"Ihmisillä pitää olla oikeus myös loukkaantua" – Alina Tomnikov, Niina Lahtinen ja 5 muuta koomikkoa kertovat, mistä he välttelevät vitsailua

Komiikan ammattilaisten mielestä kaikesta saa tehdä huumoria. Sillä on kuitenkin väliä, kuka vitsin kertoo ja missä.

huumori
Hassuja naamoja
Yle Uutisgrafiikka

Missä kulkevat huumorin rajat Suomessa?

Haastattelimme vapun kunniaksi seitsemää komiikan alalla toimivaa ihmistä.

Asiaa pohtivat koomikko ja tuottaja Eeva Vekki, käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlman, teekkarien vappulehden Julkun toimittaja Onni Lampi, Putous-tähti, näyttelijä Alina Tomnikov, näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Niina Lahtinen, toimittaja ja komiikan tutkija Janne Zareff sekä koomikko Minna Kivelä.

Moni heistä sanoo, että kaikesta tai lähes kaikesta voi Suomessa vitsailla. Kyse on siitä, kuka komiikkaa tekee ja mistä näkökulmasta.

Myös tilanne vaikuttaa: tv:ssä liikkumavara on paljon pienempi kuin stand-up-lavalla tai yksityistilaisuuksissa. Herkimpiä alueita ovat etniset ja sukupuolivähemmistöt sekä uskonto.

Huumorin tekemisestä puhutaan vappuaattona myös televisiossa, sekä Puoli seitsemän -ohjelmassa klo 18.30 ja A-studiossa klo 21.00 TV1:llä.

Koomikko, tuottaja Eeva Vekki: Suomalaisen yleisön maku on kohentunut

Eeva Vekki
Yle Uutisgrafiikka

Ylen Noin viikon studion toinen juontaja ja kokenut stand up-koomikko Eeva Vekki muistuttaa komiikan perussäännöstä: ylöspäin saa lyödä, mutta ei alaspäin.

Esimerkiksi valtaapitävien kustannuksella saa nauraa, mutta huono-osaisilla vitsailu on tyhmää ja laiskaa. Hän sanoo kuitenkin, että mille tahansa saa nauraa, kunhan sen esittää älykkäästi ja siinä on empatiaa mukana.

– Itse lähden komedian tekemisessä siitä, että voin nauraa jollekin ihmisryhmälle, mutta sen on osuttava minuun. Että en ole yhtään parempi kuin se, jota kritisoin.

Vekki kertoo myös rakastavansa mustaa huumoria. Se tosin ei sovi televisioon.

– Tiedän omasta kokemuksestani, että traagisista kokemuksista tulee kaikkein övereimmät vitsit. Vaikkapa niinkin synkälle asialle kuin lapsen kuolemalle voi nauraa yksityisessä tilaisuudessa, mutta ei tv:ssä.

Stereotyyppiset vitsit eivät enää toimi.

koomikko Eeva Vekki

Vekki pohdiskelee, että aina ei tiedä, onko ylittänyt jollain vitsillään yleisön sietorajan aihevalinnallaan vai onko juttu vain huonosti kirjoitettu.

– Minulla oli tosi pitkään aborttivitsi ohjelmistossa, josta yleensä sai naurut. Välillä siitä tuli jännää palautetta. Ihmiset kysyivät, että “onko sinulle oikeasti tehty eilen abortti”. Piti vakuutella, että ei ole.

Myös yleisö vaikuttaa siihen, mistä voi vitsailla.

Kehitysvammaisyleisölle hän on vitsaillut onnistuneesti vammaisuudesta, mutta tavalliselle yleisölle se olisi liikaa.

Tv:ssä puolestaan yleisö on suuri, minkä vuoksi siellä täytyy olla tarkempi. Se on myös yksinpuhelu-, eikä vuorovaikutteinen tilanne kuten live-yleisön edessä.

Vekin mielestä suomalaisen yleisön maku on kohentunut.

– Minusta tuntuu, että ihmiset vaativat nykyään parempaa ja älykkäämpää, mikä on hyvä. Stereotyyppiset ja kuluneet vitsit eivät enää toimi.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlman: Ainoa mittari on, naurattaako tämä minua

Anna Dahlman
Yle Uutisgrafiikka

Oma tunne on ainoa mittari, kun määritellään huumorin rajoja, sanoo käsikirjoittaja Anna Dahlman.

