“Kotona minulta kysytään, enkö pelkää tulevani raiskatuksi” – Kaksi vapaaehtoistyöntekijää kertoo, miksi he ovat Lesboksen saarella

Kreikkalainen Gerasimos Giannoulis ja sveitsiläinen Tamara Kämpf kokevat, että turvapaikanhakijoiden auttaminen on heidän sukupolvensa vastuulla.

Lesbos
.
Huhtikuussa 2018 kreikkalaisella Lesboksen saarella Morian vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijat osoittivat mieltään keskuksen huonoja asuinoloja vastaan Lesboksen pääkaupungissa Mytilenessä.Anna Saraste / Yle

LesbosHätä on saapunut Eurooppaan.

Tamara Kämpf ei pystynyt ajattelemaan muuta alkuvuodesta 2016, kun hän palasi Sveitsiin Aasian-reppureissultaan. Hän halusi auttaa, jotenkin.

Edellinen vuosi oli ollut pakolaiskriisin huippu: yli miljoona ihmista saapui Eurooppaan meriteitse, heistä valtaosa Kreikan ja Italian kautta. Yhteensä 3 771 hukkui Välimereä ylittäessään.

Maailmaa järkytti erityisesti 3-vuotiaan Alan Kurdin kuolema, kun hukkuneen syyrialaispojan ruumis löytyi Turkin rannikolta.

Kämpf saapui Lesboksen saarelle huhtikuussa 2016.

Sveitsiläinen vapaaehtoinen Tamara Kämpf kasvimaalla
23-vuotias Tamara Kämpf palasi jo kolmatta kertaa Lesboksen saarelle. Hänen mielestään pakolaiskriisiin vastaaminen on hänen sukupolvensa vastuulla.Anna Saraste / Yle

Hän teki alkuun vapaaehtoistöitä Sveitsin punaisen ristin riveissä. Muiden vapaaehtoisten kanssa hän seisoi rannalla kahdeksan tunnin vuoroissa ja otti vastaan Turkista saapuvia veneitä.

– Matkustaminen oli opettanut minulle elämää mukavuusalueeni ulkopuolella. Olen kotoisin maasta, jossa kaikki toimii, ja mielestäni jokaisen pitäisi uskaltaa jättää turvallinen kotiympäristönsä aika ajoin, Kämpf sanoo.

Sitä paitsi hän halusi tietää, olivatko tiedotusvälineet antaneet todenmukaisen kuvan siitä, mitä Kreikan saarilla tapahtui. Oliko maaliskuussa 2016 solmittu sopimus EU:n ja Turkin välillä tyrehdyttänyt Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän?

Ateenalainen Gerasimos Giannoulis saapui 2017 Lesboksen saarelle samasta syystä. Lisäksi hän oli Saksassa tutun luona tutustunut tämän syyrialaiseen asuinkaveriin.

– Olin kuullut paljon tarinoita Lesboksesta, ja halusin nähdä tilanteen omin silmin, Giannoulis kertoo.

Perusapu vapaaehtoisten varassa

Huhtikuuhun 2018 mennessä Kämpf on palannut Lesbokselle jo kolme kertaa. Hän käy aina välillä Sveitsissä tekemässä töitä hotellialalla kustantaakseen jälleen uusia vapaaehtoiskuukausia Kreikassa.

Kaupallisen koulutuksen saanut 23-vuotias auttaa nyt myös Sveitsistä käsin One Happy Family (siirryt toiseen palveluun) -nimistä keskusta Lesboksella, jota hän pyörittää suuren vapaaehtoisporukan kanssa lähellä saaren suurinta ja pahamaineisinta vastaanottokeskusta Moriaa.

One Happy Family, eli yksi iloinen perhe, tarjoilee 800 ruoka-annosta päivässä sekä jakaa hygieniatuotteita. Keskus haluaa tarjota Moriassa ahtaissa ja riittämättömissä olosuhteissa eläville turvapaikanhakijoille hengähdyspaikan, jonne he tulevat viettämään vapaa-aikaansa.

Kreikkalainen mies pakolaisille suunnatun keskuksen edessä.
Kreikkalainen Gerasimos Giannoulis muutti Ateenasta Lesboksen saarelle työskennelläkseen vapaaehtoisena turvapaikanhakijoille suunnatussa vapaa-ajan keskuksessa.Anna Saraste / Yle

Giannoulis auttaa turvapaikanhakijoita etenkin päivittäisessä kanssakäymisessä paikallisten viranomaisten kanssa.

– Me vapaaehtoiset yritämme auttaa hädässä olevia parhaamme mukaan. Joskus se tarkoittaa vain sitä, että yritän saada toisen ihmisen hymyilemään tai että olen läsnä ja lohdutan, hän kertoo.

Kämpfiä huolettaa se, että vapaaehtoiset joutuvat kantamaan niin suuren osan perusavusta Lesboksella.

