Perhe mieltyi isoihin, lihaksikkaisiin kissoihin – nyt talon ihmisillä on työvuorot, ja kissanruoka tuodaan kotiovelle Saksasta

Ainaksen perheessä asuu neljä rotukissaa ja koira. Lemmikit ovat perheelle elämäntapa. Tärkeintä on terveys, ei ulkonäkö.

lemmikkieläimet
Kissa makoilee sohvalla.
Ossi painaa yli kymmenen kiloa.Pyry Sarkiola / Yle

Kun Ainaksen perhe herää omakotitalossaan Kotkassa, äiti Maarit menee keittiöön ja ottaa jääkaapista pakasterasiallisen raakaa kananlihaa. Perheen isä Kimmo on nostanut lihan jääkaappiin sulamaan jo illalla – niin hän tekee joka ilta.

– Ostamme aina kaupasta isomman satsin porsasta ja kanaa. Jaamme sen sadan gramman eriin rasioihin pakastimeen, Kimmo Ainas kertoo.

Isot kissapojat, yli 10-kiloiset Junnu ja Ossi, haistavat lihan ja ryntäilevät edestakaisin. Harmaaraidallinen Junnu on äänekäs, se maukuu. Joskus se voi näykkäistä pohkeesta, jos palvelu ei sen mielestä pelaa. Tummanharmaa, valkokauluksinen Ossi tulee puskemaan.

– Yleensä Ossi on pidättyväinen ja viihtyy itsekseen, mutta nälkäisenä se puskee ja painamme otsamme yhteen, Maarit Ainas sanoo.

Hän kippaa sulaneet lihat pieniin kuppeihin ja täyttää yhden suuremman kupin kuivaruualla. Kupit kannetaan eläinten omaan huoneeseen.

Koko perhe käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Fyysisyyden ihannointi tulee ehkä jostain sieltä.

Kimmo Ainas

Kissat nyrpistelevät usein kuonojaan, kun niille tarjoaa laatulihaa – kanaa tai possua. Kimmo Ainasta se hiukan harmittaa.

– Nälkää huudetaan, mutta sitten ei kunnon sapuska kelpaa. Olisivat kiitollisia, kun saavat terveellistä, hyvälaatuista lihaa, hän hymähtää.

Latzit ja muut marketeissa myytävät märkäruuat, joiden lihapitoisuus ei ole niin suuri, sen sijaan katoavat kupeista alta aikayksikön. Ainas kutsuu niitä kissojen pikaruuaksi.

– Niissä ei ole tarpeeksi vitamiineja eivätkä ne ole tarpeeksi lihapitoisia. Onneksi kissoja saa huijattua syömään kunnon lihaa, kun sotkee joukkoon vähän “hampurilaista”.

Mies avaa kaapin, jossa on kymmeniä purkkeja kissanruokaa. Ne tulevat kerran kuukaudessa kotiovelle pakettiautolla Saksasta.

Kimmo Ainas
Pyry Sarkiola / Yle

Kimmo Ainas on mieltynyt suuriin, lihaksikkaisiin lemmikkeihin.

– Olen itse harrastanut puntinnostoa läpi elämäni, ja koko perheemme käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Fyysisyyden ihannointi tulee ehkä jostain sieltä.

Viisi vuotta sitten Ainas tutki kissarotuja netistä ja löysi maine coonin – rodun, joka on peräisin ankarista oloista Mainesta, Yhdysvalloista.

– Voimakkuus viehätti. Rotu on iso, sitkeä, kestää säätä ja pärjää kovissakin oloissa. Ihastuin kissan elinvoimaan.

Muille kissojen koko saattaa olla kauhistus. Ainaksen silmään ne ovat ihan normaalin kokoisia.

– Monesti meillä käy vieraita, joilla on kotona maatiaiskissa. He kauhistelevat, että voi kamala kuinka isoja kissoja. Kun itse näen parin kolmen kilon maatiaisia, ajattelen, että ovatpa ne pieniä.

Maine coon on luonteeltaan rauhallinen ja pidättyväinen. Ainakset pohtivat, että sille voisi ottaa vähän vilkkaamman kaverin. Leikkisään ragdolliin perhe päätyi, koska sekin oli isokokoinen rotu. Perheessä oli myös 4-vuotias rottweiler-uros Njassa.

Ensin perheeseen muutti vaalea maine coon Aatu, viikko sen jälkeen ragdoll Lumi. Coon-veljekset Junnu ja Ossi täydensivät joukkoa vuotta myöhemmin. Kaikki ovat uroksia.

