Punaisten panssarijuna oli pelottava ase – sitä olisi pitänyt myös osata käyttää

Punaisilla oli sisällissodassa käytössään kuusi panssarijunaa. Niiden käyttötaidossa oli kuitenkin kosolti parannettavaa.

Panssarijuna
Panssarijuna Panssarimuseossa
Panssarimuseossa on vaunut kahdesta punaisten panssarijunasta. Veturi ei ole alkuperäinen, mutta kuitenkin samaa veturisarjaa kuin alkuperäisessäkin panssarijunassa.Timo Leponiemi / Yle

Punaisilla oli sisällissodassa käytössä ase, jollaista ei ennen oltu nähty. Punakaartin eliittitaistelijoiden miehittämä panssarijuna n:o 1 osallistui taisteluihin ympäri Etelä-Suomea. Valkoiset kokivat kauhun hetkiä ja punaiset hurrasivat, kun panssarijuna osallistui taisteluihin muun muassa Tampereen seudulla.

Hyöty jäi toivottua pienemmäksi

Sodan alussa maan eteläosien rataverkko ja tärkeimmät Suomen Valtion Rautateiden konepajoista jäivät punaisten haltuun. Autoliikenne oli tuohon aikaan vielä vähäistä ja maantietkin huonokulkuisia. Rautatiet olivatkin strategisesti tärkeä kulkuväylä. Punaiset aloittivat panssarijunien valmistamisen Fredriksbergin eli nykyisen Pasilan konepajalla. Punaiset saivat myös kokemuspohjaista tietoa venäläisiltä panssarijunien käytöstä.

Rautateiden hallinnasta käytiin sisällissodassa kiivaita taisteluja. Panssarijunat tukivat punaisten joukkoja, niillä kuljetettiin miehistöä ja varusteita. Junien sotilaallinen hyöty jäi kuitenkin toivottua pienemmäksi. Pelottavan ja tehokkaan aseen käytössä punaisilla oli paljon puutteita.

Kaoottinen toiminta koitui päällikön kohtaloksi

Huolimattomuus, epäonnistuneet ajoitukset ja silkka huono onni seurasivat toinen toistaan. Toiminta taisteluissa oli kaoottista ja viestintä huonoa. Karuimmin sen koki panssarijuna n:o 1:n päällikkö Armas Toivonen. Kun hän nousi tähystämään, omat tykkimiehet ampuivat päällikön pään irti. Myös päälliköiden juopottelu, keskinäiset riidat ja kykenemättömyys johtaa ja motivoida kapinamielistä joukkoa löivät naulaa punaisten arkkuun.

Panssarimuseon johtaja Timo Teräsvalli
Panssarijunien käyössä olisi ollut paljon parannettavaa, tietää Panssarimuseon johtaja Timo Teräsvalli.Timo Leponiemi / Yle

– Niiden käyttöä olisi pitänyt koordinoida vähän tarkemmin jalkaväen suhteen. Toki bolsevikki-Venäjältä tuli ammattitaitoisia panssarijunan käyttäjiä, jotka opastivat ja antoivat vinkkejä, millä tavalla niitä pitää käyttää. Panssarijunien teho lisääntyikin sisällissodan loppua kohden, kertoo Panssarimuseon johtaja Timo Teräsvalli.

Panssarijunissa veturi sijaitsi junan keskellä. Junien päissä oli kevyet soravaunut. Niillä varauduttiin mahdollisiin miinoihin radalla.

– Jos junalla ajoi miinaan, ainoastaan vähämerkityksinen vaunu tuhoutui, eikä esimerkiksi arvokas veturi, huomauttaa Teräsvalli.

Miehistö selvisi ilman ankarinta rangaistusta

Kirjailija Tuija Wetterstrand on perehtynyt panssarijuna n:o 1:n vaiheisiin. Kirjassaan Punaisten panssarijuna 1918 hän seuraa tämän panssarijunan vaiheita miesten silmin, toiveikkuudesta veriseen käännekohtaan ja paniikinomaiseen pakoon vihollisen tieltä.

– Miehistön kohtalo sodan päätyttyä oli kuitenkin selvästi lievempi kuin monien vähäpätöisempiiin taisteluihin osallistuneiden miesten. Yhtään panssarijunan miehistä ei teloitettu ja tuomiot olivat muihin verrattuna muutenkin lieviä, toteaa Wetterstrand.

Sisällissodan muistojuhlaviikkojen pääjuhlatapahtumassa keskiviikkona höyryveturin vetämä museojuna kulkee Riihimäeltä Lahteen sodan tapahtumapaikkojen läpi. Junalla matkustava yleisö ehtii Lahdessa iltapäivällä järjestettäviin seminaareihin, iltamiin ja seuraavan päivän tapahtumiin Hennalaan. Juna palaa Lahdesta Riihimäelle helatorstaina.

Panssarimuseolla osia kahdesta punaisten junasta

Ainutkertaisia osia punaisten panssarijunista löytyy Panssarimuseosta Hattulan Parolasta. Siellä on tallella osia punaisten kahdesta panssarijunasta. Koonnelmassa on myös vaunut kahdesta muusta panssarijunasta.

Punaisten junat eivät ole enää alkuperäisessä asussa, sillä niitä parannettiin myöhempiin sotiin. Panssarijunien merkitys toisen maailmansodan aikaan oli kuitenkin jo selvästi vähäisempi, sillä lentokoneet olivat tuhoisa uhka panssarijunille.