Unohda pankit ja Toblerone – Sveitsin rikkauden perusta on oppisopimuskoulutus, josta valmistuu puuseppiä ja pankinjohtajia

Matala nuorisotyöttömyys, vain vähän syrjäytyneitä, maailmankuuluja laatubrändejä. Sveitsi menestyy, koska se kouluttaa valtaosan peruskoulun päättävistä suoraan ammattiin. Yle tutustui Sveitsissä koulutusjärjestelmään, jonka Kiinakin haluaa kopioida käyttöönsä.

Oppisopimuskoulutus
Sveitsiläinen oppisopimusopiskelija Michel Stehelin opiskelee puusepänverstaassa lähellä Berniä
Sveitsiläinen oppisopimusopiskelija Michel Stehelin opiskelee puusepänverstaassa lähellä BerniäJuha Kivioja / Yle

BERN/OSTERMUNDIGEN. Sveitsiläinen Michel Stehelin olisi voinut valita toisin. Peruskoulun arvosanat olisivat riittäneet lukioon, josta olisi auennut selkeä väylä kohti korkeakoulua. Kunnianhimoa ja lukupäätä on riittävästi.

Stehelin valitsi kuitenkin oppisopimuskoulutuksen – kuten valtaosa sveitsiläisnuorista.

Tänäkin aamuna Stehelin herää varhain. Työt puusepänverstaassa alkavat neljänä päivänä viikossa kello 7 aamulla ja päättyvät kello 17. Päivä viikossa syvennetään teknistä osaamista ammattikoulussa.

Bernin kupeessa Ostermundigenissa sijaitsevassa pienessä verstaassa tehdään luksuskeittiöitä, käsityönä ja puusta. Hän tekee samaa työtä kuin kokeneet kollegat, mutta heidän ohjauksessaan. Lisäksi työtehtäviin kuuluu verstaan siivoaminen ja vessanpesu. Nämä hommat kuuluvat perinteisesti oppisopimuskoulutettavalle.

Lomaa on viisi viikkoa vuodessa, kun lukion valinneilla kavereilla on vapaata 12 viikkoa. Työ tuntuu työltä, mutta siitä maksetaan myös portaittain.

- Ensimmäisenä vuonna se oli 560 frangia (470 euroa) kuussa, mikä ei ole paljon, mutta silti omaa rahaa, Stehelin kertoo.

Sveitsiläinen oppisopimusopiskelija Michel Stehelin opiskelee puusepänverstaassa lähellä Berniä
Michel StehelinJuha Kivioja / Yle

Oppisopimuksella ei vielä rikastu, mutta siitä saa ammatin ja elannon. Nuorisotyöttömyys onkin Sveitsissä matala. Lisäksi malli estää syrjäytymistä, sillä oppisopimus sopii myös kouluun kyllästyneille ja maahanmuuttajille, joiden kielitaito ei riitä lukioon. Sveitsin asukkaista neljännes on ulkomaalaisia.

Oppisopimuskoulutus on merkittävä syy sille, miksi Sveitsi ylipäätään on niin rikas.

Ulkomailla Sveitsi tunnetaan vauraana pikkumaana, jossa on tiukat pankkisalaisuudet, hienot kellot ja hyvät suklaat. Pelkkä sveitsiläisyys on jo itsessään maailmanlaajuinen brändi: Swiss made -logo yhdistetään laadukkaisiin ja kestäviin tuotteisiin. Bernin keskiaikaiset kadut ovat keväisenä päivänä täynnä aasialaisturisteja ja heille sveitsiläistuotteita myyviä liikkeitä.

Mutta brändiä ei olisi ilman oppisopimuskoulutuksen laajaa suosiota, sanoo sveitsiläinen asiantuntija Rudolf Strahm. Kaksi kolmesta peruskoulun päättävästä nuoresta valitsee niin kutsutun dual-koulutuksen, jossa ammattiin opitaan pääosin yrityksissä.

Pitkään politiikassa mukana ollut demarivaikuttaja on sveitsiläisen koulutusjärjestelmän tunnetuimpia puolestapuhujia. Hän vie aatetta myös ulkomaille – viimeksi Kiinan presidentti Xi Jinping innostui Sveitsin oppisopimuskoulutuksesta. Xi haluaa viedä mallin jossain muodossa Kiinaan.

– Ulkomaalaiset luulevat, että Sveitsi on rikas pankkien tai Tobleronen vuoksi, Strahm sanoo.

– Mutta tärkeä syy on oppisopimus. Se lisää työn tehokkuutta ja innovatiivisuutta – ja ne ovat rikkauden perusta.

Strahm muistuttaa, ettei rikkaus tarkoita huippurikasta eliittiä vaan vaurauden jakautumista koko kansalle.

