Erämaalintuja yli miljoonan asukkaan metropoliin – yksinkertainen keksintö auttoi Nuuksion kaakkurikannan alkuun

Arkana erämaalintuna tunnettu kaakkuri yritti toistuvasti pesintää Nuuksion kansallispuistossa, mutta rantapenkalla pesät tuhoutuivat aina. Ratkaisuksi tuli keinotekoinen pesimäsaari, ja nyt metropolialueella elelee virkeä kaakkurikanta.

kaakkuri
Kaakkurin poikanen on syönyt emon tuomaa ruokaa koko kesän. Viimeistään elokuussa se opettelee lentämään hankkiakseen ruokaa itse.
Kaakkurin poikanen on syönyt emon tuomaa ruokaa koko kesän. Viimeistään elokuussa se opettelee lentämään hankkiakseen ruokaa itse.Tuomo Björksten / Yle

Viimeiset jäät helisevät Nuuksion Sorlammen rantavedessä. Jääkansi on lähtenyt lammesta vain muutamaa päivää aikaisemmin, mutta kaakkurin pesälauttaa tekevällä joukkiolla on hoppu: kaakkuripariskunta on jo näyttäytynyt lammella aamun aikana.

– Tässä oli jo viime keväänä soidintava kaakkuripari ja ehkä ne yrittivät suoreunuksella pesiäkin, mutta poikasia ne eivät saaneet, kertoo Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Veli-Matti Väänänen.

Kaakkurin pesimälautta rantavedessä.
Nuuksion kansallispuistoon rakennettu kaakkurin pesimälautta rantavesissä.

Väänänen on hyvinkin voimakkaasti vaikuttanut siihen, että pääkaupunkimme välittömässä läheisyydessä pesii jo melkoinen katras arkana pidettyjä erämaalintuja. Nuuksion erämaalampia valloittava populaatio lähti yhdestä ainoasta parista 1990 luvun puolivälissä.

– Täällä oli yksi kaakkuripari, joka yritti toistuvasti pesintää suorannalla, mutta pesinnät epäonnistuivat aina.

Rannalla pesivät kaakkurit ovat alttiita häirinnälle. Emon poistuessa pesältään munat joutuvat helposti petojen, varisten tai nisäkkäiden, saaliiksi.

Koska kaakkurit täällä pärjäävät, niin on se ihan järkevää niitä auttaakin.

Veli-Matti Väänänen.

Jotakin täytyi keksiä. Ensimmäisen kelluvan pesälautan teki Raimo Pakarinen, joka toimii nykyisin Helsingin kaupungilla ympäristötarkastajana. Pari hyväksyi lautan pesäpaikakseen ja alkoi saada poikasia. Viime kesänä pesijöitä oli jo 17 parin verran.

Naaraista osa on melko suurella todennäköisyydellä jonkinlaista sukua toisilleen, sillä ne tapaavat palata synnyinseuduilleen koiraspoikasten levittäytyessä kauemmaksi. Synnyinlammelleen ne eivät varmaankaan pääse pesimään, sillä emot palaavat vuodesta toiseen samalle lammelle. Siksi uusia lauttoja tehdään vuosi vuodelta enemmän Nuuksion lammille.

–Meillä taitaa olla kahdeksan lauttaa vapaana tämän lisäksi. Parimäärä tullee nousemaan kahteenkymmeneen tai jopa ylikin tänä kesänä, arvioi Väänänen.

Normaalisti kaakkuri munii korkeintaan kaksi munaa. Viime kesänä Nuuksion kaakkurit tekivät keskimäärin melkein 1,5 poikasta per pari.

– Tulos on aika lähellä teoreettista maksimia, eli poikastuotto on loistava, kertoo Väänänen.

Yksinkertainen tehdä, vaikea toimittaa järveen

Itse lautta on hyvin yksinkertainen. Se koostuu lautakehikosta, jonka nurkissa on kanisterit kellumisen varmistamiseksi. Päällä on rannalta kaivettua rahkaa ja turvemättäitä, joiden painanteisiin kaakkuri laskee munansa. Komeus ankkuroidaan pohjaan vähän matkan päähän rannasta. Näin se on turvassa pedoilta ja hautova emo saa rauhan ihmisiltä, kertoo Väänänen

–Ei sitä lauttaa erota rannalta katsoessa, että se on ihmisen tekemä. Se maastoutuu todella hyvin.

Kaakkurilautan rakennustarvikkeita maassa.
Lautan perustana on yksinkertainen lautarunkoTero Ylioja / Yle

Nuuksiossa ongelmaksi tulee veteen vieminen. Pienten lampien laidoille ei ole moottoriajoneuvoilla asiaa, eikä venettä tai kanoottiakaan jalkapatikassa loputtomasti raahata. Lauttoja onkin hinattu lampiin uimalla.

Kylmässä vedessä lautan työntäminen on raakaa hommaa. Viileät kesät eivät ole juuri auttaneet asiaa.

– Viime vuosina on ollut muutamana päivänä heinäkuussa tarpeeksi lämmintä. Silloin on täytynyt olla nohevana, naurahtaa Väänänen.

