Yle selvitti: Näin erilaiset lähtökohdat lapset saavat koulutielle asuinpaikan perusteella – katso koulukoneesta, miten kuntasi menestyi

Nyt voit vertailla itse kuntasi päättäjien "koulutodistusta" muihin kuntiin. Juttu on julkaistu toukokuussa 2018.

koulu
Kuvitus
Mikko Airikka | Yle

Suomalainen koulu on aika tasa-arvoinen järjestelmä. Koulutodistustasi ei voi ennustaa sen perusteella, missä asut. Eroja kuitenkin on – ja niistä kannattaa kiinnostua, koska päätämme niistä itse. Kuntien valtuustot antavat koululaisille hyvin erilaiset lähtökohdat koulutielle vaikkapa oppituntien tai tietokoneiden määrässä.

Yle keräsi lähes jokaisesta Suomen kunnasta tiedot koulujen resursseista kahdeksalla mittarilla. Vertailimme opetukseen käytettyjä rahoja, opettajien määrää ja kelpoisuutta, ryhmäkokoja, oppituntien määrää, valinnaisten aineiden saatavuutta, oppimateriaaleihin käytettyjä rahoja ja oppilaiden käytössä olevia tietokoneita ja tabletteja. Näin isoa vertailua mediassa ei ole ennen tehty.

Annoimme kunnille yhdestä viiteen tähteä sen perusteella, miten paljon ne ovat sijoittaneet perusopetukseen verrattuna muihin samantyyppisiin kuntiin. Olemme tutkineet kuntien sijoituksia opetukseen – oppimistulokset ja koulurakennukset eivät ole mukana tässä vertailussa.

Saavatko peruskouluun menevät lapset tasa-arvoiset lähtökohdat? Tutki tietoja itse ja lue sen jälkeen tarinat siitä, mitä erot käytännön arjessa tarkoittavat oppilaiden ja koulussa työskentelevien näkökulmasta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Koulu­kone

Näin kuntasi sijoittaa koululaisiin

Valitse kunta

"Leikkaamalla ei tule kuin haavoja"

Se näkyy jaksamisessa, vakuuttaa Vihdin yhteiskoulun pääluottamusmies Yrjö Kangas. Kun uusimaalaisen kunnan sivistystoimi ajettiin edellisellä valtuustokaudella leikkuriin, se tarkoitti kipeitä päätöksiä kouluissa.

Opetusta vähennettiin. Ryhmiä yhdistettiin. Määräaikaiset opettajat palkattiin vain lukuvuoden loppuun asti. Luottamusmiehelle tämä kaikki näkyi myös kollegoiden yhteydenottoina työhyvinvoinnista.

Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja.

Yrjö Kangas

Noin 30 000 asukkaan Vihti on kunta, jossa perusopetuksen rahahanat ovat olleet poikkeuksellisen tiukoilla. Esimerkiksi vuonna 2016 opetukseen käytettiin Opetushallituksen tilaston mukaan noin 4 000 euroa yhtä oppilasta kohden, kun muiden samantyyppisten kuntien keskitaso oli tuhat euroa enemmän. Tämä on rahaa, joka menee lähinnä opetushenkilöstön palkkoihin. Kuljetuksia, ruokailuja ja tiloja ei ole laskettu mukaan.

Missä se näkyy?

Ekaluokkalainen.
Ekaluokkalainen Lassi Lappalainen jutteli Akseli Kettusen kanssa Joensuun Karhunmäen koulussa toukokuussa.Heikki Haapalainen / Yle

Kun Yle vertasi kuntia kahdeksalla perusopetuksen resursseista kertovalla mittarilla, erot olivat välillä hätkähdyttäviä.

Vihti ei yltänyt vertailussa taajaan asuttujen kuntien keskitasolle juuri missään. Opetusryhmät olivat suurempia, opettajia oli vähemmän suhteessa oppilaisiin ja heiltä puuttui kelpoisuus useammin kuin muissa kunnissa.

