Inka Meron kolumni: Hei keski-ikäinen, mikä sinusta tulee isona?

Kun yli puolet nykyisistä töistä voidaan automatisoida, pitää jokaisen miettiä, mitä seuravaksi aikoo oppia, kirjoittaa Inka Mero.

kolumnit
Inka Mero Kolumnisti
Sini Liimatainen / Yle

Jos et ole vielä huomannut, niin maailma muuttuu kovaa vauhtia. Elämme tiedeyhteisöissä jo pitkään puhuttua "eksponentiaalisen kehityksen" aikaa. Aikaa, jolloin teknologinen kehitys ottaa jatkuvasti niin suuria harppauksia, ettei sen vaikutuksia edes voi ymmärtää ja ennustaa.

Tämän nopean kehityksen mahdollistavat jatkuva tietokoneiden laskentatehon kasvu, hyödynnettävissä olevan datan määrän räjähtäminen sekä materiaali- ja sensoriteknologioiden yhtäaikainen kehittyminen. Täysin uudenlaisia ratkaisuja ja innovaatioita syntyykin kiihtyvää vauhtia kaikille teollisuuden aloille, joista hyviä esimerkkejä ovat mm lääketiede ja energiasektori.

Ajatus eksponentiaalisesta kehityksestä saattaa tuntua normaalin arjen ja työelämän kiireiden keskellä toissijaiselta. Silti meidän jokaisen tulisi tiedostaa ja tunnistaa teknologisen kehityksen mahdollisuudet ja haasteet. Miksikö? Koska kehityksen vaikutukset eivät ulotu ainoastaan teollisuuteen vaan koskettavat koko ihmiskuntaa, ympäristöämme, yhteiskuntarakenteita – ja päivittäistä elämäämme.

Erityisen suuria vaikutukset tulevat olemaan työssä ja työelämässä. On selvää, että työ, jota teemme tänään muuttuu, kehittyy tai jopa häviää seuraavan 10 vuoden aikana. Uusimmissa tutkimuksissa todetaan, että teoriassa jopa yli 50 prosenttia nykyisistä työpaikoista voitaisiin automatisoida tai korvata teknologialla. Työn katoamisen sijaan asiantuntijat kuitenkin uskovat, että vain noin 5 prosenttia työpaikoista tulee kokonaan häviämään. Suurin muutos tapahtuukin työpaikoilla, yrityksissä ja eri prosesseissa, kun ihmiset ja teknologia tekevät rinnakkain töitä.

Olen itse 42-vuotias ja ollut työelämässä jo yli 20 vuotta. Suomalaisten eläkeikäennusteita ja maamme velkarakennetta ja ikääntymistä tarkastellessa voi päätellä, että töitä on edessä vielä noin 30 vuotta. Lienee siis jälleen ajankohtaista pohtia, mikä minusta tulee isona? Kauanko nykyinen osaaminen ja työkokemus vastaavat muuttuvia työelämän tarpeita ja teknologisia haasteita?

Jo nyt erilaiset innovaatiot tunkevat kaikkialle. Tehtaiden roboteista tulee älykkäämpiä ja itseohjautuvia. Teollisuusyritysten globaali tuotannonohjaus siirtyy itse tehdyistä laskentataulukoista pilveen ja algoritmeille. Asiakaspalvelutyössä keskustelurobotit eli chatbotit tekevät työtä ihmisten rinnalla tai sijasta, vastaavat kysymyksiin luonnollisella kielellä 24 tuntia vuorokaudessa ja oppivat jokaisesta ihmisen tekemästä vastauksesta aina lisää. Sairaalassa tekoäly voi jo nyt mallintaa vaikeasti määriteltävän syöpäkasvaimen kirurgille konenäön avulla, ja lääkkeitä testataan ja räätälöidään molekyylitasolla datamalleja hyödyntäen potilaskohtaisiksi. Ruokakaupoissa asiakasvirrat, tuotesijoittelut ja varastonhallinta optimoidaan ja tarjoukset räätälöidään dataa ja sensoreita hyödyntäen. Taksikuski ja myöhemmin robottiauto tulee paikalle, kun mobiilipalvelu kutsuu.

