Menestystarina Nälkämaasta: Kusti Kemppainen myi 25-vuotiaana prätkänsä ja loi rahoilla yrityksen, joka takoo nyt vuosittain yli 7 miljoonan liikevaihtoa

Kusti Kemppainen tunnetaan kattobisnestä tekevänä yrittäjänä, joka voi piipahtaa Nizzassa kun huvittaa. Miten hän on rakentanut menestyksensä niin, että nelikymppisenä voi heittäytyä tekemään sitä, mikä itseä kulloinkin kiinnostaa?

raha
Mies seisoo autonsa edessä
Videolla Kusti Kemppainen kertoo, kuinka moottoriurheilu on ollut hänen henkireikänsä jo 30 vuotta. Hän on ajanut muun muassa jääradan SM-sarjaa. Katso, kuinka mies kiitää crossimopollaan kotirannassaan huimaa vauhtia. Video: Niko Mannonen ja Lucas Holm / Yle

Kajaani “Ei varallisuuden korostamista, ei kehuskelevaa sävyä. Muista, että olemme vielä Kainuussa.”

Petri “Kusti” Kemppainen varmistaa haastatteluun liittyvän sähköpostinsa lopussa.

Kajaanilainen Kemppainen on rakentanut 20 vuodessa kattobisneksen, jonka liikevaihto on nyt viikon aikana samansuuruinen kuin koko ensimmäisenä liiketoimintavuotena. Viikossa kassan läpi kulkee 300 000 euroa, vuodessa yli 7 miljoonaa. Elämä on sillä mallilla, että mies jättäytyi 44-vuotiaana pois Vesikattopalvelu Kemppaisen johdosta.

– Eläkkeelle, hän sanoo, mutta vain puoliksi tosissaan.

Yrittäjä on antanut aiemmin haastatteluja vain kattoremonteista, ja siihen on syynsä. Sen voi lukea keskustelupalstoilta – tai pikkukaupungissa sen voi kuulla kyliltä.

Puhetta ja kateutta. Sitä kyllä riittää.

Kemppainen muistaa, kun hän kerran kaasutti uutuutta kiiltävällä autollaan työmaalle myymään remonttia. Hetken päästä yrittäjä sai kääntyä takaisin, ilman kauppoja.

– Minulle todettiin, ettei urakkaa kannata tilata, kun näyttää olevan vara ajaa kalliilla autolla.

Työmaalta lähtiessään hän painoi jälleen kaasupoljintaan. Eikä epäilystäkään, saiko matala moottorin murahdus kateellisten sisuskalut kääntymään uudelleen.

– Jälkeenpäin tultiin kysymään apua, kun katto vuotaa huonolla autolla ajaneen urakoitsijan tehtyä konkurssin. Takuutyötkin jäivät luonnollisesti tekemättä, Kemppainen kertoo.

Mutta menestys ja sen tavoittelu ovat hänellä verissä. Hän on aina halunnut olla ykkönen, olipa kyse sitten moottoriurheilusta tai bisneksen tekemisestä.

– Se on paskanhailea, mitä ihmiset puhuvat, jos tietää itse tehneensä oikein.

Peräkärry ja pikipata

Kusti Kemppainen oli 25-vuotias vastavalmistunut insinööri, kun hän osti peräkärryn ja pikipadan perustaakseen kattoremonttiyrityksen.

Hänen työpaikkansa, paikallinen kattofima, oli juuri mennyt konkurssiin. Menetyksen sijaan Kemppainen näki tilaisuuden aloittaa korkealta.

– Minulle jäi entisen yrityksen vanha työ- ja tilauskanta. Sain sovittua urakoista kuntien ja taloyhtiöiden kanssa. Teimme keskeneräiset työt loppuun ja aloittamattomat työt pois. Siitä homma lähti liikkeelle, Kemppainen kertaa yrityksensä alkuhetkiä.

