1. yle.fi
  2. Uutiset

Vaikeat intiimialueen leikkaukset saivat Fanny Riekin tuntemaan itsensä epänormaaliksi naiseksi – itsetunto palautui alastomana näyttämöllä

Fanny Riekki kärsi kivuliaista vatsaoireista kaksi vuotta, eivätkä lääkärit ottaneet oireita tosissaan. Kun koulumatkoista ei jäänyt enää mitään mieleen ja sääriin ilmestyi kyhmyruusuja, pääsi nainen vihdoin tutkimuksiin. Hänelle diagnosoitiin Crohnin tauti.

itsetunto
Fanny Riekki.
Fanny Riekki hyväksyi kehonsa uudelleen teatterin lavalla.Timo Nykyri / Yle

Noin kolme vuotta sitten oululainen Fanny Riekki asteli teatterilavalle. Alastomana.

Kyseessä oli Suuri Peto -näytelmä, joka käsitteli okkultisti Aleister Crowleyn elämää. Näytelmään kuului seksikohtauksia ja alastomuutta. Riekki esitti näytelmän naispääosan Crowleyn Rose-vaimona.

Näytelmällä oli Riekin elämään käänteentekevä vaikutus. Vielä muutamaa vuotta aiemmin hän ei olisi voinut kuvitellakaan näyttäytyvänsä kenellekään alastomana, vähiten kokonaiselle teatteriyleisölle.

24-vuotias Riekki sairastaa tulehduksellista suolistosairautta, Crohnin tautia. Sairauden oireisiin kuuluu esimerkiksi se, että vatsa on sekaisin lähes koko ajan. Fyysisten oireiden lisäksi myös Riekin henkinen puoli on ollut koetuksella.

– Sairaus vaikutti itsetuntooni etenkin naisena. Vatsaoireet eivät ole tietenkään kenellekään helppoja, mutta jotenkin annetaan sellainen kuva, etteivät naiset käy kakalla.

Jatkuva ripuli ei ole kuitenkaan ainoa kiusa, jonka Crohnin tauti saa aikaan. Sen Riekkikin sai huomata pian sairastumisensa jälkeen.

Kahden vuoden odottelu

Vatsaoireet alkoivat, kun Fanny Riekki oli 14-vuotias. Maha oli sekaisin joka päivä riippumatta siitä, mitä hän oli syönyt.

Riekki kävi useita kertoja lääkärillä, mutta jäi ilman apua. Nainen koki, etteivät lääkärit ottaneet häntä tosissaan. Avuksi tarjottiin laktoosittoman ruokavalion aloittamista ja ravintoterapiaa.

Oireet jatkuivat kaksi vuotta. Nuoren naisen voimat ehtyivät päivä päivältä, ja lopulta hän ei muistanut edes koulumatkoistaan mitään. Kun Riekin sääriin ilmestyi kyhmyruusuja, alkoivat lääkärit ottaa oireet tosissaan.

– Lääkäri sanoi, että tämähän johtuu selvästi jostain suolistollisesta ongelmasta. Vasta silloin pääsin tutkimuksiin.

Riekki joutui painimaan kaksi vuotta kipujen kanssa ennen diagnoosia. Crohnin taudin nopea diagnosointi on Helsingin yliopistollisen sairaalan vatsakeskuksen osastonlääkäri Pauliina Molanderin mukaan tärkeää.

Mitä nopeammin sairaus löydetään, sitä vähemmän syntyy komplikaatioita.

– Jokainen pahenemisvaihe lisää komplikaatioiden riskiä. Myös alkuvaiheen leikkaushoidon tarvetta voidaan vähentää, kun diagnoosit tehdään ajoissa.

Fanny Riekin ensimmäinen ajatus diagnoosin saamisen jälkeen oli helpotus. Nyt sairaudella oli viimeinkin oikea nimi, eivätkä oireet olleet mielikuvituksen tuotetta.

Helpotuksen jälkeen tuli pelko. Pelko siitä, että sairaus tulee kulkemaan mukana koko loppuelämän.

– Elin kuin sumussa. En ajatellut sairauttani hirveästi, koska olin niin kipeä. Sen kanssa vain eli.

Kaksi vuotta diagnoosin jälkeen Riekin sairaus paheni.

Naiseus koetuksella

Crohnin tauti saattaa aiheuttaa tulehduksen leviämisen suolen seinämän läpi muodostamalla käytäviä eli fisteleitä esimerkiksi intiimialueelle. Fistelit voivat vuotaa nestettä tai aiheuttaa paiseita (siirryt toiseen palveluun) (Crohn ja Colitis ry).

