Erottaako kaupunkilaista enää maalaisesta tai vantaalaista helsinkiläisestä? "Kannan vantaalaisuutta ihan ylpeydellä"

Vantaalaiselle opiskelija Tuomas Suihkoselle kotikaupunki on rakas. Väitöstutkimus pureutuu helsinkiläisyyden ja uusmaalaisuuden identiteetteihin.

Kaupunkitutkimus
Tuomas Suihkonen
Vantaalainen Tuomas Suihkonen käy luennoilla pääkaupungissa.Mårten Lampén / Yle

24-vuotias Tuomas Suihkonen opiskelee Helsingin yliopistossa neljättä vuotta poliittista historiaa. Tuomas on kotoisin Vantaalta. Hänen unelmatyönsä olisi olla toimitsijana ammattiyhdistysliikkeessä.

Tuomas on mukana myös kotikaupunkinsa kuntapolitiikassa vasemmistoliiton riveissä. Hän on asunut koko elämänsä Vantaan Tikkurilassa.

– Minulla on niin tiukka tunneside Vantaaseen. Kannan ihan ylpeydellä sitä vantaalaisuutta. Sinne muuttaa paljon ihmisiä ja näen tulevaisuuden hyvänä kaupungissa. Minusta on hyvä, että Uudellamaallakin on omanlaisiaan kuntia, Suihkonen toteaa.

Miehen suvussa ei ole muita akateemisia eivätkä hänen vanhempansa ole olleet aktiivisia politiikassa tai ay-liikkeessä.

Tuomas Suihkonen on jäsen ylioppilaiden Eteläsuomalaisessa osakunnassa, joka kokoaa yhteen yliopiston helsinkiläiset ja muualta Uudeltamaalta kotoisin olevat opiskelijat.

– Kaikki me uusmaalaiset olemme kansainvälisiä, avarakatseisia ja avoimia ja muutosmyönteisiä, hän hehkuttaa.

Helsinkiläisillä ja uusmaalaisilla oli osakunnassa omat kerhonsa

Eteläsuomalaiseen osakuntaan kuuluu myös alun perin Hyvinkäältä kotoisin oleva tutkija Ville Eerola, joka kirjoittaa väitöskirjaa osakunnan historiasta ja Helsinki-suhteesta.

Eerolan tutkimus kattaa tällä hetkellä osakunnan toiminnan vuosina 1905–1985. Esimerkiksi sata vuotta sitten asetelma helsinkiläiset ja muut uusmaalaiset oli esillä jatkuvasti. Osakunta oli vasta erottautunut omakseen ruotsinkielisten vastaavasta ja fennomania kukoisti.

– Jo 1800-luvun puolella ylioppilassivistyneistölle ja sivistyneistölle ylipäänsä asetettiin fennomaaninen tehtävä, että heidän piti suomalaistaa Suomi. Vaihtaa esimerkiksi sukunimiä. Suomalaistamistehtävä piti toteuttaa nimenomaan maakunnissa.

Helsinki ja helsinkiläiset jäivät lopulta hieman kotiseutuidentiteetin muodostamishuuman ulkopuolelle, Eerola toteaa valmistuvassa väitöskirjassaan.

– Suurkaupunkeihin, kuten paikallisesti nyt Helsinkiin, on suhtauduttu aina hyvin varauksellisesti, koska sosialismi leviää sieltä ja muut vaaralliset aatteet. Helsingin historia on suhteellisen lyhyt. Ehkä sekin vaikutti siihen, ettei muodostunut sellaista yhteistä helsinkiläisyyttä eikä välttämättä ole muodostunut vieläkään, tutkija toteaa.

Ville Eerola
Tutkija Ville Eerola on alunperin kotoisin Hyvinkäältä.Mårten Lampén / Yle

Eteläsuomalaisen osakunnan tilat sijaitsevat aivan kaupungin ytimessä, Uudella ylioppilastalolla. Paikka on tutkijalle tärkeä ja lisäksi täynnä parin vuoden päästä valmistuvaksi aiotun väitöskirjan tausta-aineistoa.

– Tiesin kyllä, että suomalaisen identiteetin yksi tärkeitä rakennuspilareita on nimenomaan tämä maakuntasuhde. Kaupunkilaisuus-maalaisuus-tematiikka oli täällä jotenkin selvä. Siitä minä sain tutkimusaiheenkin.