– Vertailun tulos ei yllätä, koska vuoden 2015 päätökset heijastuivat vielä, pääluottamusmies Kangas sanoo.

Kun opetusryhmät ovat suuria ja opettajia on vähän suhteessa oppilaisiin, se tarkoittaa, että opettajilla on vähemmän aikaa oppilaalle. Ja jos oppituntejakin on vähemmän, se tarkoittaa, että vaikutus kertaantuu.

– Kasvokkain tapahtuva opetus on kuitenkin se kaikkein hienoin ja ainutlaatuisin yhdessä tekemisen muoto. Sitä saavat oppilaat kouluissa, joissa annetaan ylimääräistä, sanoo Suomen Rehtoreita johtava joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen.

"Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti paljon rahaa"

Oppilaalle kysymys voi olla myös kavereiden löytämisestä. Kun opetusryhmiä yhdistetään säästösyistä, joidenkin koululaisten voi olla vaikea tottua uuteen ryhmään.

– Se voi näkyä oppimisessa ja koulussa viihtymisessä, Vihdin Kuoppanummen koulukeskuksen rehtori Markku Tolvanen miettii.

Hän kuitenkin jatkaa, että hyvällä suunnittelulla vähiä varoja voi käyttää niin, että oppilaiden tarpeet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon.

Vihdin kanssa samankaltaisessa asemassa on Valkeakoski. Takana on jo kymmenen vuoden kulukuri, joka on näkynyt opetusryhmissä, oppimateriaaleissa ja erityisopetuksen määrässä. Kaupungin opetuspäällikkö Jorma Riikonen ei kiertele asiaa.

– Lomautukset ja sijaiskiellot ovat hetken hurma. Me emme ole niitä käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia. Meillä on ollut kulukuri, ja virkamiehet ovat toteuttaneet tehokkaasti määräyksiä. Perusopetuksesta on helpoin leikata, koska siellä tulee nopeasti pienelläkin leikkauksella paljon rahaa.

Opettaja Susanna Merisalo
Valkeakosken Sorrilan koulun opettaja Susanna Merisalo näkee arjessaan, millaista koulunkäynti on jatkuvasti säästölinjalla olevassa kaupungissa.Marko Melto / Yle

Kulukurin seuraukset näkee ja kuulee. Kun Sorrilan koulun 4B-luokan opettaja Susanna Merisalo antaa lapsille tehtävän, hän neuvoo heitä hillitsemään ääntään: 30 oppilaan ryhmässä melusta tulee helposti ongelma. Pieni luokka on niin täynnä pulpetteja, että niiden välissä on välillä vaikea liikkua.

– Joskus koulupäivän jälkeen sitä pysähtyy ja miettii, että hiljaisimmat oppilaat tahtovat jäädä huomiotta. Opettajana tulee huono olo siitä, ettei riitä kaikille, Merisalo pohtii.

Me emme ole [lomautuksia] käyttäneet, vaan olemme tehneet ihan oikeita leikkauksia.

Jorma Riikonen

Opetuksen ja koulutuksen kansallisesta arvioinnista vastaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Sen kanta alueellisiin eroihin on, että niissä ei ole huolen aihetta. Esimerkiksi oppimistuloksia on vertailtu myös alueellisesti ja niistä ei ole paljastunut hälyttäviä tietoja.

– Kaiken tiedon valossa Suomessa saa kaikissa kunnissa hyvää opetusta, arviointisuunnittelija Raisa Hievanen sanoo.

Kouluissa työskentelevät eivät ole tästä yhtä vakuuttuneita. Pelko on, että eriarvoisuus on kasvanut ja kasvaa, ja että erot esimerkiksi oppituntien ja opettajien määrissä eivät voi olla vaikuttamatta.

Jotta vaikutuksia voi löytää, on mentävä sinne, missä asiat ovat paremmin.

