Kun eläke ei riitä edes aamiaiseen – Meksikossa vanhukset ajavat takseja ja siivoavat metrot pärjätäkseen

Kolme neljäsosa meksikolaisista ei saa työeläkettä. Vanhukset kattavat arjen kulut paiskimalla töitä.

Meksiko
Ponciano
“Olen viljellyt maissia pikkupojasta asti. Pellolla olen onnellinen”, kertoo 83-vuotias Ponciano Castillo Martínez.Laura Böök

MÉXiCO Valkotukkainen mies laahustaa pölyävällä pellolla ja tutkii maata. Vaikka jalka ei enää meinaa nousta, 83-vuotias Ponciano Castillo Martínez aikoo tänäkin keväänä kylvää maissin.

– Viime yönä tihutti ensimmäisen kerran. Enää ei kestä kauan, että pääsen kylvämään, hän sanoo.

Castillo Martínez asuu San Pablo Oztotepecin pikkukylässä lähellä Meksikon pääkaupunkia Méxicoa. Kun kevätsateet ovat kastelleet peltoa riittävästi, hän kääntää maan ja kitkee rikkaruohot.

– Maissi on tyytyväinen, kun sitä eivät muut kasvit häiritse.

Meksikossa on tavallista, että iäkkäät ihmiset tekevät töitä. Kolme neljäsosaa meksikolaisista ikäihmisistä ei nimittäin saa lainkaan työeläkettä. Siksi vanhukset pakkaavat Meksikossa supermarketeissa asiakkaiden ostokset muovikasseihin tippiä vastaan, siivoavat metrot sekä myyvät kaduilla ruokaa, lehtiä ja makeisia.

Ponciano
Maanviljelijä Ponciano Castillo Martínez aikoo tänäkin keväänä kylvää maissinsa itse.Laura Böök

Kolmasosa meksikolaisista eläkeikäisistä työskentelee, miehistä jopa yli puolet. Castillo Martínez saa työeläkettä, sillä hän teki elämäntyönsä rautatankoja valmistavalla verstaalla. Lisäksi valtio antaa vanhuksille kortin, jolla voi ostaa vähän ruokaa supermarketista.

Rahat riittävät ruokaan ja vaatteisiin, jos on ostoksistaan tarkka. Sitä Castillo Martinez on selvästi ollut. Hän asuu huoneessa, jonka ainoat huonekalut ovat sänky, tuoli ja pieni pöytä, jonka päällä on keittolevy. Lattia on betonia. Vanha mies tekee töitä, jotta ei olisi taloudellisesti ihan niin tiukkaa.

– Myyn lähes kaiken maissin ja niin saan vähän lisätuloja.

Korkea koulutus ei takaa leppoisia eläkepäiviä

Méxicon ruuhkassa kauluspaitaan pukeutunut taksikuski pysähtyy risteykseen, rullaa auton ikkunan auki ja kysyy ohikulkijalta tietä. Tässä taksissa ei käytetä navigaattoria vaan perinteisiä menetelmiä.

Rubén Cano Juárez kävelee polvikipujensa vuoksi vaivalloisesti, mutta ajaa suurkaupungin kiihkeässä liikenteessä sujuvasti. 69-vuotias Cano Juárez irtisanottiin rakennusarkkitehdin työstään kolme vuotta sitten. Irtisanomisrahalla hän osti taksin.

Periaatteessa Meksikossa työeläkkeen ansaitsee työntekijä, jolle on maksettu työeläkemaksuja kolmenkymmenen vuoden ajan. Cano Juárez teki töitä eri yrityksessä yli 40 vuotta, mutta ei silti saanut eläkemaksuja kasaan.

– Jotkut yritykset alkoivat kyllä maksaa eläkevakuutusmaksuja, mutta jättivät sitten ne maksamatta, Cano Juárez sanoo ja tööttää liikennevaloihin unohtuneelle volkkarille.