Fisteleitä ilmaantuu noin 25 prosentille Crohnin tautia sairastavista ihmisistä. Fanny Riekki kuuluu tähän ryhmään. Vuonna 2012 hän joutui useaan fistelileikkaukseen.

– Silloin minun itsetuntoni romuttui täysin, koska fistelit olivat niin hankalassa paikassa.

Fanny Riekki kävelee kadulla.
Sairauden pahimpina aikoina Riekki oli hyvin masentunut. Ystävien kehotuksesta hän hakeutui terapiaan.Timo Nykyri / Yle

Tyypillisesti fistelit puhkeavat peräaukon lähettyville, mutta näin ei ollut Riekin tapauksessa. Hänelle fistelit tulivat sinne, minne "nainen voisi niitä vähiten toivoa".

– Kun toistuvia leikkauksia tehtiin niin hankalalle alueelle, koin itseni silvotuksi. Se oli se, mikä romutti minut.

– En ollut enää normaali nainen, vaan jollain tapaa vajavainen.

Leikkausten jälkeen Riekki oli vuodepotilaana noin viisi kuukautta. Toipumisen aikana Riekki pysytteli kotona, jossa ystävät kävivät tervehtimässä häntä. Muuta sosiaalista elämää hänellä ei tuolloin ollut.

Mieli alkoi mustua.

– Pahimpina aikoina toivoin, että jäisin rekan alle. Onneksi pystyin kertomaan siitä ystävilleni, ja heidän opastamanaan hakeuduin terapiaan.

Suomalainen arvomaailma ei tue kroonikkoa

Fyysiset oireet ja kivut ovat osa kroonisesta sairaudesta kärsivän arkea. Sairaus myös nakertaa itsetuntoa. Siihen on monia syitä, mutta yksi niistä liittyy työterveyspsykologi Vojna Tapolan mukaan vahvasti suomalaiseen arvomaailmaan.

– Suomessa ihmiset arvostavat itsenäisyyttä, kovaa työn tekoa ja yksilönvastuuta. Kroonista sairautta sairastava on riippuvainen muista ihmisistä. Jos arvot eivät tue sitä, että avun pyytäminen on sallittua, saattaa ihminen kokea häpeää ja syyllistää itseään.

Krooniset sairaudet alkavat myös helposti määritellä ihmisen identiteettiä. Ihmisen aiempi persoona ikään kuin korvautuu sairaan identiteetillä.

– Ihminen ei ole kuitenkaan sairautensa, vaan hänessä on paljon muutakin. Joskus sairastunut ei välttämättä enää tiedä, kuka hän on. Ja se tulee rakentaa uudelleen, Tapola kertoo.

Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä.

Fanny Riekki

Kroonista tautia sairastavalle tulisikin tarjota automaattisesti apua myös henkiseen jaksamiseen.

– Terveydenhuollossa tilanne tulee nähdä kokonaisuutena ja tarjota apua. Ei pitäisi odottaa, että asiakas itse pyytää lähetettä psykologille. Jos hoitoa tarjotaan, niin kyllä ihmiset siihen usein tarttuvat, Tapola sanoo.

Sairastumisen jälkeiset neljä vuotta olivat Riekille vaikeimmat. Sairaus oli hänenkin kohdallaan pitkälti ainoa asia, mikä määritteli hänet ihmisenä ja naisena.

– Minulla oli toipumisvaiheessa kausi, jolloin esittelin itseni sanomalla: "Moi, olen Fanny ja minulla on Crohnin tauti". Se piti saada nopeasti kerrottua, jotta ihminen sai päättää heti, haluaako hän lähteä vai jäädä elämääni.

Teatteri vapautti

Riekki käsitteli sairautensa aiheuttamia itsetunto-ongelmia terapiassa vajaan vuoden. Lopullinen läpimurto tuli vasta teatterissa ja Suuri Peto -näytelmän naispääosassa.

Riekki haki Oulun ylioppilasteatterin (OYT) näytelmään ystävän kehotuksesta. Aiempaa näyttelijätaustaa naisella ei ollut – koulunäytelmiä lukuun ottamatta.

Riekki kertoo castingin olleen jännittävä. Näytelmään hakijat kävelytettiin haastateltavien eteen huput päässä ja heiltä kysyttiin kysymyksiä, kuten mitä on rakkaus ja mitä on magia.