Grafiikka

"Okei, siihen meidän kynnet riittää"

Pienessä Hirvensalmen kunnassa Etelä-Savossa on kova tavoite. Kunnassa halutaan, että yksikään peruskoulusta valmistuva oppilas ei jää ilman päättötodistusta (siirryt toiseen palveluun) eikä jatko-opintoja. Kaikkialla Suomessa kaikki peruskoululaiset eivät suinkaan saa päättötodistusta (siirryt toiseen palveluun), jatko-opintopaikasta puhumattakaan. Hirvensalmella molemmat tavoitteet on kuitenkin saavutettu niin kauan kuin Elomaan koulun rehtori Petteri Lahdelma muistaa.

– Me ollaan katsottu että okei, siihen meidän kynnet ja vastuut riittää. Toki me seurataan ja kuullaan nuoria peruskoulun jälkeenkin, mutta siinä vaiheessa se on enemmän nuorista kiinni, hän sanoo.

He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen.

Jouni Välijärvi

Hirvensalmella opetukseen käytettiin yhtä oppilasta kohti yli 7 800 euroa vuonna 2016. Ero Vihtiin on huikea ja selittyy osin kuntien kokoerolla. Pienissä kunnissa käytetään rahaa suhteessa enemmän kuin isoissa ja myös opetusryhmät ovat luonnostaan pienempiä. Niinpä Lapin ja Kainuun pienet kunnat ovat maan kärkipäätä suhteellisissa opetusmenoissa ja usein myös opettajien määrässä.

Isoissa kunnissa ja isoissa kouluissa opetus pystytään järjestämään halvemmalla ilman, että se tarkoittaisi arvostuksen puutetta.

Hirvensalmi on kuitenkin tehnyt koulutukseen sijoituksia, jotka eivät mitenkään liity kunnan kokoon. Siellä koululaiset saavat esimerkiksi paljon enemmän opetusta kuin monen muun kunnan lapset.

Elomaan koulun yhdeksäsluokkalaiset Sara Mutanen ja Saana Suojarinne.
Hirvensalmelaiset Sara Mutanen ja Saana Suojarinne käyvät Elomaan koulua.Esa Huuhko / Yle

Termi "vuosiviikkotunti" on monille vanhemmille hepreaa, mutta sillä kuvataan oppituntien määrää. Peruskoulun yhdeksän vuoden aikana kunnan pitää tarjota 222 vuosiviikkotuntia opetusta. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta.

Niinpä kun Hirvensalmi tarjoaa koululaisilleen opetusta 234 vuosiviikkotuntia, se tarkoittaa suunnilleen 450 ylimääräistä oppituntia peruskoulun 1.–9.-luokkien aikana. Lisäksi kunnassa on harkittu, että opetusta lisättäisiin vielä hiukan esimerkiksi liikunnassa ja matematiikassa.

Tässäkin asiassa erot eri kuntien välillä ovat huimia. Esimerkiksi Närpiössä jokainen peruskoulun läpi kahlaava lapsi saa opetusta peräti 243 vuosiviikkotuntia. Heillä lain vaatima oppituntien määrä täyttyy periaatteessa jo yhdeksännen luokan marraskuussa.

"Pakkohan sen on näkyä osaamisessa"

Lain näkökulmasta 222 tuntia on tarpeeksi. Mutta mitä lapset saavat kunnissa, jotka ovat päättäneet satsata oppituntien määrään? Kaksikielisen Närpiön koululaiset saavat muita enemmän opetusta ruotsin kielessä ja kirjallisuudessa, suomen kielessä, englannissa, matematiikassa, musiikissa, kuvataiteessa ja liikunnassa.

– Joskus laskettiin, että meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa. Jos saa sen verran enemmän opetusta ja vielä pienissä ryhmissä, niin pakkohan sen on näkyä sen asian osaamisessa, hirvensalmelainen rehtori Petteri Lahdelma sanoo.

Käytännössä siis Suomessa on koululaisia, jotka istuvat asuinpaikkansa vuoksi oppitunneilla useita kuukausia enemmän kuin muut. Lapset eivät ehkä itse osaa aina arvostaa tällaista koulutuksellista satsausta, mutta asiantuntijoiden mukaan sillä todella on merkitystä.

