaisiin virheisiin tai laiminlyönteihin, jotka antaisivat aihetta jatkotoimenpiteisiin.

Valviran lisäksi Imatran liittyminen Eksoteen on huomattu myös sosiaali- ja potilasasiamiehen toimistossa. Asiamiehelle tehtyjen mielenterveys- ja päihdepalveluihin liittyvien yhteydenottojen määrä on ollut kasvussa. Vuonna 2016 yhteydenottoja tehtiin 37, mutta viime vuonna jo 51.

– Se kertoo osittain tyytymättömyyden kasvusta. Toimintatapoja on ehkä muutettu niin, että potilas kokee, että yksilöllinen hoidontarve on ohitettu. On isoa huolta siitä, miten voitaisiin auttaa ihmistä, joka ei hakeudu hoitoon tai on vaikeahoitoinen, sosiaali- ja potilasasiamies Tuomas Kumpula sanoo.

Mielenterveys- ja päihdepotilaat ovat olleet tyytymättömiä muun muassa siihen, miten lääkkeitä määrätään.

– Tyypillisesti potilaalla on ollut tietty lääkitys hyvin kauan. Sitten hän kokee, että sitä ajetaan liian radikaalisti alas, Kumpula sanoo.

“Virheet on myönnettävä”

Maaliskuussa 2018 Timo Salmisaari istuu kotitalonsa pirttipöydässä Ruokolahdella.

Salmisaaren kotitaloon on rakennettu korkealle kurottava torni.

Eksotesta lähdettyään Salmisaari on tehnyt uraa konsulttina. Hän on kiertänyt puhumassa visiostaan ympäri Suomen.

Hänen ja diakoniajohtaja Jarmo Kökön perustama start up –firma Ecoworks on sote-alan palveluintegraation yritys. Se on perustettu saattamaan maaliin työ, joka Eksotessa jäi kesken: yhtiön tarkoitus on auttaa tarjoamaan sote-palveluita asiakkaalle räätälöitynä.

Ecoworks neuvottelee parhaillaan Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa rahoituksesta, jolla yhtiö voisi jatkokehitellä ohjelmistoa, joka toisi erilaisia mielenterveys-, sosiaali-, ja päihdetyön asiantuntijoita saman järjestelmän piiriin.

Olen epärehellinen, jos sanon, että kukaan ei pudonnut kyydistä. Mokia ei saisi tapahtua, mutta niitä tapahtuu.

Salmisaari on parhaillaan myös sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä, joka miettii sitä, miten sosiaali- ja terveyspalveluita olisi jatkossa järkevä tuottaa. 20-henkisen ryhmän on määrä toimia huhtikuuhun 2019 saakka.

Häntä myös kuunnellaan. Miksi ei kuunneltaisi, kun mies puhuu miljardiluokan säästöistä. Sote-uudistus on siihen verrattuna näpertelyä.

On täysin mahdollista, että Salmisaaren visio tulee lihaksi koko Suomessa.

Kun Salmisaari puhuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, hän puhuu intohimolla, joka kumpuaa jostain syvältä. Honkaharjun osaston lakkauttamisesta jutellessaan hän on kuitenkin nöyrä.

Tornin parvekkeelta avautuu näkymä järven rantaan.

– Olen epärehellinen, jos sanon, että kukaan ei pudonnut kyydistä. Mokia ei saisi tapahtua, mutta niitä tapahtuu. Kun niitä tapahtuu, pitää olla hyvin nöyrä. Tässä ei ole mitään seliteltävää. Virheet on myönnettävä, ne on korjattava, niistä on opittava ja niitä on osattava pyytää anteeksi.

Salmisaaren mukaan mielenterveys- ja päihdepalvelut on tulevaisuudessa pakko järjestää kokonaan uudella tavalla, vaikka se tarkoittaisikin ongelmia osalle potilaista. Vaihtoehtoa ei ole, sillä tulevaisuudessa huoltosuhde heikkenee entisestään ja lopulta rahat loppuvat.

Siirtymä uuteen ketterämpään toimintatapaan on kuitenkin pyrittävä tekemään niin, ettei saumakohtaan jää liian isoa railoa.

Sitä Imatrallakin yritettiin.