Työelämässä tekoäly voikin olla työkalu, apuri, kollega ja joskus jopa myös pomo. Teknologia ja innovaatio luovat samalla uusia työpaikkoja, joiden hoitaminen vaatii meillä nyt työelämässä olevilta, uutta osaamista. Ne voivat luoda myös polarisaatiota yhteiskunnassa, jos osa meistä putoaa kehityksen kelkasta. Hurjimmissa visioissa toiset meistä elävät kehittämällä tekoälyä ja toiset taas toteuttamalla sen antamia työkomentoja. Todellisuudessa myös itse organisaatiorakenteet ja yritysten työntekijöiden arvot muuttuvat, parhaimmillaan hierarkioita rikkoen ja parempia ja kestävämpiä tavoitteita tukien.

Vielä tänään elämme murrosaikaa. Vanha ja uusi maailma elävät rinnakkain, ja tulevaisuudesta on vain rajattuja, häivähdyksenomaisia viitteitä. Siksi muutokseen valmistautuminen työelämässä yksilötasolla on vaikeaa, usein mahdotonta. Karkeasti voisin todeta, että kaikki mitä opiskelin 90-luvulla on jo ajat sitten vanhentunut, mutta onneksi työ opettaa, työyhteisö opettaa, kumppanit ja asiakkaat opettavat. Yrittäjyys opettaa. Mutta sekään ei aina riitä.

Osa yritysjohtajista, kuten Risto Siilasmaa, on herännyt teknologisen kehityksen vauhtiin ja alkanut samalla niin opiskella kuin puhua esimerkiksi koneoppimisen ja syväoppimisen ymmärtämisen merkityksestä.

Sitra on nostanut eri yhteyksissä ja tutkimuksissa voimakkaasti esille työn murroksen haasteita. Niistä suurin on suomalaisten osaamisvaje. Sitra korostaa, että lineaaristen urapolkujen sijaan, työ- ja urapolkuja on meillä useita. Työelämä pirstaloituu ja joskus syväsukellus uuteen sisältöön ja teoriaan voi olla tarpeellista, mutta vielä tarpeellisempaa on mahdollisuus soveltaa uutta osaamistaan työssä. Generalisti putoaa helposti kärryiltä. Yrittäjähenkisyydellä, uuteen heittäytymisellä ja uteliaisuudella pärjää. Milloin tulisi oppia tai opetella jotain uutta? Vastaus kysymykseen on nyt.

Onneksi on internet. Oppiminen on tullut helpoksi. Oli kyseessä sitten koodaus, sosiaalisen median markkinointi, tiimityöskentely tai molekyylibiologia, kaikkea voi opiskella verkossa ja usein myös ilmaiseksi.

Onneksi on internet. Oppiminen on tullut helpoksi. Oli kyseessä sitten koodaus, sosiaalisen median markkinointi, tiimityöskentely tai molekyylibiologia, kaikkea voi opiskella verkossa ja usein myös ilmaiseksi. Opiskelu ei enää riitä. Tarvitaan tekemistä, käytännön tasolla, päivittäisessä työssä uusien prosessien, työkalujen käyttöä ja vanhojen tapojen pois opettelua. Jos tuntuu vaikealta, ei huolta - siihenkin on olemassa verkkokursseja. Ja jos laiskottaa niin voi aina ajatella, että maailmassa on kehittyvissä maissa yli kolme miljardia hyvällä opiskelumotivaatiolla varustettua työikäistä, joilla on kädessään sama datayhteydellä varustettu kännykkä ja kuin minulla ja sinulla.

Kaikilla ei ole oppimiseen mahdollisuutta, siksi olemme täällä pohjolassa etuoikeutettuja. Siksi elinikäinen oppiminen on mielestäni myös kansalaisvelvollisuus. Nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on teknologiaan erikoistunut kasvuyrityssijoittaja ja -yrittäjä, joka uskoo tulevaisuuteen nuorten, yrittämisen ja teknologian mahdollisuuksia nostamalla ja hyödyntämällä. Inka kirjoittaa omista henkilökohtaisista näkemyksistään liittyen teknologian ja talouden murroskohtiin.