Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen: Urani pahin kriisi osoitti tarpeen muutokselle

Kansaneläkelaitosta reilun vuoden luotsannut pääjohtaja Elli Aaltonen ajattelee Kelan historian suurimmasta epäonnistumisesta seuranneen myös jotain hyvää. Satojen tuhansien ihmisten taloutta kiristänyt toimeentulotuen maksujen myöhästyminen nosti esiin heikkouksia etenkin Kelan johtamisessa.

Kansaneläkelaitos
Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen
Katri Kirsi / Yle

Pääjohtaja Elli Aaltosen lähestymisen kuulee jo kaukaa ripeästä kenkien kopinasta Kansaneläkelaitoksen päätoimitalon johtajien kerroksessa. Mahtaako kokoushuoneeseen saapua yhtä valovoimainen persoona kuin miltä hän mediassa esiintyessään usein vaikuttaa?

Aaltonen on johtanut noin 16 miljardin euron budjettia pyörittävää ja noin 7 000 ihmistä työllistävää Kelaa tammikuusta 2017. Nyt hän saapuu haastatteluun leveästi hymyillen, vaikka aina työt eivät ole sujuneet kevyissä tunnelmissa.

Juuri tehtävässään aloittanut pääjohtaja oli hädin tuskin ehtinyt muuttaa tavaransa Mikkelin edustusasunnosta Helsinkiin, kun hän oli keskellä yhtä Kelan historian suurinta kaaosta. Noin 400 000 asiakasta koskettavan perustoimeentulotuen siirto kunnilta Kelan hoidettavaksi johti tukien maksujen viivästymiseen. Toimeentulotukea tarvitsevien hätä oli suuri. Monien rahat eivät riittäneet vuokraan, ruokaan tai lääkkeisiin.

Vaikka tieto muutoksesta oli ollut Kelassa jo pitkään, työvoimaa ei ollut varattu riittävästi. Kela joutui rajun kritiikin kohteeksi. Oikeusasiamies antoi huomautuksen sen toiminnasta. Kela maksoi hyvityksiä kaikkiaan 146 000 ratkaisun viivästymisestä. Lopulta Aaltonen pyysi julkisesti anteeksi Kelan asiakkailta.

– Kun virhe tapahtuu, haussa on aina syyllinen. On pääjohtajan tehtävä mennä siihen tuleen. Se on sitä johtajan iloa se.

Aaltonen kertoo, että tilanne oli hänen uransa vaativin paikka.

– Median paine oli valtava. Sellainen tilanne vaatii hyvää itsetuntoa ja tukea lähipiiriltä sekä työyhteisöltä.

Huhtikuussa 2017 pahin oli ohi.

Elli Aaltonen
Toni Pitkänen / Yle

Hyvään uskoja

Kun vuosi on kulunut, Elli Aaltonen näkee alun vaikeuksilla rakentavan puolen. Toimeentulotuen kriisi osoitti monta uudistuksen paikkaa Kelassa. Ongelmat eivät ehkä muuten olisi nousseet esiin.

– Tehtäväni Kelassa on ollut olla tietynlainen tabujen rikkoja, Aaltonen pohtii.

“Tabujen rikkoja” kuulostaa yllättävältä itsensä brändäämiseltä Aaltosen asemassa olevalle johtajalle. Kela ja tabujen rikkominen eivät mielikuvissa syleile toisiaan.

– Sillä tabujen rikkomisella tarkoitan tuttujen asioiden kyseenalaistamista, avointa keskustelua ja tarpeellisen muutoksen käynnistämistä. Kelassa muutoksen tarve liittyy etenkin johtamisen tapaan ja johtajan valintaan.

Toimeentulotuen kriisin syiksi on mainittu virkamiestasolla tehty turhan optimistinen henkilöstösuunnitelma ja liiallinen luotto hakemusjärjestelmän toimintaan. Aaltonen varoo syyttämästä menneestä ketään, mutta johtamisen uudistamiseen on syynsä.

Aaltonen vie 80-vuotiaan Kelan johtajuutta moderniin suuntaan kaatamalla johtoryhmän välisiä raja-aitoja aivan konkreettisesti. Pääjohtaja ja kaksi muuta johtajaa muuttavat erillisistä työhuoneista samaan työtilaan. He toimivat nyt triona, kun ennen kukin johtaja keskittyi omaan vastuualueeseen eikä johtoryhmän yhteistyö ilmeisesti ollut parasta mahdollista.