– He saavat paremmat eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen, ehkä myös vähän rikkaamman ohjelman kuin muut, sanoo professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta.

Meidän koulun oppilaat olisi voinut laskea yhdeksännen luokan hiihtolomilta kesälomille, ja silti he olisivat saaneet saman verran opetusta kuin naapurikunnassa.

Petteri Lahdelma

Opetustuntien lisääminen tuo lisää opettajien palkkamenoja, joten kyse on sijoituksesta, jota kaikkialla ei olla valmiita tekemään. Tiukka talous on ajanut yhä useamman kunnan kohti valtakunnallista minimiä.

– Enpä muista että näissä keskusteluissa olisi muita argumentteja käytetty kuin talous, miettii Suomen Rehtoreita johtava joensuulainen Antti Ikonen.

Tämän vuoksi on Ikosen mukaan hyvä, että oppituntien vähimmäismäärästä on säädetty perusopetuslaissa. Hänen ja muiden asiantuntijoiden mielestä kannattaisi myös keskustella siitä, olisiko vähimmäismäärää syytä nostaa. Professori Välijärvi huomauttaa, että Suomessa oppilaat käyttävät opiskeluun vähän aikaa verrattuna vaikkapa Koreaan, Kiinaan ja Japaniin.

"Ei missään nimessä opetussuunnitelmaa voi toteuttaa tällaisella"

Missään asiassa koululaisten saamat pelimerkit eivät vaihtele yhtä paljon kuin oppimateriaaleissa ja tietokoneiden ja tablettien määrässä. Suomessa on parikymmentä kuntaa, jotka ovat varanneet jokaiselle koululaiselleen henkilökohtaisen laitteen.

Toinen ääripää ovat Auran, Valkeakosken ja Maarianhaminan kaltaiset kunnat, joissa kymmentä oppilasta kohden on yksi laite. Vaatimaton suhdeluku voi syntyä esimerkiksi tilanteesta, jossa koko koulua varten on vain yksi perinteinen atk-luokka, vertaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

– Ja missään nimessä uutta opetussuunnitelmaa ei voi toteuttaa tällaisella varustelutasolla. Se on ihan kristallinkirkas juttu, hän sanoo.

Aliisa Salmi Sorrilan koulu 4B
Valkeakoskelaista Aliisa Salmea ei haittaa, vaikka koululaisille ei ole juuri iPad-laitteita. Kierrätettyjen oppikirjojen kuntoon Aliisa ei ole kuitenkaan ihan tyytyväinen.Marko Melto / Yle

Valkeakosken Sorrilan koulussa oppilaita on 430 ja tietokoneita ja tabletteja yhteensä hiukan yli 30. Jos opettaja haluaa käyttää niitä, hänen on parasta merkitä nimi varauslistaan ajoissa. Neljäsluokkalaista Aliisa Salmea tämä ei haittaa. Hän on jo tottunut opiskelemaan monisteista ja oppikirjoista. Lähinnä Aliisaa harmittaa, että moneen kertaan kierrätetyistä kirjoista irtoilevat jo kannetkin.

– Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään, sille ei loppua näy, puuskahtaa Aliisan opettaja, Susanna Merisalo.

Professori: Laitteiden määrä kaukana tavoitetasosta

Kaikkiaan Suomen kunnissa on keskimäärin 0,4 tietokonetta tai tablettia yhtä oppilasta kohden. Se ei ole lähellekään tarpeeksi, linjaa professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta. Hänen mielestään minimitaso on, että ehkä alakoulun alimpia luokkia lukuun ottamatta jokaisella koululaisella pitäisi olla henkilökohtainen laite.

– Siihen pitäisi tähdätä jo nyt. Koneet tekevät oppimisen lapselle ja nuorelle tutummaksi, koska he ovat tottuneet toimimaan niiden kanssa ihan luontaisesti.