Mies kauluspaidassa
Kusti Kemppainen kertoo videolla, kuinka hän perusti yrityksensä 25-vuotiaana. Vastavalmistunut insinööri ei aikaillut, kun hänen entinen työpaikkansa meni konkurssiin. Kusti Kemppainen päätti alkaa itse pyörittää kattobisnestä Kainuussa. Hän osti peräkärryn ja pikipadan ja otti hoitaakseen vanhan työpaikkansa työ- ja tilauskannan.

Ensimmäisten vuosien aikana työtä tehtiin yötä päivää, myös viikonloppuisin. Töissä oli kolme miestä ja kaikki suunniteltiin huolella. Pieniä urakoita ei edes otettu.

– Emme lähteneet tekemään lainarahalla, vaan tienasimme ensin hyvin. Teimme investointeja varoen.

Kemppainen iski peltiä kattoon ja oli mukana bitumin, öljyn ja asfaltin katkussa rakennustyömailla noin viisi vuotta, kun huomasi olevansa itse oman yrityksensä kehityksen ja kasvun jarru.

– Näin se on kaikissa muissakin yrityksissä. Jos omistaja tai yrittäjä on itse liiaksi mukana päivittäisessä tekemisessä, niin ei jää aikaa suunnittelemiseen ja yrityksen kehittämiseen sekä kasvun hakemiseen.

Kemppainen laskeutui katolta. Se kannatti.

Suunnittelupöydän äärellä hän sai Vesikattopalvelu Kemppaisen sekä tytäryritykset, Vesikattopalvelu Kuusamon ja Vesikattopalvelu Nurmeksen, huimaan nousuun.

"Kymppi-Kemppainen" ja "Katto-Kemppainen"

Kemppainen napsauttaa valot miesluolaansa. Seinällä olevat pokaalit ja talliin parkkeeratut autoharvinaisuudet kimaltelevat ikkunoista tulvivassa kevätauringossa.

Pokaalien kyljissä olevat tekstit kertovat menestyksestä crossi- ja jääradalla sekä moottorikelkkakisoissa.

Perheensä vanhin poika sanoo halunneensa todistaa jo lapsena menestyksellään ennen kaikkea itselleen, vaikka hänen isänsä tunnettiinkin "Kymppi-Kemppaisena" (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat). Lempinimi tuli lääkäriksi kouluttautuneen ja paremmin kansanedustajana tunnetun Arvo Kemppaisen koulutodistuksesta.

Mies seisoo jäällä crossipyörän kanssa
Videolla Kusti Kemppainen kertoo, miten hänen kilpailuviettinsä on syntynyt. Hänen perheessään mikään ei tullut ilmaiseksi. Jos jotain halusi kovasti, piti miettiä kuinka monta kertaa sitä varten piti imuroida tai leikata nurmikko. Kuva: Niko Mannonen / Yle. Video: Niko Mannonen ja Lucas Holm / Yle.

Kusti Kemppainen taas suuntasi energiansa koulutiellään kaikkeen muuhun kuin opiskeluun: kavereihin, moottorivehkeiden rassaamiseen ja niillä kilpailemiseen. Arvo Kemppainen menehtyi Kustin ollessa lukioiässä.

– 17-vuotiaalle se oli kova paikka. Sen jälkeen täytyi pärjätä enemmän omillaan, kun enää isän tukea ei ollutkaan.

Harrasterakennuksen ikkunasta näkyvät Kemppaisen remontoima punatiilinen kotitalo ja joen toisella puolella savua tupruttava entinen paperitehdas.

Kusti Kemppaisellakin on oma lisänimensä. Kainuussa mies tunnetaan Katto-Kemppaisena.

– Tästä lähtee suora neljän kilometrin crossireitti. Kotipihasta pääsee suoraan harrastamaan, hän myhäilee.

Siksikö huoneen seinustalla on kolme crossimopoa?

– Niillä ei ajeta, hän sanoo.