– Olen sitä mieltä, että niin kauan menee hyvin kuin johtoryhmä pitää yhtä. Emme vedä mattoa toistemme alta tai kilpaile siitä, kenen ehdotuksesta mikäkin asia syntyy. Linjaukset tehdään yhdessä reilulla pelillä.

Yhteistyön tiivistämisen lisäksi Aaltonen tahtoo tuoda Kelaan ihmisläheistä johtamisen tyyliä. Hän korostaa ajatusta hyvään pyrkimisestä ja avoimuudesta. Aaltonen uskoo niiden luovan työyhteisöön luottamuksellisen ja hyväksyvän ilmapiirin.

Aaltosen mukana kulkiessa Kelan käytävillä näkee paljon. Moni asia vaikuttaa muuttuneen vuoden takaisesta, jolloin Kelan henkilöstö arvosteli työnantajaansa mediassa kiireestä ja siitä seuraavista virheistä. Nyt noin 700 lisätyöntekijän palkkaamisen jälkeen pääjohtajan ja henkilöstön kohtaamiset vaikuttavat sujuvan hyvässä hengessä ainakin ulkopuolisen silmin. Iloisia tervehdyksiä ja kehuja jaetaan ohi mennen.

Kun utelee Aaltosen johtajuudesta alaisilta ja kollegoilta, häntä luonnehditaan luonnon lapseksi, hieman taiteilijaksi ja ihmiseksi, jonka kohtaamisesta jää hyvä mieli.

– Hyvyyden tavoittelu on mielestäni elämän tarkoitus. Millään muulla ei säily sopusoinnussa itsensä ja muiden kanssa kuin hyvyydellä. Omahyväiset tarkoitusperät ruokkivat vihaa ulospäin ja tekevät katkeraksi.

Aaltosen ajatukset hyvyyteen pyrkimisestä voivat kuulostaa kliseisiltä ja jopa naiiveilta. Tämän hän tiedostaa itsekin. Aaltonen on uransa aikana ehtinyt kohdata monenlaista arvostelua. Ehkä hyvyyttä tavoitteleva johtamisen tapa on Suomessa edelleen hieman uusi juttu.

Oman aidon persoonansa säilyttäminen johtajan roolissa on kuitenkin asia, josta Aaltonen pitää kiinni kritiikkiä pelkäämättä.

– Jos itseään muuttaa, kadottaa itsensä, hän uskoo.

Sen sijaan Kelan johtajan valinnan ja roolin poliittisuus on taakka, josta hän tahtoo eroon.

Poliittinen johtaja?

Elli Aaltonen haluaa tulla tunnetuksi ensimmäisenä, mutta ei viimeisenä politiikan ulkopuolelta valittuna Kelan pääjohtajana. Kelan pääjohtaja on ollut menneet 60 vuotta keskustalainen. Kun uutta pääjohtajaa haettiin, nousi keskustelu poliittisesta valinnasta jälleen pintaan. Aaltonen on taustansa vuoksi mielletty keskustalaiseksi. Hän istui kahdeksan vuotta Kelan hallituksessa keskustan mandaatilla.

Puoluekirjaa ei Aaltosella ole kuitenkaan koskaan ollut. Hän korostaa poliittista sitoutumattomuuttaan ja tahtoo ravistella pois viimeisetkin poliittisuuden perinteet Kelan pääjohtajan roolista.

– Ei johtamiseen politiikkaa tarvita, vaan johtamistaitoa. Poliittista särmää ei saa tänne tuoda, vaikka jokaisella on tietysti oikeus henkilökohtaiseen poliittiseen ideologiaan. Ajatus on vain vahvistunut vuoden aikana.

Eteläsavolaisella maatilalla kasvanut Aaltonen myöntää ajattelunsa pohjautuvan maalaisliittolaiseen arvomaailmaan. Hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta politiikkaa ei lapsille tuputettu.

– Alkiolainen arvomaailma tuli minulle sitä kautta, että satuin syntymään maalla. Se oli vain sattumaa. Vaikka minulla on tietty elämän ideologia, politiikkaan en ole koskaan kaivannut mukaan. Se ei ole minua.

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen.
Elli Aaltonen kuvattuna vuonna 2015 johtamansa Itä-Suomen aluehallintoviraston pihassa.Maria Bonnor / Yle

Onko Aaltonen kuitenkaan aidosti politiikan ulkopuolella, jos hän on toiminut keskustan mandaatilla ja kertoo ajattelutapansa pohjautuvan alkiolaisuuteen?

