1. yle.fi
  2. Uutiset

Perusta löytyi iso uhrihauta – saiko El Niño -ilmiö tappamaan yli 140 lasta ja 200 laamaa?

Lasten rinta viillettiin auki ja heidät haudattiin kasvot merelle päin. Tutkijat arvelevat, että uhreilla lepyteltiin sään jumalia, kun rankkasade nostatti tulvia 1400-luvun Perussa.

arkeologia
Luuranko, jonka kasvoja peittää kangas ja kaulassa on köysi.
Joukkouhrauksen ajankohta selvisi tekstiilien ja köysien radiohiiliajoituksella.www.nationalgeographicla.com

Perun pohjoisrannikolta löydetty yli viiden vuosisadan takainen arkeologinen alue on osoittautunut isoksi lasten uhripaikaksi. Lasten joukkouhraus oli maailmanhistorian suurimpia, kenties suurin, arvioidaan kansainvälisessä tutkimuksessa.

Huanchaquito-Las Llamasissa tapettiin samalla kertaa yli 140 Chimún intiaanivaltakunnan lasta ja yli 200 nuorta laamaa. Päälle kovettunut mutakerros osoittaa, että verityö tehtiin yhdellä kertaa.

Syy on epäselvä, mutta tutkijat arvelevat, että joukkouhrauksella ehkä yritettiin hillitä rankkasateiden aiheuttamia tulvia, joista Las Llamasin tuonaikainen mutaisuus todistaa. Rajut tulvat olivat vakava takaisku chimújen taloudelle. Ne haittasivat kalastusta ja viljelmien kasteluun tarkoitetun kanavajärjestelmän toimintaa.

Ankaran sään uskottiin johtuvan jumalten vihasta, joka vaati lepyttelyä. Nyt syyksi tiedetään El Niño -ilmiö. Ajoittainen ilmiö nostaa itäisen Tyynenmeren pintavesien lämpötilaa ja vaikuttaa laajalti säähän.

Uhrattiinko uhraajat?

Myös inkojen, asteekkien ja mayojen tiedetään uhranneen ihmisiä, mutta mistään ei tunneta yhtä paljon lapsiuhreja kuin Las Llamasin jyrkänteeltä Tyynenmeren rannikolta chimújen ajalta.

Tutkijoiden mukaan lapset ja laamat olivat Chimún asukkaille kalleinta uhrattavaa: lapset merkitsivät tulevaisuutta ja laamat vaurautta. Ehkä tulvatilanne oli niin ankara, ettei aikuisten uhrien enää uskottu riittävän jumalien tyynnyttämiseen.

Lapsivainajien lähistöltä löytyi myös kaksi aikuista miestä ja yksi nainen. Heidät oli nuijittu hengiltä. Kuolintavasta ja hauta-aarteiden puuttumisesta tutkijat päättelevät, että he osallistuivat uhraukseen ja heidät tapettiin pian sen jälkeen.

Luurankoja hiekassa. Kuvan laidassa harja, jolla tutkijan käsi pyyhkii löytöä.
Las Llamasista löytyi kaikkiaan yli 140 uhrattua lasta ja yli 200 laamaa.www.nationalgeographicla.com

Viiltäjän käsi oli tarkka

Lapset olivat iältään 5–14-vuotiaita, valtaosin yli kahdeksan mutta alle 12 vuoden ikäisiä.

Rintalastan ja kylkiluiden vammojen perusteella heidän rintansa oli avattu täsmällisillä vaakaviilloilla. Myös laamat olivat kokeneet samanlaisen kohtalon.

Tutkijoiden mukaan työn jälki on niin täsmällistä ja epäröimätöntä, että tekijöiden täytyi olla kokeneita. Ainakin joidenkin uhrien rinnasta oli otettu sydän.

Tutkijat eivät osaa sanoa, oliko lapset tapettu jo ennen rintakehän avaamista. Muista surmatavoista ei ainakaan ole jäänyt jälkiä heidän ruumiisiinsa.

