Mona Mannevuon kolumni: Sotessa sairaiden päälle pitää ripotella kultahippuja, että joku hoitaisi

Kapitaatiokeskustelu osoittaa, että terveyspalveluiden tuottajat hoitavat mieluummin terveitä kuin sairaita. Kapitaatiokorvaus kuitenkin tekee myös sairaista houkuttelevia asiakkaita, kirjoittaa Mona Mannevuo

Sote-uudistus
Mona Mannevuo.
Kalle Mäkelä / Yle

Sote-uudistus sai jälleen kansalaiset varpailleen.

Tällä kertaa somemyrsky käynnistyi Helsingin Sanomien uutisesta (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan kansalaisille lasketaan kapitaatiomallilla henkilökohtainen sote-hinta. Hinnasta voi päätellä, kuinka paljon asiakkaasta maksetaan terveysyritykselle tai maakunnan sote-keskukselle.

Myrsky laantui ripeästi kun sote-arkkitehdit vakuuttelivat kapitaatiomallin perustuvan vain tilastolliseen riskiarvioon, ei henkilökohtaisiin terveystietoihin.

Huutolaisjärjestelmässä kunnan elättejä – sairaita, vanhuksia ja orpoja – myytiin sille, joka vaati huolenpidosta pienimmän korvauksen.

Kapitaatiokertoimen avulla kohdistetaan palveluita ja katetaan niistä aiheutunut kustannus palveluntuottajalle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos perustelee korvausmallia oikeudenmukaisuudella .

Oikeudenmukaisuus tosin on katsojan silmässä. Helsingin yliopiston terveyden- ja sairaanhoidon emeritusprofessori Martti Kekomäki on huomauttanut (siirryt toiseen palveluun), että kapitaatiokorvaus muistuttaa huutolaisjärjestelmää.

Huutolaisjärjestelmässä kunnan elättejä – sairaita, vanhuksia ja orpoja – myytiin sille, joka vaati huolenpidosta pienimmän korvauksen.

Huutolaisjärjestelmä lakkautettiin 1920-luvulla. Lakkauttaminen oli välttämätöntä, sillä järjestelmä oli tavattoman julma: mitä vähemmän huutolaistaan ruokki, sitä enemmän omaan taskuun jäi rahaa.

Kapitaatiomallin syy ei kuitenkaan ole köyhäinhoito, vaan valinnanvapaus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusjohtaja Timo Seppälä huomautti (siirryt toiseen palveluun) jo vuonna 2016 valinnanvapauden sekoittavan sote-markkinat. Ongelma piilee siinä, että sote-uudistus ei saa liikkeelle työterveyshuollon asiakkaita.

Sen sijaan Seppälän arvion mukaan liikkeelle lähtevät julkisia palveluita paljon käyttävät ja ”työelämässä ehkä inaktiiviset” kansalaiset. Näistä asiakkaista terveysyritykset eivät ole kiinnostuneita.

Miten terveitä hoidetaan? Kenties heitä kannustetaan pysymään terveinä opettamalla keppijumppaa ja esittelemällä ruokaympyröitä.

Toisin sanoen palveluntuottajat eivät halua asiakkaikseen työttömiä tai liian sairaita.

Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Osmo Soininvaara. Soininvaara muistuttaa (siirryt toiseen palveluun) , että valtiovarainministeriö tulee leikkaamaan sote-rahoitusta brutaalisti. Siksi palveluntuottajat hamuavat itselleen mahdollisimman terveet asiakkaat.

Soininvaaran mukaan palveluntuottajat voivat hätistellä liian sairaat kilpailijoille jakamalla lääkäriajat terveille, koska on kannattavampaa hoitaa terveet hyvin ja sairaat huonosti.

Mutta miten terveitä hoidetaan? Kenties heitä kannustetaan pysymään terveinä opettamalla keppijumppaa ja esittelemällä ruokaympyröitä.

Soten myötä terveysvalistus saakin aivan uuden tason: sairauksilla pelotellaan siksi, että sairaat eivät ole tervetulleita lääkäriin. Sairaat ilmeisesti tuovat raahustavine jalkoineen hiekkaa terveyspalvelun tuottajan kiiltävälle lattialle.

Sote-keskustelu kapitaatiokorvauksineen on niin kummallista, että asiaa avatakseen Yle on tehnyt sote-pelin. Lisäksi Ylen sote-toimittaja Tiina Merikanto on kirjannut ylös sote-sanaston.

Itse kuitenkin palasin lähtöruutuun. Siis luin sekä Kielikellosta (siirryt toiseen palveluun) että kielitoimiston sanakirjasta (siirryt toiseen palveluun) mitä tarkoittaa sana potilas. Lukemani perusteella potilas ei ole asiakas eikä liioin varas, joka käy muiden kukkarolla. Sen sijaan potilas on sairas henkilö, joka potee syystä tai toisesta sairautta tai tautia.

Potilas ei ole terve. Siksi häntä hoidetaan paikassa nimeltä sairaala tai sote-keskus. Potilas on myös juridinen termi ja potilaalla on oikeus tulla hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Sote-puheessa sanaa potilas ei juuri käytetä, vaan potilas-käsitteen on korvannut erittäin epähieno käsite houkutteleva asiakas. Houkutteleva asiakas määritellään sekoituksella naapurikyttäämistä, spekulointia ja kansalaisten vertailua.

Lääkäriaikoja jaettaneen siten, että aktiivisten työkansalaisten urheiluvammat ovat etusijalla.

Kansalaisten vertailu huipentuu kapitaatiopuheessa, jossa eri tahot vuorotellen jankuttavat, kuinka epätoivottu asiakas vähäosainen tai liian sairas on palveluntuottajille.

Kapitaatiolla näistä ongelma-asiakkaista tehdään houkuttelevia ripottelemalla heidän päälleen kultahippuja.

Kapitaatiosotkun perusteella sotesta tulee työhaastattelun, pudotuspelin ja missikisan ristisiitos. Tulevaisuudessa sote-keskukseen lähetettäneen ansioluettelo, tulotiedot ja valokuva - terveystiedot ja henkilökohtainen kapitaatiokerroin rekistereistä jo löytyvätkin.

Lääkäriaikoja jaettaneen siten, että aktiivisten työkansalaisten urheiluvammat ovat etusijalla.

Tai mistä sen tietää: kenties kapitaatiomallissa on aineista uudeksi kansansaduksi:

Tarinan alussa valinnanvapaus tuottaa osalle kansalaisista vaikeuksia, mutta sote-arkkitehdit avustavat poloisia valjastamalla sote-tiedot hyötykäyttöön (siirryt toiseen palveluun) ja kehittämällä kapitaatiokorvauksen.

Tarina päättyy runolliseen kohtaukseen, jossa kapitaatio tekee rumista ankanpoikasista terveyspalvelun tuottajan kukkarossa upeita joutsenia.

Mona Mannevuo

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen laitoksella. Hän on kiinnostunut valtion ja elinkeinoelämän välisistä suhteista ja niiden historiallisista jatkumoista. Hän ei haikaile menneeseen, mutta suhtautuu kriittisesti epämääräisiin digihimmeleihin ja prosessikaavioihin. Hän kirjoittaa kolumnia yksityishenkilönä eikä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.