Välijärvi uskoo koneiden ja oppimateriaalien joutuneen monissa kunnissa leikkuriin, koska koulujen talous on pantu entistä tiukemmalle. On myös ollut helpompi leikata niistä kuin vaikkapa opettajien työtunneista. Joissakin kunnissa tämä linja on kuitenkin viety liian pitkälle.

– Suhteessa siihen, mitä koulutoimi kaikkiaan maksaa, se ei ole asia, josta kannattaisi säästää ihan kohtuuttomasti.

Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei.

Jaakko Salo

Suomen Rehtorien Antti Ikonen on samaa mieltä. Hän myöntää, että osalle rehtoreista tablettien hankkiminen on keino säästää oppikirjarahoissa, vaikka sen pitäisi olla jotain muuta.

– Digitalisaatio on jotain, johon pitäisi mieluummin panostaa lisää kuin ajatella sitä säästönä.

Myös Valkeakoskella harkitaan parhaillaan lisäinvestointia. Seuraavan budjetin yhteydessä valtuusto saanee eteensä esityksen, jossa jokaiselle koululaiselle hankittaisiin yksi laite.

Koulujen onneksi isolla osalla oppilaista on laitteet omasta takaa ja niitä myös käytetään opiskelussa. Tämä on hyvä asiantuntijoidenkin mielestä – kunhan oppilaalta ei aleta vaatia oman läppärin tuomista kouluun. Sellainen olisi peruskoulun maksuttomuuden periaatteen vastaista.

– Koululla pitää olla laitteet, että jokainen pystyy opiskelemaan, oli omaa laitetta tai ei. Mutta olisi sääli, että ei hyödynnettäisi niitä laitteita, jotka koululaisilla joka tapauksessa kulkevat mukana, OAJ:n Jaakko Salo muotoilee.

"Ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä"

Joensuulaisen Rantakylän alakoulun rehtori Antti Ikonen muistaa, miten hämmästyneitä opetusalan ihmiset olivat, kun Suomi ensimmäisen kerran nousi PISA-vertailujen kärkeen. Mutta kun vertailuja tuli lisää, osoittautui, että Suomi oli niissä kaikissa kärkipään maita. Se ei ollut sattumaa, Ikonen miettii nyt.

– Hyvä koulutus, pätevät opettajat ja hyvin johdetut koulut ovat niitä tekijöitä.

Asiantuntijoiden mukaan Suomi on myös koulutuksen alueellisessa tasa-arvossa kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa.

Rehtorien valtakunnallista järjestöä johtava Ikonen muistuttaa kuitenkin, että kärkipaikka ei ole itsestäänselvyys. Kollegoilta ympäri maan on alkanut tulla viime vuosina huonojakin kuulumisia.

– Näyttää siltä, että olemme vähä vähältä kulkemassa toiseen suuntaan. Merkit siitä, että koulutus ei säily tällä tasolla Suomessa, ovat olemassa.

Elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin.

Jouni Välijärvi

Karu muistutus suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta saatiin vuonna 2016. Tuolloin julkaistiin Jyväskylän yliopiston kovasti kohahduttanut raportti siitä, miten varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen poikien oppimistulokset olivat romahtaneet suhteessa muuhun maahan.

Ei ole merkkiä siitä, että romahdus olisi johtunut alueen kuntien perusopetukseen tekemistä säästöistä. Myöskään Ylen vertailussa idän ja pohjoisen kunnat eivät erotu muusta Suomesta mitenkään epäedullisesti.

Mutta entä jos kysymyksen kääntää toisinpäin? Voisivatko Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat vaikuttaa alueensa koululaisten oppimistuloksiin yksinkertaisesti sijoittamalla enemmän rahaa perusopetukseen: opettajiin, opetukseen, materiaaleihin?

Luokanopettaja Sari Elokivi ekaluokkalaisten kanssa.
Joensuun Karhunmäen koulussa ekaluokkalaisilla on tällä hetkellä yksi ylimääräinen opettaja. Kuvassa opettaja Sari Elokiven luokka.Heikki Haapalainen / Yle

– Siinä mielessä kyllä, että elinolosuhteet ovat aivan toiset kuin 1970-luvulla, jolloin peruskoulua luotiin. Silloin ajateltiin, että kaikki suomalaiset elävät samankaltaisessa maailmassa. Nyt alueellinen eriarvoistuminen ja elinolosuhteiden erilaistuminen on selvää. Silloin ratkaisujen pitääkin olla erilaisia Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä, professori Jouni Välijärvi sanoo.

