Turvallinen metsä muuttuu vaaralliseksi paikaksi – Meriheini Luodon viulu vie kauniista kauheaan

Avantgarde-viulisti Meriheini Luoto inspiroituu metsästä ja haluaa laajentaa musiikissaan soittimensa käyttömahdollisuuksia.

kokeellinen musiikki
Meriheini Luoto
Meriheini LuotoJussi Mankkinen / Yle

Kirkkaanvihreä metsä hengittää syvään ja välillä sen uumenista kuuluu hiljaisia kuiskauksia, jotka ovat kuin kevyitä suudelmia. Auringon lämpö saa ilmassa olevan otsonin rätisemään, ja upottavan pehmeä sammal hyväilee jalkapohjia. Lentoon lähtevien lintujen siivet kahisevat ja niiden höyhenistä kumpuaa pieniä ilmavirtoja. Tuuli kutoo lempeästi monimutkaisia verkkojaan puiden kaareviin oksistoihin.

Yhtäkkiä kaikki pimenee. Ukkonen nostaa taivaalle mustia pilviä, joiden repaleiset reunat muuttavat jatkuvasti muotoaan. Puiden tummat rungot heiluvat vaarallisesti. Oikealla oleva kivi kiiltelee kosteudesta ja sen takaa kurkistaa pieni olento, jonka pohjattomat silmät hehkuvat kuin kaksi mustaa aurinkoa. Aika häviää loppumattoman kuilun perukoille. Taivas ja maa kääntyvät ylösalaisin, ja kaikki tavallinen, turvallinen ja normaali muuttuu pelottavaksi ja oudoksi painajaiseksi, josta ei ole ulospääsyä.

Tällaisia mielikuvia herättää Meriheini Luodon tuore Metsänpeitto-albumi.

metsä
Jussi Mankkinen / Yle

Kansanmuusikosta avantgarde-viulistiksi

Meriheini Luodon ura alkoi varsin perinteisissä merkeissä, kun äiti pisti hänet nelivuotiaana viulutunneille. Soittaminen ei pikkutyttöä aina jaksanut kiinnostaa. Tilanne muuttui, kun Luoto kahdeksanvuotiaana oli ensimmäistä kertaa Kaustisen Näppärikurssilla, jossa oli sekä ryhmäopetusta että yhteisharjoituksia.

– Sieltä viulistin identiteettini löytyi, kansanmusiikin ja yhteismusisoinnin kautta. Kansanmusiikki on soinut siitä lähtien mukanani lähes kaikissa tekemisissäni, tavalla tai toisella. Koen kuitenkin, että tällä hetkellä olen kansanmusiikista kauempana kuin koskaan, Meriheini Luoto sanoo.

Ei siis ihme, että Luoto on ryhtynyt kutsumaan itseään avantgarde-viulistiksi. Tällaista termiä kuulee käytettävän Suomessa äärimmäisen harvoin.

– Minusta se tuntuu omalla kohdallani hyvin luontevalta, koska en ole hakenut musiikkiini vaikutteita minkään yksittäisen genren parista. Myös tapani käsitellä viulua viittaa avantgardeen.

Meriheini Luoto
Meriheini LuotoJussi Mankkinen / Yle

Luodon musiikissa kohtaavat moderni ja arkaainen, ja häntä kiinnostavat etenkin vanhimmat tiedetyt ja tunnetut musiikilliset perinnekerrostumat.

– Tällaisten asioiden tulkitseminen on pitkälti arvailua. Luulen, että vuosisatoja sitten monet laulajat ja soittajat olivat tekemisissään hyvinkin kokeellisia, myös nykymittapuun mukaan. En siis koe vanhaa ja uutta vastakkaisiksi asioiksi, vaan luonnollisesti yhdessä soiviksi elementeiksi.

Suosikkisäveltäjiksiin Luoto mainitsee muun muassa Laurie Andersonin, Pauline Oliverosin, Alvin Lucierin sekä John Luther Adamsin. Adams tunnetaan musiikistaan, joka hakee vaikutteita etenkin luonnosta.

Meriheini Luoto
Meriheini LuotoJussi Mankkinen / Yle

Tuulen mielenkiintoiset soundit

Luonnosta ja nimenomaan metsästä inspiraatiota hakee myös Meriheini Luoto. Metsänpeitto-albumi lähti liikkeelle ideasta, jossa metsä tuodaan äänellisenä tilana ensin konserttisaliin ja myöhemmin levylle.

– Halusin luoda tilan, jossa on samaa rauhaa ja yllättävyyttä kuin oikeassakin metsässä. Toisena tavoitteenani on ollut kokonaisvaltainen tila, jonka kaikkia äänilähteitä ei pystyisi paikantamaan.