Hän vakuuttaa, ettei ole koskaan ollut työssään minkään puolueen talutushihnassa. Oman näkemyksensä mukaan Aaltonen on vapaa argumentoimaan mitään puoluetta kumartelematta.

Ovatkohan kaikki kuitenkaan sitä mieltä? Kysytään asiaa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettaman eriarvoisuustyöryhmän puheenjohtajalta professori Juho Saarelta. Aaltonen oli mukana työryhmässä tuomassa esiin Kelan keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Saari tuntee Aaltosen jo 1990-luvun lopusta ja on työskennellyt hänen kanssa moneen otteeseen.

– Aaltonen ei ole koskaan ollut poliittinen johtaja. Hän ei ole profiloitunut minkään puolueen asiamieheksi. Hän on ennemminkin virkamies, joka katsoo asioita aina sen tahon näkökulmasta, jossa on töissä, Saari sanoo.

Entä onko Elli Aaltonen Juho Saaren mielestä tabujen rikkoja?

– Hän on uudessa roolissaan sanonut, mitä ajattelee ja argumentoi kärsivällisesti oman näkökulmansa puolesta. Hän seisoo sen näkemyksen takana, joka hänellä on riippumatta siitä, onko se poliittisesti korrekti vai ei. Siinä mielessä häntä voi sanoa tabujen rikkojaksi.

Julkinen kommentaattori

Vaikka Elli Aaltonen pyrkii etäälle poliittisuuden leimasta, mielipiteitä häneltä ei silti puutu. Aaltonen on jatkuvasti mediassa kommentoimassa sosiaaliturvaan liittyviä asioita. Kuuluuhan Kelan näkökulman esillä pitäminen myös pääjohtajan tehtäviin.

Tämän vuoden suurin Kelaa koskettava keskustelu on koskenut työllistymisen aktivointia. Aaltonen profiloitui jo ennen virkaan astumistaan vastikkeellisen työttömyysturvan kannattajaksi. Hän on silti alusta saakka nähnyt myös aktiivimallin heikkoudet ja ehdottanut vapaaehtoistyön lisäämistä yhdeksi aktiivisuuden tavaksi.

– Kaikki eivät työllisty tarjolla olevien työmahdollisuuksien kautta. Vapaaehtoistyölle voitaisiin asettaa tarvittaessa maksimiaika, jotta se edistäisi lopullista tavoitetta eli palkkatyöhön pääsyä.

Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat Aaltosen suurimmat huolenaiheet. Kelan tietojen mukaan Suomessa on noin 70 000 syrjäytynyttä nuorta. Hallitus on kevään kehysriihessä esittänyt mahdollisuutta palkata alle 30-vuotias työnhakija määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perusteita, jos nuori on ollut kolme kuukautta työttömänä.

Tämä ei kuulosta nuorten aseman parantamiselta työelämässä, vaikka pätkätöiden saantia se voikin helpottaa. Aaltonen ei kuitenkaan tyrmää ehdotusta.

– Määräaikaisuus voi antaa nuorelle mahdollisuuden näyttää kykynsä ja saada sitä kautta pysyvä työ. Toteutukseen täytyy luoda läpinäkyvä seuranta työnantajien puolelta, jotta se ei muodostu keinoksi jatkaa määräaikaisuuksia loputtomasti.

Jos nuorten syrjäytymiseen tahdotaan todella puuttua, tulee tilanteen syitä katsoa tarkemmin. Syrjäytyminen periytyy usein sukupolvelta toiselle. Moni on toimeentulotuen asiakkaana jo kolmannessa polvessa. Aaltonen antaakin hallitukselle vinkin.

– Elämän alkupäähän tulee laittaa niin paljon satsausta kuin vain sielu sietää. Se voisi ennaltaehkäistä syrjäytymiskehitystä. Parempi perheiden tuki voisi nostaa myös laskussa ollutta syntyvyyttä.

Aaltosen seuraava tapaaminen on pian alkamassa Helsingin keskustassa. Hän vaihtaa jalkaansa saapikkaat ja kietaisee päälleen villakangastakin. Jopa 14 tunnin työpäiviä tekevä Aaltonen tuntui haastattelun ajan kiireettömältä, vaikka muitakin töitä olisi varmasti riittänyt. Ehkä siksi hänen kohtaamisestaan jää ihmisille hyvä mieli. Nyt Aaltosen on jo kiiruhdettava. Raitiovaunu vie kaupungin ytimeen hetkessä.