Fantastico! Fasismin ajan Italian taide kelpaa nyt esille – katso 7 kuvaa ja koe maaginen realismi

Fantastico! -näyttely kertoo Italiassa ensimmäisen maailmansodan päättymisen aikaan syntyneestä, maagisena realismina tunnetusta taidesuuntauksesta.

Maaginen realismi
Cesare Sofianopulo: Naamioita
Cesare Sofianopulo: Naamioita (1930). Taiteilija on kuvannut itsensä maalauksessa kuudessa eri hahmossa. Hänellä oli tapana kuvata maagisia todellisuuksia, joissa tutki persoonansa eri puolia.Nicola Eccher

Ateneumin kolmas kerros on täynnä italialaisen värikästä elämänmenoa, alastomia kaunottaria ja idyllisiä maisemia. Mutta mamma mia! Maalausten maailmassa on jotain outoa… eteläeurooppalainen tempperamentti, vilkkaus ja mekkala loistavat poissaolollaan. Teokset huokuvat tyyneyttä, hiljaisuutta, lähes mykkyyttä. Mistä oikein on kyse?

1

Fantastico Italialaista taidetta 1920- ja 1930 -luvuilta -näyttely
Bacci Maria Baccio: Iltapäivä Fiesolessa, 1926–1929. Sisäkuva on kuin elokuvan pysäytetty kohtaus, yhtä aikaa realistinen ja unenomainen. Henkilöt eivät kommunikoi. Yksityiskohtien kuvaus on tarkkaa. Ikkunasta avautuva maisema viittaa renessanssin taiteeseen.Nella Nuora / Yle

Maaginen realismi pysäyttää hetken

Maagiselle realismille on ominaista hiljaisuus ja salaperäinen, usein outo tunnelma. Arkipäivän kuvaukset aivan kuin raottavat verhoa olemassaolon näkymättömälle puolelle.

Näyttelyn intendentti Teijamari Jyrkkiö selittää maagista realismia esimerkillä oikeasta elämästä.

– Meistä jokainen on kokenut sen hetken, kun astuu huoneeseen ja yllättää siellä olijat. He jähmettyvät asentoihinsa ja lopettavat keskustelun. Silmänräpäyksen ajan vallitsee pysäytetty tunnelma ja huumaava hiljaisuus, hämmennyksen ilmapiiri. Tuntuu, että tapahtuu jotain muuta, kuin miltä näyttää. Se hetki on maagista realismia, Jyrkkiö sanoo.

2

Giorgio de Chirico: Piazza d'Italia
Giorgio de Chirico: Piazza d'Italia (Muisto Italiasta), 1924–1925. Maalaus punoo yhteen menneen ja nykyisyyden: keskellä klassisia pylväikköjä seisoo uuden ajan vaatteisiin puettu patsas. Autio tori ja voimakkaat varjot luovat unenomaista tunnelmaa.Archivio Fotografico Mart

Miten ja miksi maaginen realismi syntyi?

1920-luvun alussa Euroopassa oli alkanut ensimmäisen maailmansodan jälkeinen ankara jälleenrakentaminen. Sota muutti poliittisen järjestyksen, kaupungistuminen kiihtyi ja teollinen tuotanto räjähti kasvuun. Maanosa oli muutoksen kourissa.

Mullistusten vyöry uuvutti eurooppalaiset taiteilijat. He painoivat jarruja ja julistivat: Return to order, paluu järjestykseen!

Tunnetta painottaneesta ilmaisusta siirryttiin nyt älyä korostavaan selkeyteen. Syntyi koko Euroopan laajuinen realismien aalto. Se sai erilaisia muotoja eri maissa.

Italiassa taiteilijat käänsivät katseensa maansa menneeseen, loistokkaaseen kulttuuriin. He ottivat oppia vanhoilta mestareilta, mutta toteuttivat näiden ideoita uudella tavalla. Osaa heistä alettiin kutsua maagisiksi realisteiksi.

3

Antonio Donghi: Jonglööri
Antonio Donghi: Jonglööri, 1936. Donghi on kuvannut jonglöörinsä äärimmäisen tarkasti. Miehen tehtävä vain on mahdoton, silinterihattu ei pysy sikarin päällä.UniCredit Art Collection

Taide fasismin keskellä

Eurooppalaiset taiteilijat joutuivat maailmansotien välissä tasapainoilemaan ankaran poliittisen todellisuuden kanssa monessa maassa.

Neuvostoliitossa sosialistisesta realismista tuli Stalinin myötä ainut sallittu ja valtion virallinen taidesuuntaus. Taide valjastettiin propagandan välineeksi.

Natsi-Saksassa realistis-klassistinen taide sai armon, mutta ajan modernit virtaukset kiellettiin rappiotaiteena.

Fasistisessa Italiassa taiteen sen sijaan sallittiin kukoistaa melko vapaana. Vuonna 1922 Mussolinin johdolla valtaan nousseilla fasisteilla ei ollut virallista taideohjelmaa eikä halua pakottaa taidetta muottiin.

Fasismin alkuvuosina italialaistaiteilijoiden radikaaleimpia ja taianomaisimpia valintoja ei vain suvaittu – heillä jopa ylpeiltiin.

Myöhemmin, 1930-luvun kuluessa, fasistien ote maan taide-elämästä koveni ja monitulkintaista taidetta tekevät maagiset realistit joutuivat syrjään.