Hän on käsikirjoittanut muun muassa Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa sekä YleLeaks- ja Siskonpeti -tv-sarjoja.

– Kun pitää miettiä, naurattaakohan tämä nyt monia, oikeastaan ainoa mitä voi miettiä on, että naurattaako tämä minua.

Sama koskee hänestä huumorin rajoja yleisemminkin.

– Kukaan muu ei voi laittaa sitä rajaa. Jos itsestä tuntuu pahalta, se on varmaan mennyt yli.

Kaikki aiheet on Dahlmanin mielestä mahdollista nähdä koomisesti. Kysymys on, mille nauretaan ja mistä näkökulmasta. Pitää olla tarkkana, että nähdään oikein.

– Kantasuomalaisten tekemä huumori maahanmuuttajista on tabu siinä mielessä, että siinä täytyy olla todella tarkkana näkökulman valitsemisessa. Voidaan nauraa suomalaisten ennakkoluuloille. Mutta jos nauretaan jossain kulttuurissa oleville asioille ymmärtämättä sitä syvällisesti, siinä näen vaaran paikan.

Koomikoilla on poikkeuksellista valtaa.

käsikirjoittaja Anna Dahlman

Siksi Dahlmanista onkin parempi, että komiikkaa tehdään kulttuurin sisältä.

– Somali Fathi Ahmed, aivan loistava stand up-koomikko, nimenomaan nauraa kulttuurille sisältäpäin. Ja kyllä siellä yleisökin nauraa. Minä en voisi tehdä vastaavaa. Helpointa ja luontevinta huumorin teko on omista lähtökohdista.

Dahlman pitää näiden asioiden pohtimista tärkeänä, koska pitää komiikkaa mielipidevaikuttamisena.

– Koomikoilla ja komedian tekijöillä on valtaa ihmisiin. Kun ihmiset nauravat, he ovat auki ja heihin on paljon helpompi vaikuttaa. He eivät edes ymmärrä, että heihin vaikutetaan. Se on itse asiassa poikkeuksellinen valta.

Teekkarien vappulehden Julkun toimittaja Onni Lampi: Opiskelijoiden ei pidä vitsailla eläkeläisistä

Onni Lampi
Yle Uutisgrafiikka

Joka toinen vappu pääkaupunkiseudulla myydään teekkarihuumorilla kyllästettyä Julkku-lehteä.

Lehden toimittaja Onni Lampi sanoo lehden huumorin perustuvan asioiden kääntämiseen päälaelleen, samastuttavuuteen ja kekseliääseen verbaliikkaan.

– Esimerkiksi herjaava huumori ei lehteen sovi. Kenen tahansa pitää pystyä lukemaan lehteä ja hörähtelemään sille. Julkkua tekevät nuoret opiskelijat, eikä esimerkiksi eläkeläisille nauraminen olisi kovin fiksua tai hyvää huumoria.

Laajemmin huumorista puhuttaessa Lampi korostaa, että omaa asemaa ei saa käyttää väärin. Esimerkiksi porukasta vastaava henkilö ei saa pilailla ryhmään kuuluvan kustannuksella.

– Vitsin koko yleisölle pitää voida jäädä hyvä maku. Silloin se on hyvää huumoria.

Jos joku loukkaantuu somessa esitetystä huumorista, Lammen mielestä parasta on olla suoraan yhteydessä tahoon, joka pahan mielen on aiheuttanut.

– Oletetaan, että omat tavoitteet saavutetaan sillä, että vedetään täysin liinat kiinni somessa, eikä halutakaan saada minkäänlaista ratkaisua tai kehittää sellaista yhdessä. Pitää olla suoraselkäinen. On todella vaikea reagoida ajoissa, kun palautetta ei tule suoraan.

Näyttelijä Alina Tomnikov: Ihmisillä pitää olla oikeus loukkaantua

Alina Tomnikov
Yle Uutisgrafiikka

Putouksesta tutun näyttelijän Alina Tomnikovin mielestä huumori on ennen kaikkea parantava voima, joka vapauttaa häpeästä.

Huumorin rajoja Tomnikov mietti erityisen tarkasti esittäessään sokeaa naista draamakomediasarjassa Donna. Sarjaa on esitetty Ylellä tänä keväänä.