Ruben
69-vuotias Rubén Cano Juárez nauttii taksikuskin työstä, sillä hän voi työskennellä omilla ehdoillaan.Laura Böök

Syitä eläkkeen puuttumiselle Meksikossa on useita. Köyhässä ja työttömyydestä kärsivässä maassa ihmiset tekevät usein pimeää työtä koska vaihtoehtoja ei ole. Katukauppiaille, kotiapulaisille tai puutarhureille maksetaan usein käteisenä, jolloin eläke ei kerry.

Yksityisyrittäjien ja freelancerien tulisi Meksikossa hoitaa eläketurva itse, mutta vain harvat meksikolaiset varautuvat eläkepäiviin. Monien palkka menee kädestä suuhun. Lisäksi korruptoituneessa maassa ihmisten luottamus instituutioihin on vähäistä. Eläkemaksujen sijaan rahaa laitetaan mieluummin sukanvarteen tai ostetaan kiinteää omaisuutta.

Kaikki ikääntyneet saavat Meksikossa pientä kansaneläkettä, joka on noin 25 euroa kuukaudessa. Varsinkin Méxicon kaupungin hintatasossa summa on mitätön.

– Sillä ei saa ostettua edes aamiaista katukahvilassa, Cano Juárez hymähtää.

Taksikuskille riittää kuitenkin aina töitä. Méxicossa on pitkät välimatkat ja 23 miljoonaa asukasta.

– Tämä on hyvä ammatti iäkkäälle. Jos voin hyvin, teen töitä. Jos olen väsynyt tai huonovointinen, menen kotiin lepäämään.

"Jos jätän työnteon, kuolen tylsyyteen", sanoo Ester López Nérgia.

Perheenäidit jäävät usein ilman eläketurvaa

Yksi suuri ilman eläkkeen suomaa turvaa jäävä ryhmä ovat kotiäidit. 76-vuotias Ester López Nérgia on yksi heistä.

– Jos jätän työnteon, kuolen tylsyyteen, López Nérgia nauraa.

Neljä lasta kasvattaneen rouvan mielestä kotona on nykyään niin hiljaista, ettei hän saisi siellä aikaa kulumaan. Niinpä hän pitää miehensä kanssa lankakauppaa torilla. Pariskunta saa kaikki tulonsa ompelutarvikkeiden myynnistä.

– Mieheni oli palkkatöissä, ja hän olisi ansainnut työeläkkeen, mutta siihen olisi vaadittu paljon paperitöitä. Häneltä puuttui asiakirjoja, ja hänellä meni hermot siihen prosessiin.

Suuret kangaskaupat ovat vieneet torin pikkuliikkeeltä asiakkaita, mutta López Nérgia aikoo jatkaa kaupan pitämistä vielä joidenkin vuosien ajan.

– Tuntuu hyvältä, kun asiakkaat tulevat ihastelemaan, miten kaunis liike meillä on.

Ester
76-vuotiaan lankakauppias Ester López Nérgian mielestä hänen työssään parasta ovat asiakkaat.Laura Böök

Lopulta lapset kantavat vastuun

Perinteisesti lapset ovat huolehtineet Meksikossa ikääntyvistä vanhemmistaan. Monelle työikäiselle omien vanhempien elättäminen on yhä vaikeampaa, sillä ostovoima maassa on heikentynyt rajusti viimeisten 25 vuoden aikana.

Myös taksikuski Cano Juárezin lapset kamppailevat taloutensa kanssa. Yksi on työtön, toinen yksinhuoltaja ja kolmas freelancer. Jos miehen terveys pettää ja taksin ajaminen ei enää onnistu, on lasten lopulta pidettävä isästään huolta.

Maanviljelijä Castillo Martínez sanoo selviytyvänsä yksin.

– Lapseni eivät auta minua. He eivät tuo minulle edes ruokaa, Castillo Martínez huokaa hämärässä huoneessaan.

Haastattelun aikana vanhuksen poika käy kuitenkin tarkistamassa isänsä vointia ja sukulaistyttö tuo kanakeittoa. Ehkä työtä koko elämänsä tehneille kyse on taloudellisen pakon lisäksi myös ylpeydestä.

– Katso, miten kauniita nämä pulleat maissintähkät ovat, Castillo Martínez hymyilee.