”Meillä on sairauskohtaus täällä” – Moni sydänpysähdys jää hätäpuhelun aikana tunnistamatta

Kaksi ensihoitajaopiskelijaa halusi tietää, millä sanoilla hätäpuhelun soittajat kuvailevat elotonta ihmistä. Selvisi, että hätäkeskuspäivystäjä pystyy melko uskomattomiin suorituksiin.

Hätäpuhelu
Päivystyssali.
Pirkanmaan hätäkeskuksen päivystyssali.Yle

Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 70 prosenttia sydänpysähdyksistä tunnistetaan hätäpuhelun aikana. Loputkin saavat kiireellistä apua, mutta yhden ambulanssin sijaan hätäkeskus pystyisi jo hätäpuhelun aikana hälyttämään paikalle enemmän auttajia, jos tilanne kävisi selväksi.

Täydellistä varmuutta elottomuudesta on hätäpuhelun aikana kuitenkin lähes mahdotonta saada. Siihen tarvittaisiin ammattilaitteita, joilla sydämen rytmin voi nähdä.

Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat Erik Lydén ja Jan Kurki huomasivat, että Suomessa ei ole koskaan tutkittu hätäpuheluissa käytettyjä sanoja, joilla soittajat kuvailevat elotonta ihmistä.

Opinnäytetyössään (siirryt toiseen palveluun) Lydén ja Kurki alkoivat kuunnella Pirkanmaan alueen hätäpuheluiden äänitallenteita ja verrata niitä hätäkeskuksen tehtäväraportteihin.

– Ihmiset havainnoivat hyvin sen, että potilas ei ole hereillä ja myös sen, jos hengitys puuttuu kokonaan. Mutta poikkeavan hengityksen havainnointi on äärimmäisen tärkeää. Mielenkiintoisinta antia oli, miten sitä havainnoidaan ja millaisia sanoja siinä käytetään, sanoo Sastamalassa Med Groupin ensihoitajana työskentelevä Lydén.

Erik Lydén
Erik LydénErik Lydén

Sydänpysähdyksen saaneiden hengitystä on vaikea arvioida. Heille on tyypillistä ensimmäisten minuuttien aikana esiintyvä agonaalinen hengitys. Tällainen hengitys on haukkovaa.

– Se on vaikeaa maallikolle. Joskus se on vaikeaa arvioida jopa terveydenhuollon ammattilaisille, että millaista se hengitys on.

Joka viides tutkituista hätäpuhelun soittajasta kuvailee agonaalisia hengenvetoja korinaksi. Monet puhuvat huonosta tai raskaasta hengittämisestä, toiset taas kuvaavat näitä haukkomiseksi. On yleistä, että soittaja sanoo tämän vuoksi potilaan hengittävän, tai hengittävän huonosti tai epätasaisesti.

Hätäpuheluissa soittajat kuvailivat usein, että potilas on tajuton, tiedoton, pyörryksissä tai ei herää eikä puhu. Myös potilaan ihon väri nousi puheluissa esiin.

Lääkärit ja hoitajat soittavat huonoimmat hätäpuhelut

Keravan hätäkeskuksessa on 130 hätäkeskuspäivystäjää. Hätäkeskuksen asiantuntija Ari Alanen sanoo, että paras hätäpuhelu on sellainen, jossa soittaja ei lähde kovin paljon itse kertomaan asioita, vaan antaa hätäkeskuspäivystäjän viedä keskustelua.

– Tästähän on vanha lääketieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimuskin, että kaikkein huonoimpia hätäilmoituksen tekijöitä ovat lääkärit, toiseksi huonoimpia sairaanhoitajat ja parhaita ovat maallikot.

Ari Alanen kuuntelee kaikki oman hätäkeskuksensa elottomuuteen liittyvät hätäpuhelut jälkikäteen läpi.

– Se on hyvin harvinaista, että ihmiset olisivat toimintakyvyttömiä. Varmaan alle viisi prosenttia on sellaisia, että heitä ei saa päivystäjän ohjauksessa toimimaan. Jaksan edelleen yllättyä, kuinka hyvin ihmiset jaksavat toimia silloin, kun on tiukka paikka.

Tyypillinen sydänpysähdyshätäpuhelu voi alkaa sanoilla ”meillä on sairauskohtaus täällä…”. Osaa soittajista ärsyttää, kun hätäkeskuspäivystäjä alkaa sen jälkeen ohjata keskustelua kysymyksillä ja käskyillä.

– Jos puhelussa kuvataan potilaan olevan hereillä, niin joka kerta vielä varmistetaan se asia kysymällä puhuuko hän? Se on aika yleistä, että ihmisen kuvataan olevan hereillä, koska hänellä on silmät auki tai hän tekee joitakin agonaaliseen hengitykseen liittyviä liikkeitä. Sitten kysytään, hengittääkö potilas normaalisti?

Mutta Alanenkin tietää, että mitään parempia sanoja kuin ”hengittääkö normaalisti”, ei ole keksitty. Vastauksena kysymykseen saadaan sitten usein, että ”kovasti hengittää”.

”Täytesanoilla” hätäpuhelusta tulee menestys

Osa ihmisistä kuvittelee, että hätänumeroon pitää osata soittaa. Hätäkeskuspäivystäjä saattaa kuulla, kuinka puhelin kiertää ringissä ja taustalta kuluu ”puhu sinä”. Todellisuudessa soittajan pitäisi vain osata sanoa lyhyesti mitä on tapahtunut, missä on tapahtunut ja sen jälkeen vastata kysymyksiin.

Hyvä hätäkeskuspäivystäjä saa kaivettua tietoa ilman, että puheyhteys menetetään. Osa päivystäjistä on luonnonlahjakkuuksia, joille kukaan soittaja ei koskaan suutu. Päivystäjiä kouluttava Ari Alanen puhuu sosiaalisesta älykkyydestä.

Joskus päivystäjä saattaa hiukan jujuttaa soittajaa kysymällä asioita, joilla ei ole juuri merkitystä.

– Meillä puhutaan täytesanoista. Päivystäjä pystyy samaan aikaan katsomaan, missä lähimmät yksiköt ovat ja hälyttää ne yksiköt liikkeelle. Ne hätäpuhelun hiljaiset hetket ovat pahoja. Ilmoittaja saattaa kuvitella, että meni poikki ja lyödä luurin kiinni.

Jos soittajan ympärillä on muita ihmisiä, hätäkeskuspäivystäjä saattaa taktisista syistä pyytää soittajaa kertomaan ympärillä oleville, että apu on jo matkalla. Silloin soittaja sen ääneen sanoessaan ymmärtää asian itse ja ympärillä olevat rauhoittuvat.

Ensihoitaja Erik Lydén teki opinnäytetyönsä yhteystyössä hätäkeskuslaitoksen kanssa. Vasta aineistoa penkoessaan hänelle valkeni kunnolla, kuinka tärkeässä roolissa on hätäkeskuspäivystäjän kyky tunnistaa sydänpysähdys, ja kuinka ammattitaitoisia he ovat.

- Iso hatunnosto sille ammattiryhmälle. Erittäin vaativaa työtä kovan paineen alla, jossa pitää tukea sitä soittajaa ottamaan ne oleelliset asiat selville, vaikka se elottomuus tulee aina yllättäen, Lydén sanoo.