– Ajattelin, että kissat ovat vaivattomia ja voi lähteä vaikka yöksi pois kotoa, kunhan ruokaa on kupissa. Se tuntui alussa helpottavalta.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

Aatulla on oma kattaus

Eläinten huone on kodinhoitohuone, joka on erotettu keittiöstä valkoisella portilla. Siellä Njassa-koira kuivattelee tassujaan lenkin jälkeen. Se ei piittaa kissoista – paitsi niiden ruuista. Sen harmiksi kissat ovat kiinnostuneita siitä.

Ragdoll Lumin mielestä Njassan tassut tuoksuvat hyvältä. Kun koira menee pötköttelemään, Lumi tulee nuuhkimaan sitä.

– Koira saattaa ärähtää, mutta ei Lumi siitä lannistu. Se ottaa yhden tassun kerrallaan käsittelyyn, nuuhkii ja puskee itseään tassuihin.

Yhdellä seinällä nököttävät kissojen hiekkalaatikot, toisella eläinten ruoka- ja vesikupit. Kaapeissa ovat eläinten hoitotarvikkeet.

Kissankupit on nostettu pois koiran ulottuvilta. Niiden paikka on kahdella apupöydällä – lukuun ottamatta Aatua. Sen ateria katetaan muista erilleen pesuhuoneeseen.

– Aatu ei tykkää, kun muut rynnivät syömään. Se haluaa pitää oman tilan. Aatulle laitetaan kuppi pesuhuoneen puolelle, siellä se saa syödä rauhassa, Kimmo Ainas kertoo.

rotukissa
Muut kissat kunnioittavat Aatua. Se tuli perheeseen ensimmäisenä.Pyry Sarkiola / Yle

Aatu on eläinlauman arvovaltaisin jäsen. Usein se tarkkailee raapimispuun huipulta valtakuntaansa.

– Aatu on selvästi harkitsevin, ja sillä paras on pelisilmä. Kun muut leikkivät ja hyppivät lelujen perässä estoitta, Aatu vaanii pitkään ja hyökkää nopeasti, juuri oikealla hetkellä.

Aatu ei hyväksy lähelleen ketä tahansa. Lumin se hyväksyy, sillä ne ovat kasvaneet yhdessä pennusta asti. Ja sitten on tietysti perheen 13-vuotias tytär Aino, Aatun suosikki-ihminen.

Kun perhe meni viisi vuotta sitten katsomaan maine cooneja kasvattajan luo, vaalea pentu tuijotti herkeämättä Ainoa.

– En tiedä, tapahtuiko siinä joku leimautuminen. Nykyään Aatu menee yöllä raapimaan Ainon ovea, haluaa rinnan päälle pötköttämään ja alkaa jutella. Jos joku muu meistä haluaa silittää sitä, se on vähän pitkin hampain.

Kun ragdoll yrittää pomoilla, mainet pistävät sen kenttään.

Kimmo Ainas

Lumi taas on porukan leijona. Sillä on aamuisin kiire puolustamaan kotitaloa. Se pääseekin joka päivä valjaissa ulos, halutessaan useammankin kerran. Valjaiden varassa se saa suojella perhettä maailman pahuudelta. Kuten eräältä kulkukissalta.

Pari kertaa Lumi on karannut ja löytynyt lymyilemästä läheisestä marjapuskasta.

– Olimme hankkineet sille tukevimmat ja varmimmat mahdolliset valjaat, mutta niin vain se pääsi luikertamaan niistä ulos. Nyt sillä on tuplavaljaat.

Lumi luulee olevansa porukan kuningas, mutta oikeasti se on vähän kuin hovinarri.

– Kun ragdoll yrittää pomoilla, mainet pistävät sen kenttään. Sitten se häviää kiltisti maisemista. Lumi on kuitenkin porukasta se, joka aloittaa rallit. Mainet katsovat ensin vähän aikaa sivusta, että mitä tuolle oikein tuli.

Tarkka työnjako

Kun perheessä on enemmän eläimiä kuin ihmisiä, arjen työnjako on tarkkaan harkittu ja toistuu lähestulkoon samanlaisena joka päivä. Maarit antaa aamuruuat, päästää ragdollin ulos ja käyttää koiran lenkillä.

Kimmo tiskaa herättyään eläinten likaiset astiat ja 15-vuotias Sasu-poika siivoaa kissojen vessat. Työ- ja koulupäivän jälkeen eläimet ruokkii se, joka tulee ensin kotiin. Kimmo vie Njassan ulos iltapäivällä tultuaan töistä, Ainon vuoro on illalla.

