Jari Ehrnroothin kolumni: Onko koskaan oikein ryhtyä vallankumoukseen?

Valistuksen ja vapauden ajan suurin poliittinen voitto, kansanvaltainen hallitusmuoto, saavutettiin kumoamalla kuninkaanvalta. Mutta onko sen jälkeen ollut oikeutettuja vallankumouksia? Miten Suomi ja vuosi 1918, kysyy Jari Ehrnrooth.

kolumnit
Jari Ehrnrooth.
Derrick Frilund / Yle

”Onko vallankumous koskaan oikeutettu?”

Pysähdyin tähän lukijani kysymykseen, joka osuu liberaalin demokratian ydinongelmaan sata vuotta Suomen sosialistisen vallankaappauksen ja sen kukistamisen jälkeen.

Valistuksen ja vapauden ajan suurin poliittinen voitto, kansanvaltainen hallitusmuoto, saavutettiin kumoamalla kuninkaanvalta ensin Amerikan Yhdysvalloissa ja sitten Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Nämä vallankumoukset olivat oikeutettuja, koska ne aloittivat kehityksen, jossa kirkolliseen pyhitykseen nojaavan yksinvallan, säätyoikeuksien ja rakenteellisen sorron tilalle luotiin vapaaseen ihmisyyteen nojaava edustuksellinen demokratia, kansanryhmientasa-arvo sekä perustuslain suojaamat yksilöiden vapaudet ja oikeudet.

Nämä vallankumoukset olivat oikeutettuja, koska ne aloittivat kehityksen, jossa kirkolliseen pyhitykseen nojaavan yksinvallan, säätyoikeuksien ja rakenteellisen sorron tilalle luotiin vapaaseen ihmisyyteen nojaava edustuksellinen demokratia.

Autonomisessa Suomessa tämä ratkaiseva askel ihmisyyden vapauttamisen suuntaan otettiin melko onnekkaasti vuoden 1905 suurlakon jälkeen, kun emämaa Venäjän keisari määräsi maahan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja yksikamarisen eduskunnan sekä kokoontumisen-, yhdistymisen- ja sananvapauden kaikille kansalaisille.

Oikeastaan suurlakko olikin maamme kansanvaltaistumishistorian merkittävin vallankumous, joka sai lopullisen sinetin, kun vapaissa vaaleissa valittu eduskunta ja senaatti vuoden 1917 joulukuussa – otollisen tilaisuuden tarjoutuessa – antoivat itsenäisyydenjulistuksen, joka vapautti meidät Venäjän imperialistisen hallituksen orjuudesta.

Mutta entä sen jälkeen? Onko edustuksellisen demokratian vallitessa koskaan oikein ryhtyä vallankumoukseen?

Oliko Suomen Sosialidemokraattisen puolueenpuoluetoimikunnan päätös ryhtyä aseelliseen vallankaappaukseen tammikuussa 1918 millään tavoin oikeutettu?

Vastausta voidaan etsiä useimpien Yhdysvaltain osavaltioiden perustuslaeista tai paljon myöhemmästä YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta, joihin on kirjattu kansan oikeus kumota sitä sortava hallitus. Tämä vapaista yksilöistä muodostuvalle kansalle kokonaisuutena kuuluva oikeus pohjautuu filosofi John Locken teokseen Kaksi tutkielmaa hallitusvallasta (1689).

Vallankumouksen pätevinä perusteina mainitaan vallan luovuttaminen vieraalle vallalle, kansan sortaminen, elämän, turvallisuuden, hyvinvoinnin, oikeuksien ja vapauksien loukkaaminen, ja joskus vain se, että hallitus katsotaan yksilöiden luonnollisen vapauden kannalta väärämieliseksi.

Olennaista onkin se, että johdonmukaisesti ajatellen edustuksellisen demokratian idea sisältää jatkuvan oikeuden vallankumoukseen vapaiden vaalien kautta. Siinä mielessä sitä ei tarvitsisi perustuslaissa erikseen mainitakaan.

On kuitenkin yksi tapaus jossa suora vaalien ulkopuolinen kapinademokraattisesti valittua hallintoa vastaan on oikeus ja velvollisuus. Jos tyranni tai harvainvaltainen hallitus pääsee valtaan vapaiden vaalien kautta – kuten Saksassa vuonna 1933 – on vallankumous ja sen ulkopuolinen tukeminen täysin oikeutettua.

Vuonna 1918 Suomessa tilanne oli päinvastainen. Kansan kiihkomieliseen vähemmistöön nojautuvat vallankumoukselliset ajoivat ylhäältä käsin pakotettua sosialismia.

Ensin sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunta äänesti keskuudessaan ja päätti sitten ryhtyä aseelliseen vallankumoukseen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja hallitusta vastaan. Tämän puhtaasti valtapoliittisen operaation tarkoituksena oli kaapata valtiovalta ja siirtää Suomi tuotantovälineiden yhteisomistukseen, joka oli sosialidemokraattien vuonna 1903 vahvistetussa Forssan ohjelmassa korkein historiallinen tavoite.

Suomalaisen vasemmiston on ollut vaikea niellä sitä historiallista tosiseikkaa, että vuoden 1918 työväenvallankumouksen hallitus – Kansanvaltuuskunta – edusti harvainvaltaa.

Suomalaisen vasemmiston on ollut vaikea niellä sitä historiallista tosiseikkaa, että vuoden 1918 työväenvallankumouksen hallitus – Kansanvaltuuskunta – edusti harvainvaltaa. Punaisessa Suomessa yksi puolue katsoi oikeudekseen väkivalloin alistaa muut puolueet ja koko kansakunta sosialistiseen ihannejärjestelmään.

Kyseessä oli sekä juridisesti että moraalisesti oikeudeton vallankaappaus, joka täytti valtiopetoksen tunnusmerkit. Suomen Sosialidemokraattinen puolue syyllistyi pahimpaan mahdolliseen rikokseen aloittaessaan sodan kansanvaltaa vastaan vastaan. Harvainvaltaisen kapinan ja sen kukistamisen hinta oli hirmuinen.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com (siirryt toiseen palveluun)