Oppisopimuskoulutuksen asiantuntija sveitsiläinen poliitikko Rudolf Strahm
Rudolf StrahmJuha Kivioja / Yle

Strahm antaa Ylelle haastattelun pääkaupungin Bernin yliopiston kampuksella sijaitsevassa terassiravintolassa. Keskellä akateemista asiakaskuntaa hän kaivaa salkustaan esiin tuoreimman teoksensa Die Akademisierungfalle - Warum nicht alle an die Uni müssen. Teoksen voisi suomentaa nimellä Akateemisuusloukku - miksi kaikkien ei tarvitse mennä yliopistoon.

Yksi Strahmin suosikkiargumenteista onkin, etteivät hyvä koulutus tai yliopistotutkinto vielä takaa työllistymistä. Tarvitaan nykyistä enemmän työelämän ja opiskelun yhdistämistä.

Strahmilla on suomalaisille kysymys. Miksi maassa, jossa on maailman paras peruskoulu ja koulutettu kansa, on korkeampi nuorisotyöttömyys kuin monissa muissa Euroopan maissa? Missä mennään vikaan?

Samaa kysytään Suomessa. Eduskunta keskustelee tänään tiistaina välikysymyksestä, joka koskee nuorten asemaa työmarkkinoilla. Hallituksen mukaan heidän asemansa paranee, jos alle 30-vuotiaiden määräaikaista palkkaamista helpotetaan. Opposition mielestä uudistus taas heikentää nuorten asemaa.

Yksi suurista huolista on Suomessa ollut erityisesti nuorten miesten syrjäytyminen. Uudenlainen maahanmuutto on herättänyt keskustelua siitä, miten heikosti kieltä osaavat saadaan työelämään.

Strahm vastaa omaan kysymykseensä sveitsiläisestä näkökulmasta.

– Tämä on varovainen tulkinta: Suomen järjestelmä ei ole tarpeeksi yhteydessä työelämään. Koko koulutusputki ei voi olla vain lukiota ja yliopistoa, Strahm sanoo.

Strahm korostaa, että tarvitaan myös huippututkijoita, insinöörejä ja maistereita, jotta maa pysyy kilpailukykyisenä. Mutta tarvitaan muutakin: käytännön työt osaavia ammattilaisia.

Strahmin mukaan akateemisuus on loukku silloin, kun innovaatiot ja korkea koulutus eivät kohtaa käytännön työelämää. Tässä Sveitsi voittaa monet verrokkimaista. Oppisopimuslinjojen opetusohjelma laaditaan yhdessä työelämän edustajien kanssa ja sitä päivitetään kerran viidessä vuodessa vastaamaan työelämän tarpeita. Tämä on yksi syy Sveitsin matalaan työttömyyteen.

Suomea ja Sveitsiä on kuitenkin vaikea vertailla. Sveitsi saa jatkuvasti korkeastikoulutettua työvoimaa muualta Euroopasta, kun Suomen pitää vielä pääsääntöisesti kouluttaa lääkärinsä ja insinöörinsä itse. Sveitsi ei Strahmin mukaan enää edes kouluta tarpeeksi lääkäreitä, koska maahan muuttaa valmiita osaajia Saksasta ja muualta EU:sta.

Lisäksi Sveitsin ja Saksan kaltaisten oppisopimusmaiden pärjäämiseen tilastoissa vaikuttaa se, että oppisopimuksessa olevat nuoret lasketaan osaksi työvoimaa. Näin ollen nuorten työttömyysaste näyttäytyy paremmalta jo pelkästään tämän seikan takia verrattuna Suomeen tai Ruotsiin, selittää Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Juha Tuomala sähköpostitse.

– Työttömyysasteen mittaamisesta riippumaton asia on sitten se, että oppisopimiskoulutus voi kyllä sinänsä olla hyvä ja tehokas järjestelmä, Tuomala lisää.

– Suomessa on tietysti ollut myös kiinnostusta järjestelmään sen hyvien puolien takia.

Yksi Suomen hallituksen kärkitavoitteista on ammatillisen koulutuksen uudistaminen. Mutta ammatillinen koulutus ei onnistu ilman yrityksiä – ainakaan Sveitsissä.

Sveitsiläisiä oppisopimuskoulutuksessa olevia nuoria kahvitauolla Bernin lähistöllä sijaitsevassa puusepänverstaassa
Juha Kivioja / Yle

Ostermundigenin puusepänverstaassa kello on tasan puoli neljä iltapäivällä. On vuorossa iltapäiväkahvit, sveitsiläisittäin Zvieri. Michel Stehelin ja muut oppisopimuskoulutettavat alkavat valmistaa kahvia koko työyhteisölle.

Kahvin keittäminen on oppisopimusopiskelijoiden tehtävä.

Sveitsiläisfirmat kokevat sen sijaan tehtäväkseen uuden sukupolven kouluttamisen, huolimatta siitä, että ainakin parina ensimmäisenä vuonna koulutettavat ovat enemmän taakka kuin tulonlähde yrityksille.

Yritykset maksavat harjoittelijoiden palkan, oppikirjat ja erikoistumiskurssit. Kolmantena ja neljäntenä vuonna he ovat jo tehokkaita työntekijöitä.