Vaikka osakunnan kaupunkilais- ja maakuntalaisjäsenet ovat aina tulleet hyvin toimeen, helsinkiläiset ja uusmaalaiset ovat eri aikoina muodostaneet myös omia kerhojaan. Joskus omat kerhot ovat olleet osakunnassa erikseen myös helsinkiläisille, vantaalaisille ja espoolaisille.

Tutkija kiinnostui kaupunkilainen–maalainen-asetelmasta omasta kokemuksesta

Tutkija Ville Eerolan ensimmäinen, oma muutto pääkaupunkiin oli tahmea. Hän ei kotiutunut ja kävi välillä opiskelemassa myös muualla.

Paluu Helsinkiin ja kotiutuminen lopulta Eteläsuomalaiseen osakuntaan kuitenkin auttoi. Alunperin hyvinkääläisenä Eerola oli tuntenut aina eläneensä jonkinlaisessa maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden ristipaineessa.

– Äitini isä, joka asuu Iittalassa ihan rehellisellä maaseudulla, on aina sanonut, että mitäs se kaupunkilainen tänne tulee, kun olen mennyt sinne. Sitten kun tulin Helsinkiin, niin minusta tuntui, että olenkin ihan maalainen, Eerola kertoo.

Kaupunkilaiset ovat nyt tärkeä osa kaupungin brändiä

Toisaalta helsinkiläiset, kaupungin asukkaat kiinnostavat nykyään myös maantieteilijää ja kaupungin matkailun tutkijaa.

– Kyllähän Helsinki näyttäytyy jokaiselle helsinkiläiselle varmaan vähän eri tavalla ja myös Helsingin sisällä on paljon omaleimaisia ryhmiä. Helsingin uudessa brändissä on nostettu tosi vahvasti kantavaksi ajatukseksi, että ihmiset itse tekevät kaupungin, kertoo Helsingin yliopiston kaupunkitutkimusinstituutin tutkija Salla Jokela.

Salla Jokela
Salla JokelaMårten Lampén / Yle

– Se, minkälaisessa ympäristössä ihminen elää, se asettaa tiettyjä reunaehtoja toiminnalle ja elämäntavalle. Sillä tavalla maaseudulla asuvien ihmisten elämä eroaa Helsingissä asuvien elämästä.

Helsinkiä markkinoidaan nykyään puhtaana, vihreänä ja merellisenä, pohjoismaisena pääkaupunkina.

Maataloudesta elantonsa saavien ihmisten määrä on vähentynyt huomattavasti, Jokela sanoo.

– Maaseutukin on nykyään aika paljon etätyön ja virkistäytymisen paikka. Toisaalta kaupunkiin on tuotu esimerkiksi kaupunkiviljelyharrastus tai juhannustanssit ja muuta maalaisromanttista toimintaa. Eroja on, mutta ne on enemmän mielikuvissa kuin todellisuudessa, Jokea toteaa.

Mies ei lähde Vantaalta eikä Vantaa miehestä

Nuori poliittisen historian opiskelija ja kuntapoliitikko Tuomas Suihkonen kantaa huolta miesten ja poikien asemasta yhteiskunnassa. Myös hänen omassa tiedekunnassaan yliopistossa naiset ovat tällä hetkellä enemmistönä.

Tulevana kesänä Suihkonen aloittaa gradun teon. Sen tilaajana on Rakennusliitto.

– Aiheena on työmarkkinaosapuolet ja yleissitovuus. Esimerkiksi mediassa on ollut paljon puhetta siitä, että yleissitovuus on huono asia, mutta minun tarkoitukseni on gradussa tarkastella myös sen hyviä puolia.

Suihkonen on vankka hyvinvointivaltion kannattaja.

Tuomas Suihkonen
Tuomas SuihkonenMårten Lampén / Yle

– Näkisin, että se kannattaa pidemmällä tähtäimellä. Se sekä säästää että takaa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ihmisten välillä. Se on myös mahdollistanut minulle opiskelun täällä yliopistolla, hän muistuttaa.

Suihkonen heilauttaa nyt kuitenkin yliopiston oven kiinni ja suuntaa paikallisjunalle, joka vie parissakymmenessä minuutissa takaisin kotikaupunkiin Vantaalle ja Tikkurilaan.

Voisitko kuvitella muuttavasi tähän kantakaupunkiin Helsinkiin ja helsinkiläistyväsi?

– Kyllä Vantaa on minun kotini. Miellän sen niin rakkaaksi, että en ehkä voisi kuvitella muuttavani Helsinkiin.