Merikotkien yleisimmät kuolinsyyt: luonnollinen kuolema ja lyijymyrkytys

Tuoreen tutkimuksen mukaan merikotkien kuolemien taustalla on useimmiten ihmisen toiminta.

merikotka
Kuollut merikotka / arkistokuva
ArkistokuvaJenni Mehtonen / Yle

Lyijymyrkytys on uuden suomalaisen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan merikotkien yleisin kuolinsyy. Merikotkat saavat myrkytyksen syötyään saaliseen tai haaskaan jääneitä lyijyhauleja tai lyijyluotien siruja.

Huomattavaa kuolleisuutta aiheuttivat myös törmäykset sähkölinjoihin, autoihin, juniin ja tuulivoimaloihin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja WWF:n merikotkatyöryhmän yhteistyöprojektissa tutkittiin vuosina 2000–2014 yhteensä 123 merikotkan kuolinsyyt.

Kuolleista merikotkista 39 prosenttia oli Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta 29 prosenttia ja loput olivat muualta rannikolta, Lapista ja eripuolilta sisämaasta. Kanta on tihein juuri Ahvenanmaalla ja lounaisessa Suomessa.

Merikotkista tehdyt lintuinfluenssalöydökset ja niiden aiheuttamat kuolemat ovat myöhäisemmältä ajalta kuin tämä tutkimus. Tällaisia kotkia (siirryt toiseen palveluun) on löydetty Suomen alueelta viimeksi tänä keväänä.

– Peräti 60 prosentissa merikotkien kuolemista kuolinsyy johtui ihmisen toiminnasta. Yleisin kuolinsyy oli lyijymyrkytys, joka aiheutti kuoleman hieman yli 30 prosentissa tapauksista. Seuraavaksi yleisimpiä kuolinsyitä olivat erilaiset ihmisen toimintaan liittyvät onnettomuudet, joihin oli menehtynyt lähes neljännes tutkituista merikotkista, sanoo erikoistutkija Marja Isomursu Evirasta.

Merikotka kaartelee haahkalauman yläpuolella Utössä. Kuva on vuodelta 2011.
Merikotka kaartelee haahkalauman yläpuolella Utössä. Kuva on vuodelta 2011.Tuomo Björksten/Yle

Lyijymyrkytykset olivat yleisempiä Ahvenanmaalla kuin Manner-Suomessa

Merikotkakanta on tällä hetkellä WWF:n merikotkatyöryhmän jäsenen Juhani Koivusaaren mukaan noin 500 pesivää paria. Poikasia syntyy vuosittain noin 500 ja kanta on jatkuvassa kasvussa.

– Merikotkat ovat alkaneet levitä myös sisämaahan ja Hämeessä ensimmäinen pesintä oli nelisen vuotta sitten. Viime vuonna Keski-Suomesta löytyi ensimmäinen pesintä, myös Seinäjoen läheltä havaittiin poikaspesä, Juhani Koivusaari kertoo.

WWF:n merikotkatyöryhmän yllätti tutkimuksessa havaittu lyijymyrkytysten yleisyys lintujen kuolinsyynä.

Manner-Suomessa lyijyhauleja ei ole saanut käyttää vesilintujen metsästyksessä enää pitkään aikaan. Lyijyhaulien käyttö kiellettiin vesilintujen metsästyksessä vuonna 1996.

Ahvenanmaalla lyijyhauleja saa vielä käyttää kaikessa metsästyksessä. Lyijymyrkytyksiä todettiin selvästi enemmän kylmänä vuodenaikana, jolloin merikotkat usein turvautuvat ravinnonhankinnassaan erilaisiin haaskoihin.

Merikotka ja varis Loviisan edustalla.
Merikotka ja varis Loviisan edustalla.Juha Metso / AOP

– Merikotkat havaitsevat poikkeavasti käyttyvät haavoittuneet linnut helposti ja varsinkin ensimmäistä talveaan elävät nuoret kotkat syövät mielellään haaskoja, Juhani Koivusaari sanoo.

Yksikin lyijyhauli riittää aiheuttamaan myrkytyksen

Lyijy aiheuttaa merikotkassa halvaantumista, anemiaa ja tyypillisesti hitaan kuihtumisen. Lyijy on haitallista myös ihmisille, erityisesti lapsille ja sikiön kehitykselle, koska se aiheuttaa muun muassa keskushermostovaikutuksia.

Erikoistutkija Marja Isomursun mukaan yksikin hauli kotkan suolistossa saattaa aiheuttaa linnulle lyijymyrkytyksen.

– Sairastuneen linnun vatsa on yleensä tyhjä tai sieltä voi löytyä hauli, Isomursu sanoo.

Luonnollisia kuolinsyitä (40 prosenttia tapauksista) olivat muun muassa sukukypsien lintujen reviiritaisteluissa saadut vammat ja erilaiset sairaudet tai nälkiintymiset.

Laittomia ampumisia oli noin viisi prosenttia tutkituista tapauksista.

Tuulivoimarakentaminen on myös uhka merikotkille. Juhani Koivusaari arvioi noin 15 kotkan kuolleen lähivuosina osuttuaan tuulivoimalan pitkiin roottorinlapoihin. Kun voimaloita rakennetaan koko ajan lisää, tämä kuolinsyy saattaa Koivusaaren mukaan yleistyä.

Ympäristömyrkkyjen vaikutus vähentynyt

Merikotkien elimiä analysoitiin myös elohopean varalta. Elohopeapitoisuudet olivat korkeimmat vanhimmassa, sukukypsien merikotkien ikäluokassa.

Varsinaisia elohopeamyrkytyksiä ei kuitenkaan todettu, eivätkä todetut pitoisuudet enää olleet niin korkeita kuin ne olivat 1960-luvulla.

Merikotkat kärsivät 1970-luvulla DDT:stä ja muista ympäristömyrkyistä. Pesivä kanta oli pieni, vain muutamia kymmeniä pareja. Poikasia syntyi vähän, koska munat jäivät kuoriutumatta myrkkypitoisuuksien takia.

Vuonna 1975 kuoriutui vain neljä poikasta. Lisää näiden lintujen suojelusta voi lukea WWF:n merikotka-sivustolta (siirryt toiseen palveluun).

Tutkimustulokset on julkaistu tieteellisessä artikkelissa:
Lead poisoning and other human-related factors cause significant mortality in white-tailed eagles. Ambio 2018 (siirryt toiseen palveluun)