Laamat yrittivät karkuun

Lapsilla ei ollut sairauksia, eivätkä he olleet aliravittuja. He eivät näytä yrittäneen paeta, toisin kuin laamat. Maaperään jääneet sorkanjäljet kertovat laamojen panneen vastaan, kun niitä vedettiin uhripaikalle.

Ihmisten jättämistä jäljistä – lasten paljaista jaloista ja aikuisten jalkineista – arkeologit ovat kyenneet laatimaan kuvan siitä, miten lapset ja laamat johdatettiin jyrkänteen keskelle pohjois- ja etelälaidoilta. Uhrauksen jälkeen valtaosa ruumiista haudattiin, mutta muutamia jätettiin niille sijoilleen märkään mutaan.

Hautaustapa kummastuttaa tutkijoita: lasten kasvot olivat länteen eli merelle päin, mutta laamat oli käännetty katsomaan itään, kohti Andien huippuja. Monien lasten kasvot oli sivelty sinoperimineraalista saadulla punavärillä.

Asukkaat huomasivat ensimmäiset luurangot

Chimún hallintokeskukseen Chan Chaniin on uhripaikalta vain hieman yli puoli kilometriä. Chan Chan oli Amerikkojen suurin kaupunki ennen espanjalaisvaltaa. Kaupungin rauniot ovat YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon maailmanperintökohde (siirryt toiseen palveluun).

Nykyisinkin ympäristössä on paljon asutusta, ja juuri asukkaat kiinnittivät tämän vuosikymmenen alussa tutkijoiden huomion luurankoihin, joita oli alkanut paljastua maaperästä.

Kiveen kaiverrettuja koristeellisia muureja.
Chan Chan oli kukkeimmillaan 1400-luvulla, juuri ennen kuin inkavalloittajat sulauttivat Chimún valtakunnan omiin alueisiinsa.Jim Williams / Unesco

Voimiensa päivinä Chimún valtakuntaan kuului miltei tuhat kilometriä Tyynenmeren rannikkoa sekä sisämaan laaksoja nykyiseltä Perun ja Ecuadorin rajalta Perun pääkaupunkiin Limaan saakka.

Inkat tekivät Chimún valtakunnasta lopun vuoden 1475 paikkeilla. Tekstiili- ja köysilöytöjen radiohiiliajoitusten perusteella Las Llamasin lapsi- ja laamauhrit olivat kokeneet kohtalonsa ainakin pari vuosikymmentä aiemmin.

Lapsia tutkitaan lisää

National Geographic Societyn rahoittamasta tutkimuksesta on laaja juttu National Geographic (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä. Varsinainen tutkimusartikkeli on valmistumassa. Perulaisessa Trujilloin yliopistossa aiemmin kirjoitettu analyysi joidenkin luurankojen vammoista on luettavissa pdf-muodossa täältä. (siirryt toiseen palveluun)

Tutkimus jatkuu muun muassa yrityksillä selvittää lasten sukupuoli. He olivat niin nuoria, että luiden perusteella on vaikea nähdä, olivatko he tyttöjä vai poikia. Alustavien DNA-tulosten perusteella joukossa oli molempia.

Isotooppianalyyseillä on saatu viitteitä siitä, etteivät lapset olleet samalta paikkakunnalta, vaan todennäköisesti eri etnisistä ryhmistä eri puolilta valtakuntaa. Joidenkin kallon muotoa oli muutettu sitomalla lapsen pää pian syntymän jälkeen, mikä oli tapana vuoristoalueilla kaukana rannikosta.

Tutkijaryhmä on aloittanut työt myös toisella paikalla, josta on saatu näyttöä lasten ja laamojen uhraamisesta samoihin aikoihin kuin Las Llamasissa. Ehkä La Llamasin joukkouhraus onkin vain yksi monista, sanoo Trujilloin yliopiston arkeologian apulaisprofessori Gabriel Prieto, toinen tutkimusten johtajista.

Lue seuraavaksi