Peppi Pitkätossu on yhä paras roolimalli – elokuvantekijä peräänkuuluttaa lisää ristiriitaisia ja sotkuisia tyttöjä elokuviin

Tänään perjantaina käynnistyvä Espoo Ciné tuo valkokankaalle monia lasten- ja nuortenelokuvia. Elokuvafestivaalin mediakasvatusseminaarissa pohditaan, millaisia ja kenen tarinoita elokuvissa oikein kerrotaan.

Aamu-tv
Peppi Pitkätossu
Tähtihetkessä keskusteltiin lasten- ja nuortenelokuvista mediakasvatuksen näkökulmasta.

Espoo Cinéssä katsotaan lasten- ja nuorten elokuvia, mutta myös käydään kriittistä keskustelua aiheen ympäriltä. Mediakasvatusseminaariin on kutsuttu kasvattajien lisäksi elokuvantekijöitä.

Omissa tuotantoyhtiöissään toimivat ohjaajat Elli Toivoniemi ja Mina Laamo kävivät avaamassa näkökulmiaan Ylen Aamu-tv:n Tähtihetkessä.

Yksi tuttu keskustelu etenkin lastenelokuvien suhteen on roolien sukupuolittuminen. Tytöt ovat usein prinsessan rooleissa ja pojat seikkailijan. Tämä keskustelu on vieläkin oleellista, sanoo Toivoniemi.

– Otetaan esimerkiksi Astrid Lindgrenin hahmot Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär ja heistä tehdyt elokuvat. He ovat todella ristiriitaisia, sotkuisia ja raivostuttavia tyttöjä. Kovin paljon sen tyyppisiä hahmoja en ole nähnyt viimeaikaisissa lasten- ja nuortenelokuvissa. En myöskään poikien puolella. Samanlaisia sääntöjä liittyy siihen, saako poika olla esimerkiksi herkkä.

Laamon mielestä nuorten ihmisten kuvauksessa on samoja ongelmia kuin lastenkin.

– Nuoren naisen liikkumavara on kapeampi kuin nuoren miehen. Esimerkiksi nuoren naisen pahoinvointiin ei oikein osata suhtautua. Minusta se on aika kulttuurista. Eihän se ole pelkkä elokuva, vaan yhteiskunnasta löytyy muutenkin se raami, mihin nuori nainen sovitetaan.

Kipeitä asioita väistellään

Laamon mielestä lasten- ja nuortenelokuvissa myös turhan herkästi kaihdetaan vaikeita aiheita.

– Joitakin asioita pidetään liian kipeinä. Itse ajattelen, että nuoret ovat nähneet niin paljon. He tajuavat todella paljon.

Mediakasvatus ei ole elokuvantekijän ensimmäinen lähtökohta teoksille, mutta alan sisällä se voisi puhuttaa enemmänkin, pohtii Toivoniemi.

– Tekijällä on aina tietynlainen vastuu. Prosessit ovat pitkiä, joten kyllä mediakasvatuksen näkökulmia tulee miettineeksi. Se on eri asia, onko se strategista ja tarkkaan harkittua. Mutta kyllä sitä voisi syventää ja tehdä enemmän tiedostettavaksi. Elokuviin liittyy julkista rahaa, joten elokuvilla nähdään yhteiskunnallinen arvo. Mediakasvatukselliset kysymykset liittyvät siihen olennaisesti.

Lisää kokeilua ja erilaisia ihmisiä

Kotimaisella lasten- ja nuortenkuvauksella on vielä varaa kehittyä.

– Ihmiskuva on vielä kapea. Tiedostavuus ja keskustelu ovat lisääntyneet. Tämä on kaikki oleellista, 5-10 vuoden päästä ollaan eri tilanteissa. Silloin alkaa olla erilaisia ihmisiä kankailla ja tarinoiden takana, sanoo Toivoniemi.

Laamo toivoisi elokuvaan monenlaista tekijöiden kirjoa ja rohkeutta.

– Paljon tehdään sellaista varmaa, jota on tehty aiemmin. Voisi olla enemmän kokeilevaa tekemistä.

Espoo Ciné-festivaali järjestetään 4.-13.5.2018.