Kuntalaisten valitsemilla valtuutetuilla on paljon valtaa siinä, kuinka niukasti tai runsaasti kunta voi sijoittaa kouluihinsa. Tämän jutun esimerkkikunnista Hirvensalmella on rehtori Petteri Lahdelman mukaan saatu nauttia jo useamman peräkkäisen koulutusmyönteisen valtuuston päätöksistä. Valkeakoskella puolestaan peruskoulusta on tingitty, mutta lukioon sijoitettu.

Kun on ollut pitkään opettajana, tuntuu että miten tämä säästäminen voi jatkua näin pitkään.

Susanna Merisalo

Myös Vihdissä, jonka peruskouluihin iski säästökuuri vuonna 2015, on päätetty muuttaa suuntaa. Kouluihin on perustettu uusia ryhmiä ja myös määräaikaisia opettajia on alettu palkata koko vuodeksi eikä vain kesäkuun alkuun, kuten ennen tehtiin. Opettajien pääluottamusmies Yrjö Kangas on varma, että ratkaisut ovat helpottaneet pätevien opettajien saamista.

– Jos määräaikaiset palkataan vain lukuvuoden työajalle, palkasta menee toistakymmentä prosenttia. Pätevimmät hakijat eivät tule tämmöiseen paikkaan, jos vaihtoehtoja on.

Kangas kiittää muuttuneesta linjasta uutta valtuustoa. Hänestä tuntuu, että asenne on nyt kunnassa erilainen kuin ennen. Nuoriin halutaan satsata enemmän ja se vaikuttaa myös kunnan imagoon.

– Nyt on ymmärretty, että leikkaamalla ei tule kuin haavoja.

Näin koulukone tehtiin

Yle pyysi kaikilta kunnilta tietoja perusopetuksen resursseista. Saimme vastaukset 289 kunnasta, 22 vastausta jäi puuttumaan. Suurin osa tiedoista on vuodelta 2017. Tieto opetusmenoista on vuodelta 2016. Opetusmenot ovat Opetushallituksen tilastosta, oppilasmäärät Tilastokeskuksen. Loput tiedot ovat kuntien Ylelle lähettämiä.

Mittarit valittiin koulutusalan asiantuntijoiden taustahaastattelujen pohjalta. Jaoimme kunnat kolmeen luokkaan Tilastokeskuksen kuntaluokituksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) ja vertailimme tietoja kuntien omien viiteryhmiensä vastauksiin.

Jutussa on vertailtu eri mittareilla kuntien satsauksia perusopetukseen. Vertailussa ei ole mukana esimerkiksi oppimistuloksia eikä se kerro siitä, että jossakin kunnassa olisi parempia tai huonompia opettajia tai oppilaita kuin toisessa. Vertailussa ovat olleet mukana kunnat, eivät yksittäiset koulut. Myöskään koulurakennukset eivät kuulu tähän vertailuun. Niitä Yle on tutkinut esimerkiksi vuonna 2016 julkaistussa Homekoulukoneessa.

Juttua päivitetty 10.54: Lisätty Hattulan tiedot, jotka saapuivat myöhässä. Tarkennettu myös yksittäisten muiden kuntien tietoja. Alkuperäisessä jutussa myös Hirvensalmen Elomaan koulu oli kuvatekstissä virheellisesti muodossa Elorinteen koulu.

16.5. Lisätty koneesta alun perin puuttuneiden Ilomantsin ja Kolarin tiedot. Tarkennettu myös yksittäisten muiden kuntien tietoja.

Päivitetyt tiedot vaikuttavat myös muiden kuntien tähtimäärään.

Jutun kommentointi on päättynyt.