– Ihmisellä pitää olla terve järki. Jonkun henkilökohtainen loukkaaminen komedian avulla on täysin väärin. Samalla pitäisi pystyä nauramaan myös vaikeille asioille. Tosin todella rohkea huumori jakaa vahvasti mielipiteitä.

Ihmisellä pitää Tomnikovin mielestä olla oikeus myös loukkaantua.

– Se osoittaa, että jokin henkilökohtainen raja on ylitetty.

Samalla sosiaalisen median aikakaudella loukkaantuminen saattaa tapahtua jo liiankin helposti. Kommentteja kirjoittaessa reagoidaan miettimättä.

– Pitäisi ensin miettiä, miksi minä loukkaannuin. Olla hetki siinä tunteessa ja käsitellä sitä, Tomnikov pohtii.

Tomnikov on näytellyt sekä Suomessa että Venäjällä. Hänen kokemuksensa mukaan venäläinen huumori on usein suomalaista eleettömämpää.

– Venäläinen huumori on hyvin mustaa. Suomalainen katsoja haluaa nähdä oikeaa elämää.

Näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Niina Lahtinen: Hyllytimme Siskonpedin sketsin transseksuaaleista

Niina Lahtinen
Yle Uutisgrafiikka

Parikymmentä vuotta komiikan parissa töitä tehnyt Niina Lahtinen käsikirjoittaa Hyvät ja huonot uutiset -tv-ohjelmaa. Lisäksi työn alla on elokuvakäsikirjoitus sekä revyy Komediateatteriin.

Huumorin rajat tulevat Suomessa hänen mielestään vastaan etnisten- ja sukupuolivähemmistöjen käsittelyssä. Niihin hän ei ole juuri tarttunut, koska asioista joista ei tiedä tarpeeksi, on vaikea laskea leikkiä.

Lahtinen kertoo esimerkin Ylen Siskonpeti-sarjasta, jota hän on myös käsikirjoittanut:

– Sarjassa kirjoitettiin “Iso transu ja pikku transu”- niminen sketsi, jossa minä ja Joonas Nordman olimme molemmat transseksuaaleja. Se tuntui hauskalta kirjoittaessa ja kuvatessa. Mutta kun olimme kuvanneet sen, se näyttikin siltä että siinä pilkataan, mikä ei ollut tarkoituksemme. Varmuuden vuoksi jätimme sketsin käyttämättä.

Myös saamelaisten asiat tuntuvat tabuilta.

– Niitä ei halua edes havainnoida, koska pelkää, että loukkaa ihmisiä tahtomattaan. En ole kirjoittanut saamelaissketsiä, eikä tulisi mieleenkään kirjoittaa. Sen sijaan Märät säpikkäät (saamelaiskoomikot Suvi West ja Anne-Kirste Aikio) pystyvät aiheesta laskemaan enemmänkin leikkiä, koska he tekevät sitä omakohtaisesti. Samoin kuin naiset pystyvät kirjoittamaan naiseudesta aivan eri tavalla kuin miehet.

Vapusta Lahtinen lähtisi – itsekin äitinä – kehittelemään huumoria äitien ylisuorittamisesta simanpullotuksineen. Stressin yltyminen veisi sketsin äidin luonnollisesti lopulta hermoparantolaan.

Komiikan tutkija ja Noin viikon studion käsikirjoittaja Janne Zareff: Sovinistiselle tai rasistiselle vitsille voi nauraa oikeassa kontekstissa

Janne Zareff
Yle Uutisgrafiikka

Väitöskirjansa komiikasta journalismissa tehnyt Janne Zareff on sitä mieltä, että kiellettyjä aihepiirejä ei suomalaisessa komiikassa ole.

Väkivallasta ja terrori-iskuista kuitenkin puhutaan korkealla kynnyksellä, sillä esimerkiksi Turun puukotuksista ei löydy “mitään hauskaa”.

Janne Zareff vastaa A-studion kysymyksiin sekä tutkijan- että komiikan käsityöläisen vinkkelistä.

Kiellettyjen aihepiirien pohtimisen sijaan Zareff sanoo, että on keskeistä pohtia sitä, mihin huumori suuntautuu ja millainen huumorin esittämisen tilanne on.