Luoto on paitsi kuvitellut, millaisia ääniä metsästä voi lähteä, myös viettänyt paljon aikaa käyskentelemällä metsän siimeksessä ja tekemällä äänellisiä havaintoja. Vaikka metsä on useimmille suomalaisille läheinen asia, ei Luodon mielestä metsän äänimaisemaa ole loppujen lopuksi tutkittu kovinkaan paljon.

– Itse pidän etenkin huminasta, jota metsässä voi kuulla paljon. Myös puista ja tuulesta lähtee mielenkiintoisia soundeja.

Meriheini Luoto
Meriheini LuotoJussi Mankkinen / Yle

Metsänpeitolla Luodon viulu imitoikin juuri luonnonilmiöitä. Levyllä kuultavat korkeat, hypernopeat juoksutukset esimerkiksi viittaavat tuulenpuuskiin. Albumille on leimallista minimalistinen toiston estetiikka, joka Luodon mukaan on omassa kontekstissaan varsin loogista.

– Koen, että tätä samaa toistoa löytyy myös metsän äänimaisemasta. Esimerkiksi puiden humina on jatkunut parhaimmillaan jo vuosisatojen ajan. Toisaalta taas metsän äänimaisema ei toistu samanlaisena kahta kertaa.

Meriheini Luoto
Meriheini LuotoJussi Mankkinen / Yle

Kun metsä peittää alleen

Ikivanhaan suomalaiseen uskomusperinteeseen kuuluvaa metsänpeittoa kutsutaan mystiseksi tilaksi, jossa tuttu ja turvallinen metsä muuttuu vieraaksi ja oudoksi paikaksi, jota hallitsevat maahiset ja peikot. Metsänpeitossa ajan ja paikan taju katoavat, metsän äänet saattavat hiljentyä ja metsänpeiton kokeva henkilö joutuu toiseen todellisuuteen, josta on vaikea päästä pois.

Metsänpeitto kertoo metsän voimasta, ja siitä pois pääsemiseksi on kehitetty lukuisia loitsuja. Metsälle ei siis kannata ryppyillä, muuten voi käydä köpelösti.

Meriheini Luodon levyn musiikillisena juonena on nimenomaan metsänpeiton ja siihen liittyvien tunnetilojen kokeminen. Ajattoman kauniina ja hauraana alkava musiikki muuttuu välillä infernaaliseksi kakofoniaksi, jossa mellastavat voimakkaat ääritilat, kuten pelko ja kauhu.

– Metsänpeitto on sekä suojeleva että pelottava asia. Ehkä se kuitenkin kallistuu enemmän jälkimmäiseen. Näin saattaa olla oman levynikin kohdalla.

Luodolla itsellään on hyvin läheinen metsäsuhde.

– Metsä on aina ollut minulle tavallaan pyhä, rauhoittava paikka – kaikille avoin yhteinen tila.

Meriheini Luoto
Meriheini LuotoJussi Mankkinen / Yle

Viulu kohtaa teknologian

Meriheini Luoto ei vierasta uutta teknologiaa, ja esimerkiksi Metsänpeitto äänitettiin binauraalisesti keinopäämikrofonilla tyhjässä tehdashallissa Karkkilassa. Keinopäämikrofoni mahdollistaa liikkeen saamisen osaksi kuuntelukokemusta ja levyllä voi kuulla, kuinka äänet liikkuvat paikasta toiseen.

– Viimeisen osan äänen häivyttäminen on esimerkiksi toteutettu luomusti. Samalla kun soitin, kävelin hitaasti tehdashallin yhteydessä olevan käytävän päähän ja siirryi toiseen tilaan. Musiikki siis vaimeni täysin luonnollisella tavalla.

Meriheini Luoto, tietokone
Meriheini Luodon käyttämä, live-tilanteita varten koodattu alusta.Jussi Mankkinen / Yle

Metsänpeitto on huomattu maailmallakin. Se on saanut kiittäviä arvioita muun muassa Wire-lehdessä ja se oli äskettäin myös Teosto-palkintoehdokas.

Omasta instrumentistaan Luoto on löytänyt uusia asioita jatkuvan kokeilemisen kautta. Hänelle on esimerkiksi koodattu alusta, jonka avulla soittoa voi luupata ja efektoida live-tilanteissa. Luoto käyttää myös äänenkorkeutta muuttavaa oktaaveria, jolla viulusta saa loihdittua matalampia ääniä.

– Viulu on yllättävän moniulotteinen soitin, jota kuvaavat myös sanat orgaaninen ja hengittävä. Sen soinnista löytyy usein myös yllättäviä elementtejä itsellenikin, Meriheini Luoto summaa.

Meriheini Luoto
Meriheini LuotoJussi Mankkinen / Yle