Ilme vakavoituu, mies istuu harmaalle sohvalle ja suoristaa paitansa.

Yritys ja talo lainarahan sijaan moporahalla

Pyörillä on kokonaan oma tarinansa, joka liittyy myös siihen, miksi taitavan crossikuskin ja jäärata-ajajan kilpaura loppui kuin seinään vuonna 2000. Keräily alkoi vuosimallin 1999 Kawasaki kx 250 -pyörästä.

Kyseinen pyörä toimi lopulta alkupääomana yrityksen perustamiseen ja talon ostamiseen.

Kemppainen osti pyörän uutena ajaessaan jääradan SM-sarjaa Pasi Haatajan kanssa tiiminä vuosina 1996–1999.

– Lopetimme kilpa-ajamisen 1999, koska perustin yrityksen ja olin ostamassa tätä Suvantolan taloa. En ehtinyt ajaa uudella pyörällä ollenkaan, Kemppainen kertoo.

Mies ajolasit päässä
Kemppainen ei itsekään ole välttynyt vakavilta onnettomuuksilta. Pahin niistä tapahtui viisi vuotta sitten. Crossipyörä tyssäsi 50 km/h vauhdissa kiveen ja mies lensi selkä edellä mäntyyn. Vammojen laajuus selvisi vasta, kun naisystävä passitti miehen sairaalaan. Onnettomuus oli murtanut kaksi niskanikamaa.Niko Mannonen / Yle

Vuonna 2000 koko moottoriharrastus loppui kokonaan viideksi vuodeksi, kun laji näytti raadollisen puolensa.

Kemppaisen ystävä, kajaanilainen 22-vuotias jäärata-ajaja Ilkka Roininen menehtyi SM-jäärata-ajojen harjoituksissa saamiinsa vammoihin. Koko kainuulaisen moottoriharrastajajoukon arpien umpeutuminen kesti pitkään. Kuusi vuotta sitten Kemppainen osti tärkeän Kawasakinsa takaisin ja entisöi sen.

Pyörä on sen jälkeen ollut vain seinällä.

– Se oli koko maallinen omaisuuteni vuonna 1999, kun homma lähti liikkeelle, ja myös muisto jäärata-ajoista.

Kiinteistöbisneksestä tapa työllistää ympäri vuoden

Yritystoiminnan arkirutiinista vetäytyminen ei tarkoita sitä, etteikö Kemppainen enää haluaisi menestyä tai kehittyä.

Hän saa nyt päättää, maittaako työnteko maanantaisin tai tiistaisin. Vai hierooko hän bisnestä viikonloppuna?Joskus voi varata lentoliput Nizzaan, seikkailla viikkoja Afrikassa, seilata Pielisellä tai ajella pitkäksi venähtäneen lounastauon aikana crossimopolla kaasu pohjassa.

Nyt Kemppaisella on kiire. Kalenterissa on päivälle on budjetoitu uusien kiinteistökauppojen valmistelu. Syksylle on suunniteltu myös uusien hallien rakentamista.

Mies tekee suunnitelmaa paperille
Kesällä Vesikattopalvelu Kemppainen työllistää yli sata työntekijiää. Monet heistä ovat kainuulaisia. Lisäksi työntekijöitä tulee myös muualta, kahdeksan miestä Virosta. Talvisin firma työllistää noin 30–40 työntekijääLucas Holm / Yle

Kiinteistöbisnes on myös tapa työllistää kattofirman työntekijät talviaikaan, kun katoille ei ole menemistä.

Moni ajattelee, että kiinteistöbisneksen tekeminen Kainuussa olisi nihkeää. Kemppainen on toista mieltä.

Uusi aluevaltaus alkoi hallien rakentamisesta ja tilojen vuokraamisesta. Nyt hän on ostanut yhtiökumppaniensa kanssa useita rivi- ja kerrostaloja. Hän tietää, että kerrostalo Kainuussa maksaa 100 000 eurosta ylöspäin.