Verstaan omistaja Markus Schneider kummastelee kysymystä siitä, miksi yritykset ottavat niin paljon koulutettavia Sveitsissä. Hänen mielestään tulevan sukupolven kouluttaminen on – totta kai – yritysten omissa käsissä.

– Hyödymme itse siitä, että myöhemmin alalta löytyy hyviä työntekijöitä. Jonkunhan heidät pitää kouluttaa.

Yksi syy oppisopimuskoulutuksen vahvaan asemaan Sveitsissä on perinteet. Oppisopimuksen taustalla vaikuttaa myöhäiskeskiajalla syntynyt kiltaperinne, jossa mestarit kouluttivat oppipoikia – silloin he olivat vain miehiä – eri ammatteihin. Muutaman vuoden kuluttua oppilaat lähtivät takaisin kotiseudulleen, perustivat oman liikkeen ja menivät naimisiin.

Vielä tänä päivänä on perinteenä, etteivät oppisopimusoppilaat jää samaan yritykseen ainakaan heti valmistumisen jälkeen töihin. Yritykset kokevat kouluttavansa osaajia koko alan käyttöön, eivät vain itselleen.

Sveitsiläinen oppisopimusopiskelija Samuel Binz opiskelee puusepänverstaassa
Sveitsiläinen oppisopimusopiskelija Samuel Binz.Juha Kivioja / Yle

Myös opiskelijan näkökulmasta Sveitsin malli pitää ovet auki oppisopimuksen jälkeenkin. Sveitsissä oppisopimuspohjalla voi lisäkoulutuksella jatkaa aina ammattikorkeakouluun tai jopa yliopistoon saakka.

Oppisopimus ei koske vain käsityöläisiä vaan myös valkokaulusammatteja. Yhteensä oppisopimuksen voi tehdä 230 eri alla. Myös ne kuuluisat pankit kouluttavat uutta työvoimaa oppisopimuksella.

Esimerkiksi tunnetun UBS-pankin toimitusjohtaja Sergio Ermotti aloitti pankkiuransa oppisopimuksella italiankielisessä osassa Sveitsiä. Vasta myöhemmin hän hankki lisäkoulutusta muun muassa Oxfordin yliopistossa. Nyt hän johtaa yhtä maailman tunnetuimmista pankeista.

Rudolf Strahmin mukaan tämä on asia, jota ulkomaalaiset eivät ymmärrä. Oppisopimuskoulutus ei ole koulutusputken päätepysäkki vaan välietappi, josta voi jatkaa haluamaansa suuntaan. Moni sveitsiläinen hankkii lisäkoulutusta työelämän aikana – ei ennen sen alkamista.

Toinen asia, mikä erottaa Sveitsin monesta Euroopan maasta on oppisopimuskoulutuksen arvostus. Sveitsissä erityisesti maaseudun eliitti on valmistunut aluksi oppisopimuskoulutuksesta, ja kannustaa omia lapsiaan usein oppisopimukseen ennen korkeakouluopintoihin siirtymistä.

Strahm onkin tuskastunut akateemisiin ulkomaalaisiin.

– He haluavat lapsensa lukioon ja yliopistoihin, koska eivät tunne Sveitsin järjestelmää.

Myös Michel Stehelin aikoo jatkaa vielä myöhemmin opintoja. Ensin on vuorossa kuitenkin siviilipalvelus, jonka hän haluaa tehdä Etelä-Afrikassa. Sveitsissä siviilipalveluksen voi tehdä ulkomailla.

Stehelin aloitti puusepänverstaalla 15-vuotiaana. Nyt hän on 19-vuotias ja lähes valmis puuseppä. Hän kokee kasvaneensa muutenkin kuin ammatillisesti osana työyhteisöä.

– Aivan varmasti puheenaiheet ovat olleet erilaisia kuin samanikäisten kanssa. Olen aiempaa kiinnostuneempi politiikasta, Stehelin sanoo.

Kollega kertoo Stehelinin kasvaneen epävarmasta teinistä kypsäksi ammattilaiseksi. Tutkija Rudolf Strahmin mukaan tämän vuoksi oppisopimusjärjestelmä on niin tehokas. Nuoret oppivat ammatin lisäksi työelämän kirjoittamattomat säännöt.

– Kutsumme niitä termillä soft skills. He oppivat luotettavuutta, aikatauluissa pysymistä ja vastuunkantoa, Strahm sanoo.

Puusepän verstaan omistaja Markus Schneider hämmentyy jälleen tiedustelusta, onko teini-ikäisiä koulutettavia joskus pitänyt odottaa töihin tai patistella hommiin. Ei koskaan hänen uransa aikana.

Hänen mukaansa on itsestään selvää, että yrityksillä on vastuu seuraavan sukupolven kasvattamisesta.

– Se on vain mukavaa hommaa. Samalla tavalla me kasvatamme omat lapsemme – emme jätä sitäkään Sveitsissä valtion tehtäväksi.

Lue lisää: Oppositio tyrmää Sipilän hallituksen työllistämistemput – välikysymys nuorten työehtojen heikentämisestä