Terrorin kaksi kasvoa – toinen tappoi humalassa kädet veressä, toinen byrokraattina työpöydän takaa

Huhtikuussa 1918 valkoiset valloittivat Lappeenrannan käytännössä ilman taisteluita. Rankaisutoimet kaupungissa olivat kuitenkin ankarat.

Suomen sisällissota
k1923 Punaisten tykistön ryhmäkuva
Punaisten tykistöä Lappeenrannan linnoituksessa.Etelä-Karjalan museo/kaupunginarkisto, Mauri Salinin kokoelma

Huhtikuun 26. päivä 1918 valkoiset juhlivat Lappeenrannan valtausta hotelli Patriassa, jossa vielä pari päivää aiemmin olivat istuneet Lappeenrannan punaisten johtomiehet.

Nyt siellä istuivat jääkäri Väinö Strömberg ja hotellinpitäjä Uno Serenius. Iltapäivällä miehet ilmaantuivat humalassa Lappeenrannan poliisikamarille, jonne oli koottu punaisia vankeja.

Miehet olivat nähneet ne valkoiset vangit, jotka punaiset olivat perääntyessään teloittaneet Lappeenrannan edustan jäälle. Patriassa juotu viina oli lietsonut vihaa entisestään.

Hotelli Patria Lappeenrannassa 1900-luvun alussa.
Hotelli Patria Lappeenrannassa 1900-luvun alussa.Lappeenrannan museot.

Miehet etsivät punaisten järjestyskomissaarina talven aikana Lappeenrannassa toiminutta Mikko Jakowleffia. Valkoisten kuulustelijoiden estelyt eivät miehiä pysäyttäneet.

Jakowleff revittiin ulos sellistä poliisikamarin pihalle ja Strömberg ampui miestä kolmasti selkään.

Sama meno olisi nähtävästi jatkunut myös muiden punaisten vankien osalta, jos yksi punaisista ei olisi noussut esiin. Vankina oli punaisten riveissä taistellut Lappeenrannan suojeluskunnan johtajan Matti Vihelän poika Eeli.

Isä ja poika olivat siis vastakkaisilla puolilla.

Eeli ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuolemaan, jos muut punaiset säästetään. ”Eläköön köyhälistön vallankumous”, miehen kerrotaan sanoneen viimeisinä sanoinaan.

Snellmanin päiväkodin rakennus toimi poliisikammarina 1918
Lappeenrannan poliisikamari toimii nykyään päiväkotina.Mikko Savolainen / Yle

Historiantutkija Marko Tikka ja Antti O. Arponen kertovat Koston kevät -kirjassaan poliisikamarin dramaattisista tapahtumista.

Verenhuuruinen Serenius

Pitkän linjan itsenäisyysaktivisti ja hotellinpitäjä Uno Serenius nousee Koston kevät -kirjan sivuilla esille valkoisten verenhuuruisena hahmona, joka jakaa kännipäissään pikakuolemantuomioita ja pistää ne itse myös toimeen.

Lappeenrannan poliisikamarin tapaus ei ollut ainoa.

Imatran Vuoksenniskan valtauksen yhteydessä Serenius oli samaan tapaan ”jakamassa oikeutta” voitonjuhlien tuoksinassa.

Valtausta juhlittiin Imatran Cascad- hotellissa. Serenius lähti sieltä keskellä yötä valkoisten Joutsenon rintaman päällikön Aito Husson kanssa katsomaan vangittuja punikkeja. Yksi vangeista otettiin mukaan ja ammuttiin Imatrankosken sillalla.

Ruumis heitettiin Vuokseen.

Sopiva syntipukki

Tampereen yliopiston historiantutkija Marko Tikka näkee hotellinpitäjä Uno Sereniuksen hahmona, jollaisia nousi esiin sisällissodassa sekä punaisten että valkoisten joukoissa.

– Kummallakin puolella oli näitä tyyppejä, jotka olivat jonkinlaisia ikävän työn työrukkasia. Miehiä, jotka sotkivat kätensä kyynärpäitä myöten vereen, Tikka sanoo.

Tällaiset henkilöt herättivät holtittomuudellaan ja raakuudellaan kysymyksiä jopa omalla puolella toimintatapojen oikeutuksesta.

Toisaalta Tikan mukaan molemmilla puolilla pyrittiin myös käyttämään Sereniuksen tapaisia henkilöitä hyväkseen ja samalla syntipukkeina. Heidän avullaan voitiin varsinkin jälkikäteen valkopestä omaa puolta ainakin suurimmista ylilyönneistä.

– Armeijat pyrkivät näin vetäytymään vastuusta sanomalla, että emme me olisi näin toimineet, mutta tämä yksi häiriintynyt yksilö toimi näin, Tikka sanoo.

