Kaupunki poltti päreensä kirkuviin ja sotkeviin lokkeihin, ja nyt lintuja tarkkailee päivittäin lokkivahti

Lokkien pesiminen kaupunkien talojen katoilla on runsastunut. Linnut hyödyntävät pedoilta turvallisen paikan, jossa ruokaa pursuilee roskiksista.

lokit
Lokki joen varrella.
Sami Tammi / Yle

Mikkelissä on kärsitty monen muun kaupungin tapaan runsaista lokkimääristä useana kesänä. Tori ja satama ovat ilmeisiä paikkoja lokeille, mutta viime kesänä tilanne kärjistyi kun lokkikolonia keksi, että Mikkelin keskussairaalaan katto on ihanteellinen pesäpaikka. Seurauksena sairaalan ympäristö oli täynnä linnunkakkaa ja lokit olivat agressiivia puolustaessaan pesäänsä.

– Oli myös epämiellyttävää, kun lokin poikasia tippui katolta ja kuoli tai rampautui. Ei tämä ole lokeillekaan luontainen elinympäristö, sairaalan tila- ja tukipalvelujohtaja Velimatti Thure sanoo.

Lokit ovat Thuren kanssa eri mieltä. Ympäri Suomea lokit valitsevat yhä useammin pesäpaikakseen nimenomaan rakennuksen katon. Ne ovat havainneet, että kaupunkien korkeuksissa on ylimääräistä tilaa, missä ei ole petonisäkkäitä, eikä petolintujakaan. Ruokaa sen sijaan on ihmisten ansiosta saatavilla runsain mitoin. Kiukkuisista ihmisnaapureistakaan ei ole haittaa enää sitten, kun pesä on perustettu, sillä lokkien, kuten muidenkin lintujen pesintä on rauhoitettu lailla.

Yritän paikallistaa lokkeja, ettei niitä olisi talojen katoilla, eikä ainakaan siellä sairaalan katolla.

Ympäristöpalveluiden harjoittelija Kaisu Natunen
Lokkivahti Kaisu Natunen katselee järvelle
Kaisu Natunen kiertelee kaupungilla joka päivä vahtimassa lokkeja. Satama on tänään tyhjä linnuista.Riina Kasurinen/Yle

Jos lokkeja mielii häätää, on se siis tehtävä jo ennen kuin ne pesivät. Tähän mahdollisuuteen Mikkelin kaupunki tarttui. Ympäristöpalvelut nimesi korkeakouluharjoittelijansa kaupungin lokkivastaavaksi. Viittä vaille valmis biologian maisteri Kaisu Natunen on kuljeskellut kaupungilla nyt huhtikuun alusta saakka tarkkaillen talojen kattoja lokkien mieltymistä silmällä pitäen.

– Yritän paikallistaa lokkeja, ettei niitä olisi talojen katoilla, eikä ainakaan siellä sairaalan katolla. Ei niitä ole vielä hirveästi näkynyt, mutta se voi johtua siitä, että on vielä niin kylmää, Natunen sanoo.

Sairaalan katolla on tänä kesänä remontti, joten siellä lokkeja tuskin on. Sen sijaan Natunen on antanut jo kahden muun rakennuksen kiinteistöhuollolle vinkin, että talon katolla olisi syytä tehdä toimia lokkien varalle.

– Mikkelin virastotalon katolla naurulokit ovat pesineet aikaisemminkin ja siellä on muovisia pelotteita lokeille. Siellä on muovinen käärme ja pöllö ja täytetty haukka, Natunen kertoo.

Huoltohenkilöstö voi myös käydä oleskelemassa katolla useita kertoja päivässä, jotta lokit kokisivat ihmisen läsnäolon häiritseväksi, eivätkä pesisi sinne.

– Siellä täytyy kyllä käydä tosi usein ja eri aikoihin päivästä, että linnut siitä häiriintyisivät, Natunen sanoo.

Minusta kuulostaa painajaismaiselle, ettei kaupungissa saisi olla luontoa.

Teemu Lehtiniemi, Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja

Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi ei ole vielä törmännyt keinoon, jolla lokkien esiintymisen kaupungissa voisi estää. Euroopassa, kuten Suomessakin on kokeiltu piikkilistoja, joiden päälle linnut eivät istu, siimoja kahviloiden yllä, jotka estävät laskeutumisen, petolintujen ääntä ja Natusenkin mainitsemia muovisia pelotteita. Pysyviä ratkaisuja ei ole löydetty.

– Mikkelissäkin lintuja voidaan karkottaa katoilta, mutta se vain siirtää ongelman paikasta toiseen, Lehtiniemi sanoo.

Lehtiniemen mielestä lintuja ei pitäisi karkottaa vain karkottamisen takia. Harvassa paikassa lokeista lopulta on todellista vaara, Lehtiniemi sanoo. On esimerkiksi esitetty, että lokit levittäisivät salmonellaa, mutta riski siihen on hyvin pieni.

– Sairaalassakin lokkien ulostetta suurempi terveysriski on sairaalaan hoitoon tuleva ihminen, Lehtiniemi sanoo.

Hän kantaa huolta lokeista, sillä useat lokkikannat ovat kääntyneet laskuun. Esimerkiksi parantunut jätehuolto on vienyt ravintoa harmaalokeilta, tehostunut maatalous puolestaan on pienentänyt naurulokki kantaa.

– Lokkeja on ollut toreilla ja satamakahviloissa aina, mutta ihmisten herkkyys lokeille on selvästi noussut. Elintarvikehygieniasta ollaan niin huolissaan, ettei luontoa saisi olla siellä, missä on elintarvikkeita. Minusta kuulostaa painajaismaiselle, ettei kaupungissa saisi olla luontoa, Lehtiniemi sanoo.

Karkottamiseen tarvitaan poikkeuslupa

Vaikka kevät on viileä, lokit ovat Mikkelissä löytäneet jo ainakin yhden mieluisan paikan, eikä se ole talon katto. Pari kilometriä torilta sijaitsee Laihalampi, joka on linnulle mieluisa paikka.

– Siellä pesii nyt noin 50 naurulokkia, Natunen sanoo.

Veden läheisyys on lokeille yhtä mieluisaa kuin helppo ruoka. Esimerkiksi Helsingissä lokit ja hanhet ovat joka kesäinen ongelma uimarannoilla. Mikkelin Laihalampi ei ole uimakelpoinen edes koirille, mutta kaikki eivät siedä lokkeja sielläkään.

– Siellä on esimerkiksi potkittu pesiä hajalle, Natunen kertoo.

Myös Lehtiniemi tietää, että monissa paikoissa myös koiria on päästetty jahtaamaan poikueita sillä seurauksella, että linnut kuolevat tai kituvat. Lintujen karkottaminen täytyy aina tehdä hallitusti, ja siihen tarvitaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lupa.

– Ei pitäisi olla kovin kallista palkata vaikka paria kesätyöntekijää hätistelemään lintuja pois, Lehtiniemi sanoo.