Hitsipillit ja kolariautot väistyivät, kun Mikko Ojanperä toteutti unelmansa – nyt entisessä autokorjaamossa pelataan roolipelejä

Mikko Ojanperän Fantasialinna on samalla koti, yritys ja harrastuspaikka. Joukko lauta- ja roolipelien harrastajia kokoontuu sinne lähes joka viikonloppu.

roolipelit
Mikko Ojanperä

Seinäjoen Alakylässä harmaassa rakennuksessa suoristettiin ja hitsattiin vuosikymmeniä kolariautojen peltejä. Kun sukupolvenvaihdoksen aika tuli, hitsipillit ja autonosturit saivat lähteä ja tilalle rakennettiin kirjahyllyjä.

Toisen polven yrittäjä Mikko Ojanperä täytti hyllyt oman intohimonsa kohteilla, kuten keräilykorttipeleillä, sarjakuvilla ja lautapeleillä.

– Maailma vei vähän muualle ja monen mutkan kautta siirryin lauta- ja roolipelikauppiaaksi.

Autokorjaamon muuttuminen pelimaailmaksi ei käynyt kädenkäänteessä. Isä Heikki oli apuna oman yrityksensä muodonmuutoksessa.

– Se oli iso projekti, jota tehtiin hiellä tuskalla ja kyyneleillä. Kauan se kesti, mutta lopulta saatiin tilat valmiiksi, Mikko Ojanperä sanoo.

Yrittäjä elää keskellä valtakuntaansa. Hän asuu liikkeensä sivuhuoneessa.

– Lyhyt työmatka, se helpottaa aina.

Roolipelaajien kokoontumispaikka

Vaikka roolipelienkin maailma muokkaantuu ja on myös digitalisoitumassa, perinteiset pöytäroolipelit pitävät myös pintansa. Fantasialinnaan kokoontuu peliharrastajia lähes joka viikonloppu.

– Eilen pelattiin Magic-korteilla. Jokaisella on oma pelipakka, jolla pelataan toista vastaan. Ulkopuolisen silmään touhu saattaa näyttää siltä, että istutaan pöydän ääressä, isketään kortteja pöytään ja pidetään hirveästi mekkalaa.

Moni peleistä perustuu nopanheittoon.

– Nopalla valitaan hahmon kyvyt ja osaaminen. Jos on hyvä noppatuuri, voit olla sankari joka pärjää kivasti. Toisessa tapauksessa voi olla äkkiä kuollut.

Kirjaroolipeleissä on pelinjohtaja, joka tietää pelin kulun ja johdattaa muita pelaajia ja hahmoja eteenpäin.

– Jokaisella on tarinassa interaktiivinen osuus. Peli voi mennä eri tavalla, kuin pelinjohtaja on suunnitellut, mutta luova pelinjohtaja vie silti peliä eteenpäin.

"Jos se vähänkin rupeaa kiehtomaan, se vie mennessään"

Ojanperän mukaan roolipelaajat ovat leppoisaa sakkia, eikä huono noppatuuri aiheuta pahaa mieltä.

– Hyvin harvoin. Roolipelaajat tykkäävät pelaamisen ilosta, eivätkä siitä miten hahmo toimii. Tämä on täysin oma maailmansa, joka täytyy kokea, ennen kuin sen ymmärtää täysin.

Yksinkertaisin tapa vihkiytyä roolipelaamisen maailmaan, on istua pöytään ja antaa kokeneemman esitellä peliä.

– Jos se vähänkin rupeaa kiehtomaan, se vie mennessään. Tässä on niin monia eri puolia, jotka kiinnostavat ihmisiä. Osa tykkää korttien taiteesta. Toiset pitävät pelien maailmasta, koska se on todella houkutteleva ja kilpailullinen.

Kirjaroolipelien nimet ovat synkemmänpuoleisia, kuten "To Hell And Back".

– Paljon parempi nimi sellainen on, kuin joku kaunis kukkanen. Liisa ja kukkapenkki ei oikein myy hyvin, Ojanperä nauraa.