Tyttö leikkii kissan kanssa

Kissat alkavat iltaisin kyräillä usein siihen malliin, että niille pitäisi keksiä tekemistä. Silloin Kimmo Ainas ottaa laservalon esiin. Punainen valo alkaa pomppia lattialla, Ossi-kissa lämäyttää tassunsa sen päälle.

– Coon-veljekset menevät siitä ihan hurmokseen. Sulkalelu on toinen, jolla leikitämme kissoja.

Kimmo siivoaa kissojen vessat taas illalla, Maarit antaa ruuan. Kun työt on jaettu tasan, lapsetkin ovat oppineet, ettei elämä lemmikkien kanssa ole pelkkää leikkiä ja silittelyä.

– Välillä kuuluu natinaa, mutta kakku on jaettu kaikille. Jos työ jäisi yhden kontolle, siinä väsyisi varmasti. Töiden jakaminen opettaa lapselle myös sitoutumista.

Se on liukuhihnameininkiä.

Kimmo Ainas

Lasten mielestä lemmikit ovat suurimman osan ajasta ihania. Aino nauttii iltalenkeistä Jassan kanssa, kun on pimeää ja rauhallista. Silloin saa olla kahdestaan ja kuunnella musiikkia. Kissoissa parasta on se, kun ne tulevat puskemaan tai kehräämään mahan päälle.

– Paitsi silloin, kun se ihana pallero tulee herättämään aamuyöllä ja itse tajuaa, että olisi vielä aikaa nukkua, Aino sanoo.

30 kiloa kissanhiekkaa

Maarit Ainas hoitaa eläinten ruokatilaukset. Hän tekee ne netissä, ja DHL:n auto kurvaa pihaan noin kerran kuukaudessa.

– Teen tilauksen aina tarpeen mukaan, mutta niin, että ruokaa riittää vielä useiksi päiviksi eteenpäin. Toimitusta pitää odottaa viikon verran, Maarit Ainas kertoo.

Kun auto tulee, se tuo perheen eläimille laatikoittain ruokaa ja muita tarvikkeita. Kissanruuan lisäksi lastissa ovat hiekat ja koiranruuat.

– Yhdessä lastissa tulee useita satoja märkäruokapakkauksia ja kuivaruokaa. Lisäksi mukana on useita 15 kilon säkkejä kissanhiekkaa, Kimmo Ainas laskee.

– Hiekkaa kuluu noin 30 kiloa kuukaudessa, lisää Maarit.

Periaatteessa lemmikkien ruokakuluja ei lasketa, koska ne ovat osa perhettä ja elämäntapa. Ainakset arvioivat, että eläinten ruokaan kuluu joitakin kymppejä kuukaudessa.

– Tulee halvemmaksi tilata ison satsi kerralla Saksasta kuin hakea sama tavara suomalaisesta eläinkaupasta. Kuljetus ei maksa, kun tilaus on tarpeeksi iso.

Jokaisen kuukauden lopussa eläimillä on pesupäivä. Operaatioon osallistuu koko perhe.

Rotukissoja
Ragdoll Lumi luulee olevansa kuningas, mutta oikeasti se on hovinarri.Pyry Sarkiola / Yle

Ensin eläimet huijataan herkkujen avulla samaan omaan huoneeseensa, josta on suora käynti pesutiloihin. Kimmo Ainas avaa sampookaapin ja ottaa esiin jättimäisen, melkein neljälitraisen sampoopullon. Sampoo kaadetaan valmiiksi pieniin kuppeihin.

– Ossi on pelimies, se pinkoo aina piiloon, kun sampookaappi aukeaa.

Pesuhuoneen lattialle levitetään pyyhe, jotta kissat tuntevat olonsa turvalliseksi ja saavat kynsilleen tarttumapintaa. Paljas kaakeli on turhan liukas. Kun ovi menee kiinni kaiken pitää olla valmiina. Sasu ja Aino ovat kuivausosastolla, Kimmo ja Maarit suihkun puolella.

– Se on liukuhihnameininkiä. Minä levitän sampoon ja Maarit suihkuttaa. Sitten ovi auki, märkä kissa ulos, jompikumpi lapsista ottaa kopin.

Kyräily kestää 15 minuuttia, ja sitten ne antavat anteeksi.

Kimmo Ainas

Rimpuilevan, ison kissan aloillaan pitäminen vaatii voimaa. Onneksi ne eivät kynsi eivätkä sylje. Kissat ilmoittavat mouruamalla ja naukumalla, ettei tämä ole ollenkaan kivaa. Pesijät rauhoittelevat niitä juttelemalla niille.