Tällä kerralla matkaan päästään kuitenkin onneksi veneellä.

Vilkas kansallispuisto kelpaa mainiosti

Nuuksiossa vierailee 300 000 ihmistä vuosittain. Vaikka kansallispuisto sijaitsee maamme ainoassa metropolissa, on se silti olemukseltaan hyvin erämainen, sillä lampien läheisyydessä ei ole asutusta.

– Retkeilijöitä on paljon, mutta toisaalta on paljon vapaita lampiakin. Koska kaakkurit täällä pärjäävät, niin on se ihan järkevää niitä auttaakin, pohtii Väänänen.

Kevät on ulkoilun aikaa myös sellaisille ihmisille, jotka eivät yleensä niin paljon liiku ulkona.

Pirkka-Pekka Petelius

Lintujen joukossa kaakkuri on melkoinen outolintu, jonka perimä on hyvin erilainen muihin lintuihin verrattuna.

Sen mieltymys hyvinkin pieniin lampiin johtuu itse asiassa toisesta kuikkalintujen haaraan kuuluvasta siivekkäästä. Suurempi ja vahvempi kuikka on valloittanut suuret vesistöt, eikä kaakkurilla ole niille asiaa. Pienet lammet eivät kuitenkaan elätä kaakkuripoikueita, joten emot kuskaavat kaloja nokassaan pitkin päivää hyvinkin kaukaa.

– Nuuksiosta osa pareista käy merellä asti kalastamassa. Ne jakavat ympäristöresurssinsa, eli kaakkuri on pienillä lammilla ja kuikat suuremmilla vesillä.

Nuuksion lammilla ei myöskään ole juurikaan mökkejä. Tosin rauhallinen mökkiläinen voi olla kaakkurille hyväkin kaveri.

– Jos siellä nyt ei valtavia grillibileitä tai juhannusjuhlia vietetä, niin kaakkuri saa hautoa rauhassa. Itse asiassa kaakkuri oppii hyvin pian tuntemaan sen porukan ja pärjää sitten oikein hyvinkin mökkijärvellä, sanoo Väänänen.

Luonnon paras show on käynnissä juuri nyt.

Minna Pyykkö

Nuuksiossa kaakkurit eivät juuri välitä rauhallisesti rannalla kulkevista retkeilijöistä. Pesimälauttojen läheisyydessä ei kannata silti liiemmin elämöidä, koska silloin kaakkuri saattaa muljahtaa lampeen ja munat paljastuvat siivekkäille varkaille. Paras aika etsiä kaakkureita onkin munavaiheen jälkeen heinäkuussa.

Ulos luontoon Kevätseuranta starttaa sunnuntaina

Sorlammen kaakkurilautan valmistumista pääsee katsomaan televisiosta sunnuntaina 29.4. Silloin käynnistyy Yle TV1:ssä Ulos luontoon Kevätseuranta. Luontotoimittaja Minna Pyykkö on ohjelmassa nähtävän lautan suhteen optimistinen.

– On ollut tosi hienoa nähdä, että kaakkuripariskunta jo pyörii tällä samalla lammella. Tulee fiilis, että lautta tulee todella tarpeeseen.

Veli-Matti Väänänen, Minna Pyykkö ja Pirkka-Pekka Petelius kuvauksissa.
Veli-Matti Väänänen, Minna Pyykkö ja Pirkka-Pekka Petelius valmistavat kevään ensimmäisessä Ulos luontoon Kevätseuranta -ohjelmassa pesimälautan kaakkurille.Tero Ylioja / Yle

Ohjelmasarjan teemana on tänä vuonna luonnon auttaminen. Minna Pyykön mukaan tarkoitus ei missään nimessä ole heristellä sormea, vaan enemmänkin seurata kevättä ja nauttia luonnosta.

– Luonnon paras show on käynnissä juuri nyt, sanoo Pyykkö.

Sarjan toinen juontaja ja itsensä "luonnon hartaaksi ystävättäreksi" esittelevä Pirkka-Pekka Petelius on samoilla linjoilla.

– Ihmiset ovat olleet pitkän talven sisällä, mutta kevät on ulkoilun aikaa myös sellaisille ihmisille, jotka eivät yleensä niin paljon liiku ulkona. Kevät on otollista aikaa myös siksi, että valo lisääntyy ja keväällä tuppaa olemaan luonnossa paljon erilaista nähtävää.

Kun puhe kääntyy viime keväänä huiman suosion saaneeseen miljoona linnunpönttöä -kampanjaan, Minna Pyykkö vaikuttaa melkein liikuttuvan. Hän kertoo olevansa vaikuttunut siitä, miten paljon apua kroonisesta kolopulasta kärsiville linnuille saatiin yhdellä onnistuneella kampanjalla.

– On paljon asioita, joille emme voi mitään, menemme lastuna laineilla, mutta toisaalta se tuo hyvää fiilistä, kun voi jotakin tehdä. Se tuo ihan toisella tavalla toivontunnetta.

Ulos Luontoon Kevätseuranta – Nyt autetaan luontoa, sunnuntaina 29.4. Yle TV1 klo 18.15.