4

Ateneum Fantastico Italialaista taidetta -näyttely
Mario Tozzi: Aamupesu, 1922. Teos muistuttaa flaamilaisia interiöörikuvauksia, joissa ovien takaa näkyy uusia huoneita.Nella Nuora / Yle

Tabusta takaisin näyttelykelpoiseksi taiteeksi

Koska uusrealistiset ja –klassistiset taidesuuntaukset olivat suosittuja totalitaarisissa valtioissa, jälkimaailma on niitä karsastanut. Ne eivät kelvanneet edes taidehistoriallisiksi tutkimuskohteiksi ennen 1990-lukua.

Sittemmin suuntausten sisältöä ja luonnetta on alettu arvioida uudelleen, intendetti Teijamari Jyrkkiö kertoo.

– Kun Euroopassa sata vuotta sitten kulkenutta realismien aaltoa on uudelleentutkittu, on huomattu, että kaikki sen taide ei ollutkaan valtiojohtoista paluuta realismin ja klassismin traditioon. Mukana on runsaasti taiteilijoita, jotka toimivat täysin itsenäisesti ja tulkitsivat vanhoja mestareita tai klassismia uudella, modernilla tavalla.

5

Ubaldo Oppi: Vaimon muotokuva Venetsia taustalla
Ubaldo Oppi: Vaimon muotokuva Venetsia taustalla, 1921.Carlo Baroni

Tarkat, mutta yllättävät yksityiskohdat

Ubaldo Oppin Vaimon muotokuva Venetsia taustalla on maagisen realismin avainteoksia.

Intendentti Teijamari Jyrkkiö opastaa tutkimaan maalausta.

– Nainen sinisessä juhlahameessaan on kuvattu lähes hyperrealistisen tarkasti. Hän tuntuu sulautuvan taustan Pyhän Markuksen laguuniin ja on kuin koko Venetsian uljas henkilöitymä.

– Mutta kun katsoo tarkemmin oikeaa kättä, huomaa, että siinä on jotain omituista. Sormet ovat yliluonnollisen pitkät, lähes pelottavat. Myös tuulessa on jotain "vikaa". Vaikka purjeet ovat pulleat, verho naisen yläpuolella on liikkumaton eikä naisen kampauksesta karkaa hiussuortuvaakaan.

Mitä Oppi sitten yrittää sanoa? Sitä Jyrkkiö ei osaa arvata. Maagisten realistien tarkoitus on olla monimerkityksellisiä, ristiriitaisiakin. Osoittaa, että se, mitä näemme, ei ole koko todellisuus.

6

Felice Casorati: Beethoven
Felice Casorati: Beethoven, 1928. Ensikatsannolla kyseessä näyttää olevan musiikkia harrastavan tytön muotokuva. Sitten huomaa, että lattiat ovat omituisesti kaltevat, kitara kieletön ja etualan jakkara ylisuuri. Miksi nämä ristiriidat? Se jää katsojan tulkittavaksi.Archivio Fotografico Mart

Joko maaginen realismi on loppunut?

Italian maaginen realismi päättyi 1930-luvulla.

Mutta myöhemminkin on ilmaantunut taiteilijoita – myös Italian ulkopuolella – joita on kiehtonut kuvata realismin keinoin ihmisen sisäisen elämän mysteerejä.

Intendentti Teijamari Jyrkkiö mainitsee muun muassa yhdysvaltalaisen yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden kuvaajan Edward Hopperin (1882-1967) ja saksalaistaiteilija Gerhard Richterin (s.1932).

Eikä maaginen realismi ole vain kuvaitaiteen ilmiö. 1960-luvulla siitä tuli myös kirjallisuuden tyylilaji, jossa realistiseen kuvaukseen liittyy yliluonnollisia elementtejä.

Kirjallisuuden maagisia realisteja löytyy erityisesti Latinalaisesta Amerikasta, kuuluisimpana kaikista kolumbialainen Nobel-kirjailija Gabriel Garcia Marquez, Sadan vuoden yksinäisyys (1967) -klassikon tekijä.

7

Teijamari Jyrkkiö
Fantastico! -näyttelyn intendentti Teijamari Jyrkkiö istuu eteläitalialaisesta Positanon kaupungista otetun valokuvan edessä.Nella Nuora / Yle

Miksi näyttelyn nimi on Fantastico?

Italialaista maagista realismia esittävän näyttelyn valmistelu aloitettiin kaksi vuotta sitten. Lähes yhtä kauan on mietitty nimeä näyttelylle.

Intendentti Jyrkkiön mukaan käsitettä maaginen realismi ei haluttu käyttää nimessä, sillä ismit karkoittavat katsojat.

– Ismit eivät yleensä pure suureen yleisöön, ne ovat vaikeita. Sitäpaitsi "maaginen realismi" on oksymoron eli sanapari, jossa on sisäinen ristiriita, kuten kamalan ihana tai älyttömän viisas. Miten taide voi olla yhtä aikaa maagista ja kuitenkin realistista? Sitä voi olla vaikea ymmärtää.

Fantastico! -nimeen päädyttiin, koska se on italiaa, viittaa mielikuvitukseen ja koska näyttelyn maalaukset yksinkertaisesti ovat fantastisia, Jyrkkiö sanoo.

– Näissä teoksissa on palattu käsityöhön, taitavaan maalaustekniikkaan. Näiden viimeistely on huikeata.

Fantastico! Italialaista taidetta 1920- ja 1930 -luvuilta on esillä Ateneumissa 10.5–19.8.