Hän kertoo, että Euroopan unionin kaltaisista suurista rahoittajista huolimatta sanitaatio ja monet muut perusasiat ovat edelleen erittäin puutteellisia.

– Olen pettynyt siihen, että me nuoret, jotka toimimme vapaaehtoisina ja jaamme tavallisten ihmisten lahjoittamilla varoilla kustannettuja tarvikkeita, joudumme huolehtimaan niinkin perustavista tuotteista kuin vaipoista vauvaperheille, hän sanoo.

Moriassa ruokaa tarjoillaan kerran päivässä armeijan kenttäkeittiössä. Leirin 7 000 turvapaikanhakijaa joutuvat jonottamaan siellä annoksiaan kolmesta neljään tuntiin.

– Olen matkustanut paljon Aasiassa ja Afrikassa ja tiedän, miltä köyhyys ja katastrofit näyttävät. Ajattelin, ettei tällaista voi enää tapahtua Euroopassa, Tamara Kämpf sanoo.

Kotipuolessa pelätään terroristeja

EU–Turkki-sopimuksesta huolimatta turvapaikanhakijoita on tullut Kreikkaan, vaikkakin pienempiä määriä kuin 2015-2016. Vuonna 2016 heitä rekisteröitiin Kreikan ulkosaarilla yli 173 000, viime vuonna 30 000 (siirryt toiseen palveluun). Kesäkuukaudet ovat aina vilkkaampia parempien meri- ja sääolosuhteiden takia.

Tamara Kämpfin mukaan EU:n ja Turkin suhteet näkyvät suoraan siinä, paljonko pakolaisten veneitä Kreikkaan tulee. Kun suhteissa on jännitteitä, veneitä tulee heti enemmän.

– Ajattelen aina, että seuraavana vuonna tilanne Lesboksella paranee, mutta turvapaikanhakijoita tulee tänne edelleen ja monet joutuvat odottamaan täällä useita kuukausia ellei vuosia turvapaikkapäätöksiään, hän kuvailee.

Kämpfin mukaan vapaaehtoiset tietävät, mikä turvapaikanhakijoita Euroopassa odottaa, ja he pystyvät vain osittain iloitsemaan heidän puolestaan. Kohdemaissa alkaa uusien papereiden pyörittely ja odotus. Kaikissa maissa tulijoita ei oteta avosylin vastaan.

– Minua pelottaa Euroopan kallistuminen poliittisesti oikealle. Se vain pahentaa tilannetta turvapaikanhakijoille.

23-vuotias nainen joutuu Sveitsissä kohtaamaan usein sukulaistensa ja tuttujensa pakolaisiin liittyvät pelot. Sveitsiläisiä arveluttavat ääri-islamilaisen Isis-järjestön tukijoiden ja terroristien soluttautuminen turvapaikanhakijoiden joukkoon.

Myös integraatioon suhtaudutaan epäilevästi. Kuinka suuri määrä toisen kulttuurin edustajia on mahdollista sulauttaa sveitsiläiseen yhteiskuntaan?

Kämpf joutuu myös usein vastaamaan kysymyksiin omasta turvallisuudestaan. Eikö häntä pelota viettää myös vapaa-aikaansa saarella turvapaikanhakijoiden kanssa? Eikö hän pelkää, että hänet raiskataan?

– Minua pelottaa paljon enemmän liikkua yksin kotikaupungissani, jos olen tulossa kotiin juhlimasta. Ihmiset eivät ymmärrä, miten kehnoissa oloissa pakolaiset täällä elävät.

Miksi vapaaehtoiset tuntevat olevansa vastuussa auttamisesta?

Euroopassa on julkaistu jo ensimmäisiä tutkimuksia siitä, millaisia syitä pakolaisapuun osallistuvilla vapaaehtoisilla on työlleen. Esimerkiksi Berliinin Humboldt-yliopiston elokuussa 2016 julkaisema tutkimus (siirryt toiseen palveluun) pyrki selvittämään, miksi saksalaiset osallistuvat pakolaisapuun.

Tutkimukseen osallistuneista 97 prosenttia kertoi, että he haluavat vapaaehtoistyöllään vaikuttaa yhteiskuntaan. 90 prosenttia kertoi haluavansa vapaaehtoistyöllään näyttää vastustavansa rasismia.

Varsinkin nuoremmat auttajat kokivat, että heidän apunsa toimii protestina valtion puutteellista turvapaikkapolitiikkaa vastaan (60 prosenttia vastaajista).

Tamara Kämpfin mielestä Sveitsillä ja sveitsiläisillä on osavastuunsa konflikteihin, koska maa vie konfliktialueille aseita.

– En voi juurikaan vaikuttaa maani politiikkaan, mutta tässä vapaaehtoistyössä voin oikeasti muuttaa asioita. Koen, että tähän kriisiin vastaaminen on sukupolveni vastuulla.

Raskaassa työssä jaksamiseen vaikuttavat ennen kaikkea positiiviset kokemukset ja ihmisten kiitollisuus.