Pesun jälkeen kissat mulkoilevat ihmisiä ja vetäytyvät loukkaantunein ilmein nuolemaan turkkejaan. Pitkävihaisia ne eivät ole.

– Kyräily kestää 15 minuuttia, ja sitten ne antavat anteeksi.

Sama ruljanssi käydään läpi kerran viikossa, kun kissoilla on harjauspäivä. Ne huijataan jälleen huoneeseensa ja harjataan yksi kerrallaan. Kimmo kaappaa kissan syliin ja leikkaa kynnet, vaimo harjaa samalla turkin.

– Kun kissaa alkaa hermostuttaa, se saa herkun suuhun. Session jälkeen se istuu lattialle ja odottaa vielä palkkaa hyvästä suorituksesta.

Tärkeintä terveys ja luonne

Kaikki perheen lemmikit on hankittu luotettavilta kasvattajilta, jotka kuuluvat Suomen Kissaliittoon. Koon lisäksi kriteerinä oli, että pennut ovat terveitä ja hyväsukuisia.

Koira ja kissat hankittiin lemmikeiksi, eikä niitä ole käytetty näyttelyissä.

– Tärkeintä ovat luonne ja terveys, ei ulkonäkö. Sillä, täyttääkö kissa näyttelykriteerit, ei ole meille mitään merkitystä.

Ainasten lemmikit ovat olleet terveitä. Aatu tosin loukkasi kerran lonkkansa, joka jouduttiin leikkaamaan.

koira ja mies pihalla
Ainasten kotialbumi

Yle Uutiset kertoi aiemmin tällä viikolla kissojen jalostuksesta, joka on mennyt joidenkin rotujen osalta liiallisuuksiin.

– Jos aletaan liikaa miettiä vain sitä, mikä on näyttelymielessä kaunis kissa, mennään väärään suuntaan. Koirapuolella se näkyy etenkin englanninbuldogeilla. Nehän eivät pysty enää synnyttämään luonnollisesti.

Njassa ei tykkää juosta

Kimmo Ainas toivoi, että saisi Njassa-koirasta hyvän lenkkikaverin. Se ei kuitenkaan ole kovin innostunut lenkkeilijä. Sen sijaan se tutkii mielellään kaikenlaisia hajuja.

Kun lumet ovat sulaneet, Ainas käy tekemässä Jassalle metsään tai pellolle jäljen. Sitten hän hakee Njassan kotoa, jotta se pääsee toteuttamaan viettiään.

Ainas ottaa koiralle usein myös ruuan mukaan metsään. Palkkio on luvassa, kun se on löytänyt saaliinsa. Sitä on koulutettu pennusta saakka.

– Meillä on tapana pitää koiralle pieni tottelevaisuuskoulutus aina ennen ruokaa. Talvella se on sivulletuloa tai seuraamista. Yritämme opettaa, että ruuan eteen pitää tehdä vähän töitä.

Njassa ei välitä kissoista, mutta ihmisiä kohtaan se on hyvin avoin ja ystävällinen. Kun taloon tulee vieraita, Njassa menee tervehtimään heitä ensin. Tai ainakin yrittää.

– Näytämme koiralle, että ihmiset tervehtivät toisiaan ensin. Sen pitää tietää arvojärjestys laumassa.

Ainaksen mielestä Njassassa on parasta se, että se kuuntelee kaikki murheet ja on aina valmis palvelemaan. Kissa saattaa mulkaista ja vaihtaa maisemaa.

– Koira on siinä mielessä varma valinta, että se on aina valmis lähtemään mukaan ihan mihin vain, kun taas kissalla ei ole mitään miellyttämisenhalua.

neljä kissaa  makoilee keittiössä
Ainasten kotialbumi

Pitää osata höllätä

Joskus viiden lemmikin hoito tuntuu raskaalta.

– Silloin otetaan rennommin eikä nypitä karvaa murolautaselta tai putsata vaatteita kissankarvoista. Koiran kanssa voi tehdä joskus lyhyen lenkin tai jäljen, eikä kissojen harjausta tarvitse aina vetää täysillä.

Tästä ei saa tulla tehdastyötä.

Kimmo Ainas

Perhe on vuosien myötä oppinut, että kaikkea ei tarvitse aina suorittaa täysillä.

– Pitää osata höllätä välillä. Tästä ei saa tulla tehdastyötä, koska sitten ei enää tunnu kivalta omistaa lemmikkejä.

Jos perheeseen otetaan joskus kuudes lemmikki, niin onko se kissa vai koira?

– Todella vaikea sanoa. En pysty varmasti sanomaan, että se olisi kissa.