Fanny Riekki ja Jarkko Remahl Noitavasara-näytelmässä
Riekki näytteli myös Noitavasara-näytelmässä, joka on jatko-osa Suureen Petoon.Heidi-Maria Huotari

Myöhemmin samana päivänä Riekki odotti muiden hakijoiden kanssa roolien jakoa. Kun kuului huuto: "Fanny Riekki, Rose Kelly!", alkoivat kaikki taputtaa.

– En ollut vielä tuolloin perehtynyt Crowleyn maailmaan, joten kysyin kuka Rose on. Joku vastasi minulle, että naispääosa. Olin todella yllättynyt, mutta onnellinen.

Teatteria parempaa paikkaa itsensä ja oman kehonsa hyväksymiseen ei Riekin mukaan olisi voinut olla. Alastomuutta kokeiltiin aluksi teatterin treeniporukan kanssa suomalaisittain perinteisessä ympäristössä, saunassa.

– Alastomuus pelotti aluksi. Mutta treenikaudella asia hoidettiin tosi hyvin. Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Riekki seisoi teatterin lavalla. Vapautuneena.

– Se oli sellainen paikka, että piti hyväksyä oma keho uudelleen. Oikeasti hyväksyä. Ja se olikin sitten hyvä juttu.

Seurustelu tuntui mahdottomalta

Nyt Fanny Riekki on näytellyt kolmessa OYT:n näytelmässä. Teatteri on ollut äärettömän hyvä väylä käsitellä vaikeita asioita.

– Olemme vitsailleet treeneissä, että teatteri on sellaista köyhän miehen terapiaa.

Teatterin avulla hän kertoo myös haastavansa itsensä – nyt kun niin voi taas tehdä.

– Kun selvisin leikkauksista ja muista syövereistä, minulle tuli sellainen olo, että minulla on jotain annettavaa. Piti saada ulos jotain.

Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni.

Fanny Riekki

Poikaystävänsä Riekki tapasi sairastumisensa jälkeen. Aluksi seurustelu tuntui mahdottomalta ajatukselta. Riekki koki, ettei voisi kelvata kenellekään.

– Olin erilainen, koska minulle oli tehty leikkauksia. Koin, että ne vaikuttivat naiseuteeni niin paljon, etten voinut kuvitellakaan päätyväni parisuhteeseen.

Terapia ja teatteri kuitenkin auttoivat ymmärtämään, että hän on ihminen ja nainen, ja että hänellä on oikeus olla parisuhteessa.

– Ja onneksi tapasin ymmärtävän ihmisen.

Henkiset rajoitteet olivat pahimmat

Yleensä Crohnin taudin tuomat rajoitteet ovat fyysisiä. Fanny Riekin pahimmat rajoitteet ovat kuitenkin olleet henkisiä.

– Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni.

Sairaudella on ollut myös positiivisia vaikutuksia Riekin elämään. Hän kertoo tutustuneensa uusiin ihmisiin, tulleensa tietoisemmaksi, mitä suuhunsa laittaa ja kuuntelevansa paremmin kehoaan.

– Sairaus on opettanut sellaista hyvää itsetietoisuutta.

Fanny Riekki istuu tuolilla.
Riekki on aloittanut uuden biologisen lääkityksen, jonka ansiosta hänen vointinsa on nykyään hyvä.Timo Nykyri / Yle

Tärkeintä sairastumisen hyväksymisessä on Riekin mielestä se, että antaa itselleen aikaa ja on kärsivällinen. Kaikki lääkkeet eivät toimi kaikille ja ikävistä oireista saattaa joutua kärsimään pitkäänkin.

– Itsensä hyväksyminen on ehkä tärkeintä. Eihän meillä ole muuta kuin oma itsemme.

Krooninen sairaus voi pahimmillaan sekoittaa koko elämän. Myös Riekille niin kävi hetkeksi, mutta tällä hetkellä hänen suunnitelmansa tulevaisuudelle ovat selvät. Hän aikoo jatkaa teatterin parissa ja hakee tänä keväänä Teatterikorkeakouluun.

Tällä hetkellä tilanne myös sairauden kanssa on hyvä. Uusi lääkitys toimii, eikä sairaus rajoita kovinkaan paljon.

– Nyt minä elän sairauden kanssa juuri sellaista elämää kuin sen kanssa kuuluisikin elää.

Lue seuraavaksi