Aluksi Kemppainen ja kumppanit ostivat huonokuntoisia kiinteistöjä, jotka entisöitiin talvella firman työntekijöiden voimin.

– Siten saimme järjestettyä hiljaisena aikana työtä, mieleistä sellaista ja tuottavaa.

Jo ensimmäinen kiinteistökauppa osoitti, että uusi aluevaltaus kannatti.

– Se nappasi mukaansa. Nyt tähän on pureuduttu yhä enemmän ja ostettu lisää asuntoja. 2,5 vuoden aikana Kemppainen yhtiökumppaneineen on ostanut 128 asuntoa. Suurin osa niistä on jo nyt uusilla omistajilla.

Rahat unelmiin

“Omalla rahalla saa ostaa mitä haluaa”. Kemppainen muistaa isänsä sanat vielä nelikymppisenäkin.

Hän muistaa kuin eilisen myös sanoihin liittyvän tilanteen. Hetken, kun vakava naama tehosti 14-vuotiaan nuoren miehen uhoa. Kemppainen oli juuri kaartanut kotitalonsa pihaan ensimmäisellä mopollaan, jonka hän osti tienaamillaan kesätyörahoilla, 3 200 markalla.

Äiti oli vihainen. Isäkin yritti olla.

Poika oli tehnyt juuri niin kuin isänsä oli opettanut: tehnyt työtä ja sijoittanut rahansa siihen, mitä halusi.

Hän ymmärtää tänäkin päivänä nuorten moottorikuskien kaipuuta pärinävehkeiden kimppuun. Bensanhaju ja ajopuvun pukeminen saavat edelleen hänen omat silmänsäkin tuikkimaan.

Mies ajaa crossimopolla jäällä
15-vuotiaana Kemppainen hommasi ensimmäisen crossipyöränsä ja ajoi ensimmäiset kilpailunsa Kajaanin Matinmäessä ja jääradalla. Nykyisin hän pääsee ajamaan suoraan kotipihastaan maastoon tai jäälle.Lucas Holm / Yle

Talon pihasta lähtevällä crossireitillä ajaa monesti nuoria mopokuskeja tai hallirakennuksessa rassataan mopoja. Kavereiden lapset tulevat mielellään moikkaamaan Kustia, koska hän on vähän kuin yksi heistä.

– Onni ei tule rahasta, vaan kavereista ja kaikesta muusta. Mutta onhan raha mahdollistanut monta asiaa.

40-vuotislahjaksi Kemppainen sai ystäviltään lahjaksi crossikyparän, johon on maalattu vettä, rannalla sijaitseva talo sekä muita miehelle tärkeitä asioita. Ison osan peittää viiden pelikortin suora.

Kortit kuvastavat kaveriporukan suosikkipeliä, viisisatasta. Pelissä pelaajat tai joukkueet yrittävät voittaa 500 pistettä lupaamalla ja pitämällä sitoumuksia. Erä päättyy, kun yksi pelaajista saa lyötyä kaikki korttinsa pois.

Jokainen, joka Kustin tuntee, tietää, että mies pyrkii pelaamaan korttinsa oikein, vaatipa se sitten vaikka korttipakan ulkoa opettelemista.

Ja menestys, se on jokaiselle mahdollista, kun suunnittelee siirtonsa tarkasti.

Seuraavaksi hän haluaa hankkia kaksi vuoden 1 999 crossimopoa neljän muun rinnalle.

Omalla rahallahan saa ostaa mitä haluaa, silläkin uhalla, että joku suuttuu.

Sitä paitsi kainuulaiselle luonteenlaadullekin on tapahtumassa kummia. Niin yrittäjä ainakin väittää.

– Kyllä kainuulainen kateus alkaa vähitellen sulaa. On huomattu, että enemmän hyvää saadaan aikaan iloitsemalla toisen menestyksestä ja olemalla siinä mukana.