– Jos vaikka kritisoi jonkun poliitikon toimintaa metaforalla “poliitikko on pettänyt tässä asiassa, pettää siis myös puolisoaan”, joutuu punnitsemaan, onko sanominen painoarvoltaan niin tärkeää, että se oikeuttaa sanomaan halventavia kommentteja hänelle tärkeistä asioista.

Tilannesidonnaisuus puolestaan mahdollistaa sovinistiselle tai rasistiselle vitsille nauramisen kaveripiirissä niin kauan, kuin kaikilla on käsitys, että nauretaan vitsin älyttömyydelle ja sille, että on oikeasti olemassa ihmisiä jotka pitäisivät sitä hauskana.

– Jos ne samat vitsit veisi someen, jossa ne ovat kenen tahansa luettavissa, lukijoiksi tulee ihmisiä, joilla ei ole käsitystä mikä vitsin tarkoitus on ollut.

Lisäksi: mitä lähempänä huumorin tekijää aihe on, sitä rankempaa huumoria siitä voi tehdä.

Esimerkiksi Zareff nostaa huumorikäsikirjoittajat, joista hän voisi tehdä brutaaliakin huumoria. Sen sijaan kansanedustajista hän ei voisi yhtä rankkoja asioita sanoa.

Zareffin mielestä suomalaisen huumorin kenttä on viime vuosina kehittynyt. On alettu tunnistaa huumorin sävyjä ja sitä, missä huumorin kärki on.

– Esimerkiksi väkivallalle voi hyvin nauraa, ja siitä voi tehdä vitsejä – mutta on tabu nauraa väkivallan uhreille tai vähätellä väkivaltaa. Eli on hyvinkin sallittua nauraa väkivallan tekijöille.

Koomikko, näyttelijä ja ohjaaja Minna Kivelä: En pidä lapsiin kohdistuvista vitseistä

Minna Kivelä
Yle Uutisgrafiikka

Kätevä emäntä -tv-sarjasta tuttu koomikko Minna Kivelä korostaa tilannetajun merkitystä vitsailussa. Hänestä kaikista asioista voi tehdä huumoria, mutta esimerkiksi ajoitus on tärkeää.

Kivelä kertoo pohtineensa Aku Louhimiehen metoo-uutisen julkitulopäivänä, olisiko vitsaillut asiasta heti illan show'ssaan. Silloin se jätettiin tekemättä, mutta nyt asiasta voisi jo vitsaillakin.

Sairaalaklovnina ollessaan hän vältti johdonmukaisesti uskonnolla, politiikalla ja seksuaalisuudella vitsailua, mutta muissa konteksteissa ne voivat hänestä olla hyviä juttuja.

Vähemmistöistä Kivelä ei halua vitsailla. Hän myöskään pidä vitseistä, jotka kohdistuvat lapsiin.

Pieni konservatismi ja sensuuri nousee välillä esiin.

koomikko Minna Kivelä

Huumorikulttuuri on Suomessa hänestä laajentunut.

– Kun on ollut maahanmuuttajahommia ja kaikkea muuta, uskalletaan puhua isommin asioista ja kipeistäkin asioista. Samalla pieni konservatismi ja sensuuri kuitenkin nousee välillä esiin. Halutaan ollaan vapaita puhumaan, mutta samalla ollaan helvetin ärhäköitä loukkaantumaan joka asiasta.

Somessa loukkaantuminen saa Kivelän kokemusten mukaan nopeasti koomisiakin piirteitä, kun neutraaliksi tarkoitettu julkaisu johtaa nopeasti henkilökohtaisuuksiin meneviin kommentteihin.

– Varmaan ihmiset ovat aikaisemminkin loukkaantuneet, mutta nyt tieto kulkee nopeammin. Jos joku on sanonut perähikiällä jotakin, niin ei sitä Helsingissä tiedetä. Nyt jos joku sanoo samaa, se on heti somessa ja raivo on päällä.

  • Puoli seitsemän -ohjelmassa tänään klo 18.30 vieraana on koomikko Eeva Vekki.
  • A-studiossa klo 21.00 vieraina ovat näyttelijä Alina Tomnikov, pilapiirtäjä Jyrki Vainio, koomikko Minna Kivelä ja käsikirjoittaja Janne Zareff.
  • Molemmat ohjelmat näytetään TV1:ssä.

Korjaus 30.4. klo 15.50: Täsmennetty Eeva Vekin sitaattia traagisista kokemuksista.