Esimerkiksi Kara Tepe -nimisessä pakolaisleirissä Kämpf osallistui ruoanjakeluun, jossa pakolaiset kutsuivat kilpaa vapaaehtoisia jakamaan ruoan kanssaan.

Joskus turvapaikanhakijat lohduttivat vapaaehtoisia, vaikka Kämpfin mielestä heidän pitäisi olla niitä, joita lohdutetaan.

– He iloitsivat siitä, että heillä oli jotakin, mitä jakaa. On uskomatonta miten suuresta hädästä kärsivät ihmiset pystyvät olemaan niin sydämellisiä. Sveitsissä ihmiset pysyvät toisilleen tuntemattomina, kulttuuri siellä on erilainen.

Gerasimos Giannoulis kertoo, että positiivista asennetta työhön on joskus silti vaikea pitää yllä.

– Voi käydä niin, että herään aamulla todella motivoituneena, ja sitten päivän aikana tulee jokin takaisku. Se on eräänlaista trapetsilla taiteilua. Tunteet voivat heitellä paljon samankin päivän aikana.

Kreikan ulkosaaret sinnittelevät eturintamassa

Gerasimos Giannoulis suhtautuu turvapaikanhakijoihin kaksijakoisesti, kuten kaikki paikalliset. Hän ymmärtää heidän hätäänsä ja haluaa auttaa heitä turvapaikan saamisessa. Toisaalta hän tietää, ettei Kreikka pysty enää pitkään ottamaan vastaan niin monia tulijoita.

Pakolaisia ottavat tällä hetkellä vastaan viisi Kreikan ulkosaaristoon kuuluvaa saarta. Saarten turismi on tyrehtynyt olemattomiin muutamassa vuodessa, ja monen paikallisen elinkeino on sitä kautta uhattuna.

Turvapaikanhakijat protestoivat Lesboksella
Turvapaikanhakijat protestoivat Lesboksella viime viikolla huonoja leirioloja vastaan. Poliisi pyrki pitämään heidät erillään äärioikeistolaisista vastamielenosoittajista.Epa

– Pakolaiskriisi on siivittänyt äärioikeistolaisen poliittisen puolueen valtaan Kreikassa. Jos et ole nähnyt täällä tilannetta omin silmin, saatat uskoa kaikenlaisiin valheisiin, joita puolue turvapaikanhakijoista levittää.

Giannoulisin mielestä on myös epäreilua, että 400 euron minimipalkalla sinnittelevien kreikkalaisten rinnalle ovat tulleet hyvin palkatut ulkomaalaiset, joille kansainväliset järjestöt maksavat jopa 3 000 euron kuukausipalkkoja.

Palkkojen kaltaiset asiat hiertävät paikallisten ja muualta Euroopasta tulleiden vapaaehtoisten välejä.

Giannoulis sanoo, että loppujen lopuksi kaikki toivovat samaa asiaa, eli pakolaisten jatkavan Kreikasta nopeasti matkaansa muualle Eurooppaan.

– Euroopan unionissa jäsenvaltiot eivät ole yhdenvertaisia. Mielestäni oikean liittouman pitäisi näyttää erilaiselta. Sen pitäisi oppia enemmän historiastaan ja auttaa epäreiluun asemaan joutuneita Kreikkaa ja Italiaa.

Kämpf arvelee, että huhtikuussa tullut kreikkalaistuomioistuimen päätös antaa turvapaikanhakijoiden siirtyä ulkosaarilta Manner-Kreikkaan voi olla eräänlainen ratkaisu saarien patoutuneelle pakolaistilanteelle.

– Ehkä he toivovat, että pakolaiset siirtyvät jatkossa Ateenan kautta vähin äänin ulkomaille.

Niin kauan kuin pakolaisia tulee, Tamara Kämpf ja Gerasimos Giannoulis aikovat auttaa pakolaisia jollakin tavalla.

One Happy Family -keskuksen talous on tällä hetkellä turvattu aina pariksi kuukaudeksi eteenpäin. Kämpf jatkaa Sveitsissä varainhankintaa keskuksen hyväksi ja suunnittelee jo palaavansa loppuvuodesta takaisin Lesbokselle.

32-vuotias Giannoulis toivoo pääsevänsä syksyllä Erasmus-vaihtoon Saksaan. Hän opiskelee teknistä alaa ja haluaisi palata ainakin hetkeksi tavalliseen opiskelijaelämään.

– Kaikilla ei ole sitä luksustilannetta, että he voisivat tehdä pitkiä aikoja vain vapaaehtoistöitä. Vapaaehtoisten pitää myös huolehtia henkisestä hyvinvoinnistaan, jos he tekevät työtä pitkän aikaa.

Kokeeko Giannoulis, että hän olisi käynyt jaksamisensa rajoilla?

– Useaan otteeseen. Opin kantapään kautta, että väsyneenä projektille on mahdollista tehdä enemmän hallaa kuin olla avuksi. Jokaisen on vastattava omasta jaksamisestaan.