Tikka näkee, että sodassa Sereniuksen tapaisia henkilöitä käytettiin kuitenkin tietoisesti.

– He olivat juuri sellaisia, joita armeijat tarvitsivat ja sen vuoksi myös käyttivät, Tikka korostaa.

Tästä kertoo sekin, että Sereniuksen toiminnan annettiin jatkua. Hän toimi Lappeenrannassa sotatuomarina vielä parin viikon ajan kaupungin valtauksen jälkeen.

Sereniuksen toimia tutkittiin sisällissodan jälkeen. Lenni Vihelän ja Mikko Jakowleffin surmista hän selvisi vuoden 1918 lopulla annetun armahduslain nojalla.

Vuoksenniskalla tapahtuneesta Toivo Loikalan surmasta Serenius joutui osittain vastuuseen. Kahden kuukauden vankeusrangaistus ei tullut kuitenkaan itse surmasta, vaan tapauksesta annetusta valheellisesta raportista ja juovuksissa esiintymisestä palveluksessa.

Punaisten hirmutyöt

Lappeenranta oli punaisten vallassa sisällissodan alusta lähtien. Valkoiset joukot marssivat kaupunkiin huhtikuun 25. päivän aamulla. Valkoiset valtasivat kaupungin käytännössä taisteluitta.

Seuraavana aamuna kaupungin edustalta jään alta löydettiin punaisten teloittamia valkoisia. Kaikkiaan Rapasaaren edustalle oli teloitettu 16 valkoista vankia punaisten perääntyessä kaupungista.

Lappeenranta, Keskuspuisto, sankarihautajaiset 1918; hautakumpu Lappeen kirkon tapulin edessä, väkeä haudalla
Valkoisten sankarihautajaiset Lappeenrannan keskuspuistossa vuonna 1918.Lappeenrannan museot

Teloitettujen ruumiit oli survottu jään alle. Joitain heistä oli vielä tökitty useita kertoja pistimellä. Rautatieaseman läheltä löytyi vielä seitsemän teloitettua valkoista vankia.

Tieto punaisten tappamista valkoisista vangeista ja muista punaisten vetäytyessä tekemistä tihutöistä kaupungissa lisäsivät valkoisten vihaa.

Tapanainen johtaa puhdistuksia

Kaupungin puhdistaminen punaisista alkoi heti. Rankaisutoimien linjat lyötiin lukkoon valtauspäivän iltana hotelli Patriassa, jonne valkoisten johto kokoontui. Puhdistuksen johtoon määrättiin varatuomari Toivo Tapanainen. Illalla poliisikamarille oli jo kerätty punaisia vankeja.

Tutkija Marko Tikka korostaa, että toisin kuin Serenius, Tapanainen ei kuolemantuomioita määrätessään toiminut hetken mielijohteesta, vaan selkeästi ylhäältä annetun suunnitelman mukaan. Kylmän tehokkaasti.

– Hän toimi käskystä ja teki niin kuin sanottiin, tutkija Marko Tikka sanoo.

Tapanaista voisikin luonnehtia jonkinlaiseksi kuoleman byrokraatiksi, jonka toiminta oli vielä erittäin tehokasta.

Toivo Tapanainen
Lappeenrannan Säästöpankin johtokunta maaliskuussa 1919. Etualalla keskellä Toivo Tapanainen.Etelä-Karjalan museo

Tikka ottaa esille yhden esimerkiksi Tapanaisen toimintakyvystä.

– Hän kävi istumassa yhden päivän kenttäoikeutta Viipurissa, mutta ehti tänä aikana tuomita kaksi sosialidemokraattista kansanedustajaa, jotka ammuttiin Viipurissa.

Myös Lappeenrannassa tehokkuus oli huippuluokkaa. Parin viikon aikana valtauksen jälkeen Lappeenrannassa teloitettiin vankien määrään suhteutettuna huomattavasti enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Viipurissa.

Lappeenrannassa vankeja kuulusteltiin tänä aikana runsas 500 ja näistä teloitettiin 178. Viipurissa vankeja oli noin 11 000, mutta teloitettuja oli vain noin 300.

Tikan mukaan tilastoluvut kuvaavat yleisempääkin tilannetta rankaisutoimien ankaruuden suhteen suurempien ja pienempien paikkakuntien välillä.

– Tämä ero on hyvin tyypillinen. Paikallisten suojeluskuntien vetämät kenttäoikeudet olivat paljon ankarampia kuin suuremmilla paikkakunnilla, kuten Viipurissa, toimineet armeijan vetämät kenttäoikeudet, historiantutkija Marko Tikka sanoo.